Hellou! Kivaa tulla taas pitkästä aikaa kirjoittamaan tänne. Kamera on jäänyt entistä useammin kotiin, eikä minulla ole kovin montaa kunnollista kuvaa todisteena siitä, että tännekin saatiin viimein kunnon talvi! Ainakin hetkeksi, nyt nimittäin mittari näyttää taas sellaisia lukemia, että parempi varmaan alkaa varautua siitepölykauden alkamiseen. Lunta ei siis enää ole tiedossa, mutta voin sanoa, että siitä reilusta viikosta nautin kyllä sydämeni kyllyydestä! Kävin lumivaelluksilla, kelkkailemassa, tein jopa lumitöitä, ihan vain siksi, että se oli mahdollista.
Järjestelmäkameran on tosiaan viime aikoina korvannut entistä enemmän uusi puhelin, jolla päivittelen lähinnä instagramia. Voi olla, että olen kokenut tietynlaisen kuvaähkyn ainakin omien kuvien osalta: mieluummin ihastelen muiden otoksia kuin olen itse kameran takana (tai sen edessä). Viime aikoina olen yrittänyt intensiivisesti nauttia elämästä in real life. Kivaa vaihtelua ainaiselle kuvien lataamiselle ja muokkaamiselle.
Tammikuun alkupuolesta suurin osa meni sängyn pohjalla sairastellessa. Flunssa iski mitä luultavammin Innsbruckissa, jossa oli seuraamassa mäkihyppykisoja, tosin pelkästään karsintoja, sillä suomalaiset eivät olleet kovassa huudossa tänä vuonna, enkä vielä tunne tarvetta hurrata Itävallan edustajille. Mutta tulipahan käytyä! Innsbruck on muutenkin nätti kaupunki, ja kaupungissa oli vielä muutamia joulumarkkinakojuja turisteja varten, ja niitä oli kiva kierrellä. Sää tosin oli melkoisen kostea, minkä vuoksi sitten jouduinkin vuodelepoon.
Seuraavat pari viikkoa menevät karnevaalitunnelmissa. Paritkin naamiaiset ovat tiedossa, ja lisäksi suunnittelin osallistuvani Vorarlbergin suurimpaan Fasching-kulkueeseen sunnuntaina. Suunnitelmat voivat kuitenkin muuttua, sillä pikainen vilkaisu loppuviikon sääennusteisiin kertoo, että olisi parempi ehkä jäädä kotiin. Pakko kai se on uskoa, että talvi on ohi.
