Yllätyshyökkäys

Mökkiloma jatkui aina sunnuntaihin asti. Sunnuntai oli aurinkoinen mutta viileä, vaan se ei meitä hidastanut. Oltiinhan saatu myös kavereita seuraksi mökille, joten otettiin ilo irti viimeisestä yhteisestä päivästä. Tehtiin pieni iltapäivähaikki, tarkoituksena syödä rauhassa eväsleipiä ja ihailla maisemia. Leppoisa kävelyretki sai kuitenkin tragikoomisen käänteen, kun eräs toinen vaellusporukka oli houkutellut vuorilta vuohilauman mukanaan alemmas laaksoon, ja me jouduimme niiden saartamiksi!  

Tilanne oli omalla tavallaan pelottava, sillä itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta kyseisistä eläimistä ja miten niiden kanssa tulee menetellä. Aika vaarattomia ne silti oli, ja saatiin hätisteltyä ne pois kintereiltämme. Hassuinta oli ehkä kuitenkin se, kuinka alueella laiduntavat lehmät ottivat asiakseen ajaa vuohet pois takaisin korkeammille rinteille. Ilmeisesti tilaa ei riittänyt kaikille :D 

Viikonloppu sai kaikesta huolimatta onnellisen lopun. Mökkikylän gasthausilla oli sunnuntaina paikallisen orkesterin järjestämä konsertti, joka kruunasi viikonloppumme. Että sellainen oli se alppiloma! Tällä hetkellä olen kuitenkin Sisilian auringon alla nauttimassa vähän toisenlaisesta meiningistä :) Palaillaan taas pian! 

Lomalla

Jopas jotakin; ehdin kuin ehdinkin kirjoittamaan vielä heinäkuun puolella. Keskiviikkona alkoi loma, joten pakattiin jääkaapillinen sapuskaa ja repulliset vaatetta mukaan ja suunnattiin mökille. Heti ensimmäisenä päivänä hukattiin normaali päivärytmi, ja aamupalalle päästiin vasta yhdentoista jälkeen. Vasta myöhään iltapäivällä päästiin ulos pienelle happihyppelylle. Sää tosin ei ollut kaikista parhain, mutta pitkän hellekauden jälkeen tuntui hyvältä, kun vaatteet eivät heti ulko-ovella olleet nihkeän kosteita eikä tarvinut läträtä aurinkorasvan kanssa. 

Alpeilla on tavanomaista, että alhaalta laaksoista tuodaan lehmiä vuorille laiduntamaan, ja meidän mökkikylän ympäristö on ehkä yksi Vorarlbergin parhaista "alpeista" tähän tarkoitukseen. Osa meidänkin farmin lehmistä on tuotu juuri sinne, ja torstaina vaellettiin Gamperdona-laakson toiseen päähän katsomaan, josko sieltä laiduntavasta laumasta löytyisi meidän pikkuisia, ja löytyihän niitä. 

Perjantaina oli vuorossa perinteinen alppitähtien aka edelweissien bongaushaikkaus eräälle vuorelle. Kyseiselle huipulle ei ole virallista saati sitten kunnollista tietä, eikä sinne kukaan vahingossa löydä, joten siellä noiden harvinaisten kukkien on hyvä kasvaa. Viime vuonna edelweissit olivat todella pieniä ja rupuisia kovien sateiden vuoksi, mutta tänä vuonna ne näyttivät taas paljon terveemmiltä. 

Lauantaina minun loma sai pienen katkoksen, sillä minulla oli työpäivä! Olen maininnut toisesta kesätyöstäni, jonka aloitan virallisesti vasta elokuussa, mutta sitä ennen halusin käydä tutustumassa työpaikkaani, joka siis sattuu olemaan meidän mökkikylän alppikauppa. Paikka vaikuttaa ensimmäisen työpäivän jälkeen kivalta myös kassan toiselta puolelta katsottuna, joten eiköhän se elokuu suju ihan mukavasti alppityttönä. Olen kyllä innoissani siitä, että nyt on hyvä syy pukea töihin synttärilahjaksi saamani lederhosenit!

Vapaa sunnuntai

Moikka! Kesä ja helteet sen kuin jatkuvat Itävallan suunnilla, ja sehän kelpaa. Viime vuoden sateiset keäskuukaudet eivät enää jaksa harmittaa, kun tänä vuonna on saanut kivasti väriä pintaan, ilman että olisin loikoillut rannalla minuuttiakaan. ;) Mutta! Enää pari päivää töitä, ja alkaa viimein se kesäloma, mikä tarkoittaa myös sitä, että ensimmäinen kesätyö on suoritettu kunnialla loppuun.

Ehdottomasti paras juttu tässä kesätyössä oli se, että sain joka päivä mukavasti hyötyliikuntaa työmatkan merkeissä. Kaksi kilometriä  neljä kertaa päivässä, kahdesti ylämäkeä 150 metriä nousua näkyy ja tuntuu lihaksissa. Eilen pääsin pitkästä aikaa vaeltamaan - minulla kun sattui olemaan ensimmäinen vapaa sunnuntai kahteen kuukauteen - ja testaamaan kesän aikana treenattuja voimia. Kohteena oli tällä kertaa Gurtisspitze, ja nousu sujui mielettömän hyvin, kauniita (ja uusia!) maisemia katsellessa. Harmi vain, että hellepäivän ukkoskuuro pääsi yllättämään juuri viime metreillä, eikä sen vuoksi ihan huipulle asti päästy. Mutta muuten vaellusretki oli tekemisen arvoinen. ohitettiin myös yksi "alpe", jossa iso joukkoja hiehoja oli laiduntamassa. Tunnelma oli ihan mieletön; niityllä ei kuulunut kuin sirkkojen siritys, kellojen kilkatus ja kauempaa läheystvä ukkonen. Ei uskaltanut puhua kuin kuiskaten :) Mutta se siitä romanttisesta alppiunelmasta! Nyt on kurkku kipeänä, joko heinänuhan tai alkavan flunssan takia. Ja illalla piti syynätä vaatteet ja kaikki punkkien varalta...:D

Hankin muuten uudet aurinkolasit! Sitä sietää hehkuttaa, sillä mulle huononäköisenä ne eivät ole mitään heräteostoksia ("iih näin nellyn sivuilla ihanat guccin lasit, oli pakko ostaa") vaan näitä on harkittu jo useampi vuosi - ihan sen takia, ettei optiset linssit ja niiden ohennukset ole mitään halpoja hankintoja. Ensimmäiset arskat mulla on jo seitsemän vuoden takaa, joten nyt oli aika hankkia uudet, ja oikeilla vahvuuksilla. Näöntarkastuksessa mulle selvisi, että minusta on hyvää vauhtia tulossa myyrä, mikä tietenkin taas oli ikävä kolaus. Mutta kun aiemmin viikolla sain uudet lasini (kuvassa alla), ei enää jaksanut harmittaa sekään. Sisilian aurinko, täältä tullaan! :) En varmaan ehdi enää kirjoitella sen kummemmin ennen lomia, mutta lukekaa sillä välin muita kivoja blogeja! :) 

Ich liebe Österreich

En olekaan muistanut täällä kirjoittaa vuosipäivästäni, nimittäin Itävaltaan muuton vuosipäivästä! Toukokuussa Suomessa käydessäni minulta kysyttiin, aionko nyt oikeasti jäädä asumaan Itävaltaan. Samassa havahduin siihen, että oli kulunut jo yli vuosi siitä, kun pakkasin laukut ja myin muun omaisuuteni ja suuntasin alpeille. Was? Aika mieletön juttu. Tästä on tullut pikkuhiljaa koti, eikä sitä enää niinkään ajattele, että asuu ulkomailla, vaikkakin välillä tulee tilanteita, joissa huomaa itse olevansa ulkomaalainen. Ja vaikka välillä ikävöinkin Suomea ja mietin, millaista elämä siellä nyt olisi.

Täällä kuluneen ajan kunniaksi aion listata kymmenen asiaa, joista erityisesti pidän Itävallassa! Yllättävän vaikea tehtävä, muuten: aluksi ei tullut paljon mitään mieleen, mutta vauhtiin päästyäni oli vaikea valita kymmenen asiaa. Nämä eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä sitten :) 

ITÄVALTA TOP 10

10. Vuoret. Mitä korkeampi, sen parempi. Niitä on mukava katsella, mutta vielä jännittävämpää on katsella maisemaa alas huipulta käsin. Paras fiilis on, kun pääsee sinne huipulle omin avuin.

09. Kohteliaat ihmiset. Jokainen osaa olla kohtelias niin halutessaan, mutta ihmisten keskinäinen teitittely ja toisten huomioiminen ainakin suomalaisen silmissä vaikuttaa erityisen kohteliaalta. Täällä on tapana myös tervehtiä vastaantulijoita - ainakin pienemmillä paikkakunnilla ja erityisesti vuorilla liikkuessa. Minäkin olen jo tuhahtanut perään, jos joku ei ole moikannut kohdatessa - aika epäkohteliasta! ;) Minä olen kuitenkin huono teitittelemään, ja varsinkin työhaastatteluissa ja muissa virallisissa tapahtumissa pitää olla skarppina. Mutta hyvän käytöksen mukaista se on, ja itsekin tykkään noudattaa tätä! Toinen asia on sitten, onko henkilö muuten ystävällinen (tai hyvällä tuulella).

08. Välimatkat. Vaikken ihan joka viikonloppu olekaan reissussa, on kuitenkin kiva, että asun niinkin näppärällä sijainnilla, että kolme vierasta maata on saavutettavissa alle 45 minuutin ajomatkan päässä (Saksa, Sveitsi ja Liechtenstein), joissa kaikissa pärjää joko saksalla tai englannilla. Italiaan ja Ranskaankin pääsee parin tunnin autoilulla, ja lentokenttiä on useampia siedettävän ajomatkan päässä. 

07. Wien. Itävallan pääkaupungista on tullut minun ehdoton lempikaupunkini. Se on tarpeeksi iso, että siellä riittää nähtävää vielä moneksi kerraksi, ja muutenkin tunnelma kaupungissa on melko leppoisa. Harmi vain, että asun niin kaukana sieltä! (huom. edellinen kohta: Ranskaan ja Italiaankin pääsen nopeammin kuin Wieniin :D) 

06. Joulumarkkinat. Joulu on muutenkin kokemisen arvoinen juhla Keski-Euroopassa, mutta joulumarkkinat ovat se juttu, joka saa minut joulutunnelmaan. Glühwein, paistetut mantelit ja muut herkut maistuisivat kylläkin ympäri vuoden, vaan ehkä ihan hyvä, että niitä tarjotaan vain joulun aikaan. 

05. Juhlapyhät ja perinteet. Katolisella alueella kun elellään, kirkolla on iso osa ihmisten elämässä ja arjessa. Arkipyhiä täällä on varsinkin alkukesästä tiuhaan tahtiin, mikä on tietenkin iso plussa, mutta pyhäpäiviin liittyy myös paljon perinteitä, joista myös pidetään kiinni. On kulkueita, juhlia, konsertteja, kylätapahtumia, markkinoita joka lähtöön, ja niissä yhteisöllisyys näkyy selkeästi. Minuspuolena kuitenkin se, että kaupat pysyvät kiinni niin pyhinä kuin sunnuntaisinkin. 

04. Oktoberfest ja muut olut-/viinijuhlat. Jo se, että voin pukea päälle Dirndlin tai Lederhosenit (sain sellaiset synttärilahjaksi!), ovat hyvä syy asua Itävallassa, mutta tapahtumia on kesäaikaan harva se kuukausi. On viinijuhlia ja muita telttatapahtumia, joihin pääsee jo 16-vuotiaat, mutta silti ihmiset eivät ole ympärikännissä, enkä ole yhtä kertaa lukuunottamatta nähnyt pienintäkään kinastelua tai yhtäkään oksennusta (olin itse baarissa töissä ja sain vielä kaljat päälleni kun ei enää suostuttu myymään asiakkaalle). Juomakulttuuri on täällä erilainen kuin mihin Suomessa on tottunut, en sitten tiedä, mikä siitä tekee niin erilaista. Lisäksi musiikki on juhlilla yleensä perinteistä iskelmä-/apreski-musiikkia, enkä tiedä ketään, kukaan ei siitä tykkäisi :D

03. Kotilääkärit. Vaikkei heidän vastaanottoajat olekaan aina niitä kaikista joustavimpia, on kivaa, ettei tarvitse lähteä (kotikatua pidemmälle) jonottamaan terveyskeskukseen. Lisäksi lääkäri tuntee sinut usein myös henkilökohtaisesti, mikä tietenkin helpottaa hoidon onnistumista. 

02. Pitkä kesä. Tänä vuonna on kyllä saatu nauttia lämpimistä keleistä jo huhtikuusta asti, mikä on tosi jees! Ja lämpöä riittää varmasti aina lokakuulle asti. 

01. Ruoka. Schnitzel, Kässpätzle ja Leberkäs nyt noin niinkuin alkuun. Tuhtia tavaraa, mutta hyvää!    

Lounasta alpeilla

Mulla on melkoisen tapahtumarikas viikko takana! Heti viikko sitten maanantaiaamuna sydän löi pari ylimääräistä lyöntiä, kun vaatteita vaihtaessa bongasin pohkeestani - oh my, saan vieläkin kylmää hikeä otsalleni - punkin. Tätä seurasi kirosanakirosanakirosana ja pieni paniikki: mitä mä teen, missä pinsetit on, soitanko äidille vai poikaystävälle, kannattaako lähteä ollenkaan töihin tänään, elämä on niin lyhyt, olenko ollut kiitollinen ja elänyt täysillä, ja mitähän vielä. Samassa kuulin kolinaa kerrosta alempaa ja kiitin korkeampia voimia siitä, että asun appivanhempieni luona ja rymistelin puolipukeissa alakertaan esittelemään avopille löydöstäni. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin appiukko, joka sen punkin irrotti, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, luulisin. Olin jo viime vuonna aloittanut punkkirokotteet, ja itse asiassa minun oli tarkoitus ensi viikolla käydä ottamassa se kolmas puuttuva rokote, mutta konsultoituani hausartzia otinkin sen jo heti tiistaina. Nyt on kuitenkin pohje ja koko kehon pinta-ala ollut erikoistarkkailussa ihan kaikelta varalta, vaikka rokotteet ovatkin kunnossa eikä punkki ehtinyt olla kiinnittyneenä ainakaan kymmentä tuntia pidempää, eli siinä mielessä se borrelioosinkin riski on aika matala. Ei tässä voi kuin vain ihmetellä, miten kaikki verenhimoiset ötökät ovat aina minun kimpussa! Nimimerkillä kahden päivän heinäntekotalkoiden tulos noin kolmekymmentä paarmanpuremaa ympäri kehoa...(ne pirulaiset iskee leukansa vaatteidenkin läpi!)

Vaan tapahtui viime viikolla kivojakin juttuja. Ensimmäisenä vapaapäivänä lähdin läheiselle tekolammelle istuskelemaan aurinkoon, tosin hullusta helteestä johtuen en viihtynyt suorassa auringonpaisteessa, joten kuljeskelin joen vartta pitkin ja kävin jätskillä. Toisena päivänä sitten tein pikku retken Liechtensteiniin työhaastattelun merkeissä. Harmi, ettei tullut otettua kameraa mukaan, nimittäin tutut vuoret näyttivät ihan kivoilta myös toiselta puolelta katsottuna! :) Lisäksi ehdin parin päivän aikana koukuttua Orange is the New Blackiin, ja katsoin ensimmäisen tuotantokauden saman tien :D Onneks vielä kaksi tuokkaria katsomatta.

Vapaapäivien jälkeen palasin takaisin töihin, oli paahtava helle ja vaatteet oli vaihdettava ainakin kolme kertaa päivän aikana :D Lauantaina päätettiin lähteä lounastauolla vähän korkeammalle vuorille viilentymään, ja päädyttiin Brandiin kivaan alppimajataloon. Hyvää ruokaa! Flammkuchen on yksi mun lempparijutuista keskieurooppalaisessa keittiössä. Tosin ei tuo "Lumpen"-salaattikaan huonolta näyttänyt.