Valoa

Mä rakastan vuoria. Rakastan niiden katselua, niiden rinteillä vaeltelua ja huipulle pääsyä. Näkymä ylhäältä on jotain sanoinkuvaamatonta. Varsinkin jos sinne huipulle on päässyt omia voimin, omilla jaloilla tarpoen: se fiilis, mikä minut valtaa, on mielettömän upea ja koukuttava.

Muistatte ehkä meidän juhannusviikonlopun? Kyseessä oli siis kesäpäivänseisaus, ja kuten kaikki maantiedon tunnilla tarkkaan kuunnelleet tietävät, vietetään talvisinkin samanlaista päivää, nimittäin talvipäivänseisausta. Mitä mä taas en tiennyt, on se, että meilläpäin juhlistetaan molempia, eli saman kaavan mukaan kuin kesällä, talvipäivänseisauksen aikana pistetään kokko pystyyn vuoren huipulle. 

Onneksi silloin tällöin pääsee kokemaan tällaisia juttuja. Pistää asiat aikalailla perspektiiviinsä. Ai mikä arki ja aikaiset aamut? Ai mitkä velvollisuudet ja deadlinet? Ai mikä iphone ja tabletti uusinta mallia? 

All I want for Christmas

Joulupäivä on yksi vuoden parhaimmista päivistä. Saa nukkua pitkään, tai vaikka viettää koko päivän sängyssä jos huvittaa, elokuvia katsellen tai muuten vain köllötellen. Jouluaaton hulinat on hulistu, ja nyt viimeistään pääsee nauttimaan joulurauhasta!

Eilinen oli tosiaan aika vauhdikas päivä. Koristeltiin kuuset ja siivottiin, ja muutenkin valmistauduttiin iltaa varten. Meilläpäin täällä ei ainakaan ole mitään erityisiä jouluruokia niinkuin Suomessa, joten meillä päätettiin syödä päivälliseksi raclettejä. Helppoa, nopeaa ja mielettömän hyvää! Harmi kun ei tullut otettua kuvaa siinä häslingissä.

Ruuan jälkeen hiljennyttiin laulamaan parit joululaulut, minkä jälkeen oli vuorossa pakettien jako. Ensin paketit - jotka Christkind eli Jeesus-lapsi oli tuonut... - kasattiin kuusen juurelle, ja sieltä jokainen sai vuorollaan etsiä oman pakettinsa. Mä sain aika monta, mistä oli aika yllättynyt! Suklaata sain valehtelematta kaksi kiloa - olinkin jo vähän huolissani kun meillä ei ollut yhtään suklaata kotona eikä mua päästetty huoltoasemalle hakemaan.:'D 

Yöllä käytiin vielä kirkossa. Mä olen aina ihan ulalla, mitä siellä tehdään! Pitäisi varmaan käydä jollain kurssilla... Siellä tehdään ristinmerkkiä ja rukoillaan polvillaan ja seistään ja taas istutaan, sitten kätellään ympärillä olijoita ja taas rukoillaan. Hauskinta kuitenkin on, että meidän pappi on intialainen. Vaikka se puhuukin vahvalla aksentilla, saan sen puheesta paremmin selvää kuin paikallisten. Kerran se kävi meilläkin, kun olin kaksistaan isoäidin kanssa kotona. Tekee ilmeisesti kotikäyntejä silloin tällöin!

Tänään on tosiaan löhöilty, tai ainakin minä olen. Iltapäivä meni bookingien ja checkingien hoitamisessa, huomenna nimittäin lennetään Tallinnaan! Saadaan mekin hieman lunta meidän jouluun kun suunnataan pohjoiseen. Täälläkin on ilmeisesti tulossa lunta viikonloppuna, ja toivon mukaan päästäisiin laskettelemaan kun tullaan takaisin. :) Mukavaa joulunaikaa vielä kaikille, syökää hyvin ja levätkää!  

Fröhlichi Wiinachta!

Pieni joulutervehdys Alpeilta! Viime päivät ovat olleet kiireisiä, on juostu joulujuhlissa ja joulumarkkinoilla ja viimehetken ostoksilla. Ihan käsittämätöntä, miten aika on mennyt: vaikka tiesi, että on jo joulukuu, ei sitä loppujen lopuksi kuitenkaan jotenkin sisäistänyt. Joulu on täällä! 

Tämä on toinen jouluni Itävallassa, ensimmäinen joulu ulkosuomalaisena, tosin. Halusin välttämättä viettää joulun täällä, sillä tykkään paikallisista perinteistä, joista pidetään kiinni edelleen. Halusin kuitenkin tuoda vähän suomalaisia perinteitä tänne, ja niinpä tehtiin eilen piparitaikina ja rakennettiin piparkakkutaloja! Mulla on vielä vähän harjoittelemistä kasaamisessa ja koristelussa, mutta ekaksi piparkakkutaloksi tuli ihan söpö. Tänään herättiin sitten aikaiseen, ja aamu on mennyt tähän mennessä joululahjoja paketoidessa (ei suinkaan viime tippaan jäänyt..!) Lounaaksi saan riisipuuroa, se on mulle se oikea jouluruoka jota ilman en pärjää! Ohjelmaan kuuluu tänään vielä siivousta, joulukuusen koristelua, joululaulujen laulamista sekä tietenkin lahjojen jakaminen! Paras hetki kyllä kun näkee toisen saaneen mieluisan lahjan. 

Haluan toivottaa kaikille lukijoille ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua! :)

Väliaikatiedotus

Moikka kaikki! Täällä ollaan oltu vähän hiljaisia, monestakin syystä. Ensinnäkin olen pakertanut graduani ja repinyt hiuksiani sen kanssa yötä myöten, mutta eilen se viimein lähti etanapostilla esitarkastukseen! Eli pieni hengähdystauko taas siitäkin, ennen kuin tammikuussa teen (toivottavast vähäiset) korjaukset ja pistän tekstin painoon ja valmistun. Toivottavasti! Alkaa vähän tuntumaan siltä, että turhaan olen jumiutunut tähän, vaikka samalla tässä onkin touhuttu kaikenlaista. 

Mulla on ensivuoden puolella muutakin mielenkiintoista tiedossa, nimittäin työnhakua! Nyt alkaa se unelmien työpaikan etsiminen. Tai no, ensin pitäisi keksiä mikä se on, kun edellinen unelma ei oikein vastannutkaan todellisuutta. Olen myös harkinnut jotain uudenlaista koulutusta, sillä täällä olisi tarjolla suhteellisen kattavia opistotutkintoja, joista kaupanalan koulutus on edellytyksenä oikeastaan jokaiseen paikkaan, mihin tähän mennessä olen hakenut. Yksi haastattelukutsu tulikin jo, harmi vaan että kyseessä oli juuri se vähiten kiinnostava vaihtoehto. Eli se siitä, mutta etsintä jatkukoon! 

Tämmöistä tänne. Aika paljon on tapahtunut viime päivien ja viikojen aikana ja ajatukset ei oikein vieläkään pysy kasassa. Mutta ehkä mä olen vain loman tarpeessa, ja sitä tässä onneksi onkin tiedossa. Tällainen väliaikatiedotus kuitenkin tähän väliin, että saan hiljaisuuden taas rikki ja näppiksen laulamaan. Ai niin muuten! Mä sain vasta tällä viikolla tietää, että meillä on piano. Siis ihan oikeesti! Mä olin jo miettinyt oman pianon hankkimista kunhan saan porukoilla seisovan soittimen myytyä, mutta ei näköjään tarvi.:D Ja vielä ihan hieno sellainen! En vielä viitsinyt mennä kokeilemaan, kun se on sellaisessa huoneessa, minne mulla periaatteessa ei ole mitään asiaa... Jos se saadaan siirrettyä vähän paremmalle paikalle, niin meikäläinen alkaa taas soittamaan! :)

Kivaa joulunodotusta kaikille! Rentoutukaa kunnolla.:)

Lomalle!

Huomenna mulla alkaa loma! Tätä on kyllä odotettu, onhan siitä edellisestä lomasta jo melkein kolme kuukautta, hehheh ;) Mutta oikeesti, opiskeluaikoina sain tottua väljään elämänrytmiin, kävin osa-aikatöissä ja luennoilla toisinaan, muuten sain elellä tosi vapaasti. Nyt kun on enemmän tai vähemmän säännöllinen työrytmi, kyllä niihin rutiineihin alkaa kyllästyä. Tykkään tasaisesta toimistotyöstä, mutta kyllä pieni lomailu välillä tulee ihan tarpeeseen. Ehkä jaksaa taas ulkoillakin enemmän: viikonloppuna kävin pitkästä aikaa lenkillä valoisaan aikaan ja tajusin, miten paljon sitä olin kaivannut! Toimistolta ei tule lähdettyä keskellä päivää ulos, kun ei edes tupakoi, vaikka joskus voisi lounaan päälle käydä vähän tuulettumassa. Virkistyisi varmaan mielikin :)

Joulu on tosiaan jo viikon päästä, eikä mulla ole vielä kaikkia lahjoja hankittuna vielä! Vaikka aika säästeliäästi ylipäätään noita lahjoja muutenkin ostan. Mutta lahjojen paketointia ostan ehkä enemmän, millään muulla en pääse oikeaan joulun tunnelmaan! Lunta ei ole vieläkään, vuoriltakin sulanut varmaan viimeistä kinosta myöten, mutta joulufiilistä olen aktiivisesti hakenut joulumarkkinoilta. Kävin vaihtareiden kanssa Dornbirnissä koristelemassa joulukuusen hyväntekeväisyyteen - meidän kuusi huudettiin päälle tonnilla, että aika hyvin mun mielestä! 

Jouluntaikaa Konstanzissa

Kuten jo useampaan otteeseen olen vihjaillut, vietin viikonlopun Konstanzissa. Monelle se on varmasti vieras paikka, vaikka onkin yksi upeimmista kaupungeista Bodenseen rannalla! Sinne pääsee noin tunnissa Zürichin lentokentältä, se sijaitsee nimittäin aivan Saksan ja Sveitsin rajalla. Meidän hotelli olikin Sveitsin puolella, kävelymatkan päässä Konstanzin keskustasta ja joulumarkkinoista. Onneksi muistin ottaa adapterin mukaan, muuten olisi jäänyt kamera lataamatta!

Konstanz on mulle siitä merkityksellinen kaupunki, että siellä vietin neljä kuukautta vaihto-opiskelijana muutama vuosi takaperin. Mä rakastuin paikkaan niin palavasti, että siellä on pitänyt käydä vähintään kerran vuodessa aina siitä asti. Varmasti kävisin siellä muutenkin, mutta varsinkin nyt kun asun Vorarlbergissä, niin ei matkaakaan ole paljoa. Kerranhan vielä Suomessa asuessani olin Konstanzissa käymässä kavereideni luona, ja yksi hullu itävaltalainen ajoi autolla koko matkan Vorarlbergistä asti myöhään illalla, ihan vain nähdäkseen mua pari tuntia ennen kuin joutui ajamaan takaisin kotiin... Ei siis vielä seurusteltu poikaystäväni kanssa silloin, mutta meillä oli siinä melkein pari vuotta tällaista hin und her-venkslaamista: kilpaa matkustettiin toistemme perässä ennen kuin kumpikaan uskalsi myöntää että saattaa tykätä toisesta. Voi niitä aikoja.

Oli miten oli, mutta tämä viikonloppu oli pyhitetty nimenomaan joulumarkkinoille, rentoutumiselle sekä syömiselle. Kaikessa onnistuttiin kyllä aivan sataprosenttisesti! Kameran kanssa ei tullut hirveästi leikittyä, nimittäin joulumarkkinat oli ihan tupaten täynnä ja ihmisvirta sen verran aggressiivinen ettei kehdannut pysähtyä näpsimään kuvia. Ja käytiin vain hienoimmissa rafloissa - sellaisissa joissa ei vaihtoaikana opiskelijabudjetilla pystynyt käymään - ja sielläkin olisi tullut vähän hassu olo kaivaa kamera laukusta, että otanpa tässä nyt lohipastasta fiinin kuvan. Onko tällainen ujostelu ihan normaalia vai olenko mä vain huono bloggari? Joten ruokakuviakaan ei ole, mutta voin kertoa, että syötiin hyvin. 

Vaikka joululoma onkin jo lähellä, tällainen irtiottoviikonloppu teki todella hyvää. Ihminenhän on onnellisimmillaan silloin, kun voi pitää pieniä lomia pitkin vuotta eikä vain pantata lomia yhteen pötköön - minulle tämä sopii ainakin paremmin! Mutta jo se, että jouluna mulla on kolmen viikon loma, on aika luksusta, joulu on nimittäin ainoa aika vuodesta jolloin meidän toimistoa voi hyvällä omallatunnolla pitää kiinni! Vaan tämän ja ensiviikon kun vielä jaksaisi ahertaa..:) Mitä suunnitelmia teillä on jouluksi ja/tai vuodenvaihteelle? 

P.S. Heheh, mulla on ihan sunnuntaifiilis tänään, vaikka nyt onkin jo maanantai! Huh! Täällä on siis taas joku vapaapäivä. Sopii mulle! 

Ulkosuomalaisena ulkomailla kuin kotonaan

Moikka taas! Mulla on ollut rankkaakin rankempi ja pitkääkin pidempi viikko takana. Paljon on ehtinyt tapahtua, niin hyviä kuin huonojakin juttuja, mutta ilman mitään niistä en olisi nyt tässä naputtelemassa tätä hymyssä suin. Niin paljon kirjoitettavaa taas, ettei tiedä mistä aloittaisi - mutta aloitetaan nyt kuitenkin siitä, että ensimmäinen itsenäisyyspäivä ulkosuomalaisena on nyt vietetty. Oltiin reissussa, joten en päässyt Suomi-seuran enkä vaihtareiden itsenäisyyshulinoihin mukaan, mutta viikonloppu oli kyllä muuten suomalaisuutta täynnä, joten olo oli ehkä suomalaisempi kuin Suomessa! Ulkosuomalaiseksi olen saanut nauttia yllättävän paljon suomalaisia juttuja viime aikoina, mikä mun mielestä on vain hyvä juttu. Vaikka Suomesta halusinkin muuttaa pois, ei se sitä tarkoita etten ikävöisi sitä ja kaikkia niitä tuttuja juttuja, joiden keskellä elin melkein 24 vuotta. Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta sulkea suomalaisuutta pois mun elämästä, päin vastoin. Marimekkoa tosin saatan karttaa, mutta muuten Suomesta tulee kyllä tosi kivoja juttuja.

Perjantaina mulla oli vapaata töistä, joten menin jelppimään Suomi-seuran eloveenaisia Klosamarktille Bregenziin. Seuralla oli oma ständi, jossa myytiin kaikenlaista omatekoista, niin jouluherkkuja kuin käsitöitäkin. Sanon nyt ihan suoraan, että mä olen kyllä kauniiden käsitöiden ystävä, mutta mun esteettinen silmä on aika nirso mitä tulee koriste-esineisiin eli ns. turhakkeisiin. Nättejähän nuo meidän koristeet olivat, mutta mun mielestä oltaisiin voitu käyttää sorminäppäryyttämme vähän toisenlaisiin taideteoksiin, kuten esimerkiksi riisipiirakoihin! Tämä taisi olla kuitenkin ensimmäinen kerta kun suomalaiset ottivat osaa noihin markkinoihin, ja siihen nähden munkin kriittisen silmän alla pärjättiin todella hyvin. (Ja nyt todella toivon, että tätä lukevat ymmärtävät sarkasmin päälle!) Glögi oli ainakin menestys, sitä tuli kaupunginjohtajasta asti kaikki maistamaan. 

Bregenzistä suuntasin suoraan Saksan puolelle Konstanziin, ja siellä huudeilla mulla on suomalainen tuttavuus ihan koti-Kouvolasta. Nähtiin lauantaina ja niin ikään skoolattiin itsenäiselle Suomelle Glühweinit. Paljoa en suomea päässyt puhumaan, mutta muuten oli kotoisa fiilis. Lisäksi Konstanzin joulumarkkinoilta bongattiin - totta kai - suomenlipuilla koristeltu koju, jossa oli myynnissä monenlaista Lappi-sälää. Melkein sorruin ostamaan ylihinnoitellun juustohöylän, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Meillä kotona kuitenkin syödään omaa juustoa, joka on leikattu suoraan sellaisesta suuresta juustokiekosta, ja sitä on aika vaikea lähteä höyläilemään, jos juuston haluaa säilyttää tuoreena... Jotkut jutut on vain jätettävä Suomeen.;) Mukaan lähti kuitenkin Lakka-lapponiaa! Siinä on kyllä sellainen marja, ettei toista sen veroista taida olla. Niin hyvää! Olisin ostanut myös porontaljan mökille, mutta ei yhtä ilman toista...ehkä sitten kun olen voittanut lotossa.

Matkalla Konstanzista takaisin Itävaltaan päätettiin ottaa juna Lindaun kautta, ihan vain sen takia, että saataisiin joulumarkkinoilta ostettua päivälliseksi vähän loimulohta. Yksi pikkuannos ei riittänyt, vaan piti sitten puolikas lohi saada mukaan :D Mun mielestä vielä ihan hyvällä hinnalla... Sen verran tullut nyt syötyä rasvaista kalaa, että suosituksetkin ylittyy. 

Olenko mä outo, kun olen alkanut fanittamaan Suomi-juttuja enemmän nyt, kun asun täällä? Toisaalta tähän vaikuttaa se, että poikaystävä on ihan hullufani, ja välillä tuntuu, että se muutenkin kulkee kaduilla joku Suomi-tutka päällä ja bongaa kaikki tällaiset. Toisaalta, jos ei oteta huomioon niitä kulttuurierojen ja muiden tuomia kielteisiä puolia, minusta on ihan kivaa olla ulkosuomalainen: olen jo suunnitellut, kuinka musta tulee special aunt poikaystävän sisarusten lapsille, joka opettaa niille salakieltä, jota vain harvat ja valitut sitten ymmärtää. (Oman lapsen kohdalla en sitten haluakaan edes miettiä kaksikielisyyttä ja sen mukanaan tuomia haittapuolia...:D) 

Nyt lähden valmistamaan sitä päivällistä. Lohta, salaattia ja keitettyjä munia! Kivaa sunnuntaita kaikille, huomenna lisää! :)

Joulukuun eka ja blogisuosittelu

Se olis sitten joulukuu! Viime viikolla sääennustukset olivat lupailleet lunta, mutta tällä hetkellä Vorarlberg on sumun peitossa. Eilen tuli vähän räntää mutta that's it. Maanantaiaamuna piristi kuitenkin kaksi asiaa: ensinnäkin Bloggerissa osui silmään heti ensimmäisenä Suklaata ja kahvia-blogin uusin Kuinka minusta tuli ulkosuomalainen-postaus, jossa esittelyssä tällä kertaa minä! Postaukseen pääset tästä. Irinan blogia kannattaa muutenkin lukea: ulkosuomalaisten blogeista löytyy aina jotain yhteistä, ja muiden näkemyksistä ja kokemuksista mamuina on aina kiva lueskella. :)

Se toinen juttu, mikä oli niin erityistä tällä viikolla, oli tietenkin joulukalenteri! Hankin jokin aika sitten tee-joulukalenterin, josta on jopa enemmän iloa kuin perinteisestä suklaakalenterista. Lapsenahan mulla oli partion joulukalenteri joka vuosi, ja itsekin kävin niitä usein ovelta ovelle myymässä. Silloin kun oli vielä pieni ja söpö niin varsinkin mummot ja papat ostivat niitä usein useammankin kappaleen kerrallaan. Maanantaina kuitenkin tosiaan avasin ensimmäisen luukun kalenterista, ja kyseinen kalenteri on ehkä paras keksintö ikinä! Varsinkin kun olen teefani, ja pienistä suklaapalasista kalenterissa tulee vain vihaiseksi...Millaisia kalentereita teillä on?