His Infernal Majesty

Mä en ole ennen käynyt kummemmin missään musiikkikeikoilla. Tai sellaisilla, mitkä ehkä teille on keikkoja: mulla on pitkä musaura takana, ja itse “keikkailin” niin laulaen tai soittaen, yksin tai bändin kanssa. Kohokohtia noina kultaisen nuoruuden vuosina olivat Kaustisen kansanmusiikkifestarit, kun pääsin vähän isommille lavoille soittamaan ja pääsi siinä samalla kuuntelemaan isompia artisteja kuten Värttinää ja Lauri Tähkää. Mutta ensimmäinen suuremmalla mittakaavalla pätevä keikka taisi olla Shinedownin ja Disturbedin keikka joitakin vuosia sitten. Olin siellä permannolla kyllä hätää kärsimässä kun jotkut pisti mosh pit-ringin pystyyn juuri siinä mun takana. Haha, hengissä selvisin eikä toiste tullut lähdettyä. Sen jälkeen olen ollut vain baarikeikoilla kuuntelemassa Cheekkiä, Elokuuta, JVG:tä ja mitä näitä nyt oli, mutta silloin on ollut ekana mielessä ihan muut jutut kuin kuunnella sitä bändiä.

Joka tapauksessa, eilistä päivää olin odottanut huhtikuusta asti, nimittäin HIM tuli keikkakiertueellaan tänne Vorarlbergiin! HIM oli mun lempibändi joskus yläasteen alussa, unelmoin Ville Valosta ja loopitin Love Metal-levyä aina siihen asti, kunnes 15-vuotiaana musiikkimaku vaihtui jazzahtavampaan suuntaan. Bändi unohtui hiukan, eikä uudempi tuotanto oikein napannut, mutta neljästä ekasta levystä jäi hyvät muistot. Siksi tuntuikin oikealta käydä tuolla keikalla. Tuntui vähän siltä, kuin rinki olisi sulkeutunut.

Kiljuin kuin pikkutyttö, kun Ville tuli lavalle. Vähän noloa, mutta ei se mitään. Moni muukin kiljui. Muut suomalaiset karjui salin toiselta puolelta. Lisäksi mun vieressä yksi italialainen leidi tamppasi piikkikorkoisella kengällään tarmokkaasti lattiaa musiikin tahtiin ja siinä sivussa mun jalkaakin. Kerrankin oli hyötyä mun italian (kiroilu)taidoista :D Mutta oli hyvä keikka! Ja bändi on tosi hyvä livenäkin, täytyy nostaa hattua.

Huomenna lähdetään taas mökille! On kyllä luvattu tosi huonoa säätä, mutta hyvässä seurassa kestää mitä vain. :) Kivaa viikkoa kaikille!

//I haven't been to gigs and concerts that much, but yesterday I just had to go to see my teenage dream and former favorite band HIM, since they were on a tour in Europe. They were so good, and Ville Valo is still just...aaah.:D 

Tomorrow we're heading to the summre cottage again, even though the weather is not that good. But when the company is good, the weather doesn't even matter! Have a nice week you all!

Go to a hair dresser they said, it will be fun they said

Pieni avautuminen tähän alkuun. Mua masentaa vieläkin viime viikkoinen kampaajakäynti, joka oli ihan täys katastrofi. Kampaaja kysyi, että leikataanko kerroksittain vai tasaisesti, ja sanoin aivan selkeästi tasaisesti, koska haaveena on saada pitkät hulmuavat hiukset vielä edes kerran tässä elämässä. Vastaukseksi sain: “Ich mache es trotzdem stufig” ja napsasi järkyttävän palan hiuksista. Siinä meni puolentoista vuoden kasvatus hukkaan, että varmaan arvaatte, että vituttaa. Ai saatana. Hiuksia ei saa ponnarille kunnolla, kun puolet hiuksista yltää just ja just leukaan ja repsottaa sitten hölmösti tuossa sivuilla. Sitten vielä jälkikäsittelyissä kampaaja kysyi, tupeerataanko vai annetaanko olla. Sanoin että “Tupieren, bitte” ja hän vastasi “Also naturell, alles klar“. Ei jumalauta!! Kuuroko se on! Kaiken huippu oli vielä kun kysyin, oisko heillä myydä mulle silvershampoota. "Für dich?", kehtasi kysyä. No kuka tässä just blondasi hiuksensa, hä?! En mene enää ikinä kampaajalle, ainakaan leikkaamaan hiuksiani. Tosin kai tällainen jyrämäisyys on tapana täällä Keski-Euroopassa: kerran kävin Saksassa kampaajalla ja halusin ruskeat hiukset. Vastaus oli “Nein, Sie werden jetzt Blondine”. Jos on vinkkejä, miten hiukset saa kasvamaan nopeasti, niin kertokaa! Hiukset pysyvät tästä eteenpäin tiukasti pannalla kiinni siihen asti, kunnes tuo ylikerros on kasvanut ainakin viisi senttiä. 

Vähän kivempiin aiheisiin sitten! Täällä landella perhe pitää ihastuttavalla tavalla yhtä vielä senkin jälkeen, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä. Harva kuitenkaan haluaa muuttaa kovin kauas lapsuudenkodistaan. Vorarlbergiläiseen mentaliteettiin kuuluu vahvana oman talon omistaminen tai jopa rakentaminen (schaffa schaffa Hüsle baua), ja meidänkin kadulle kohoaa tällä hetkellä jopa kaksi uutta taloa. Toinen on jo edennyt niin pitkälle, että perjantaina päästiin viettämään harjakaisia.

Olen ollut kaksi kesää raksalla töissä, eli vähän on tuntemusta siitä, miten homma toimii ja etenee. Olen seurannut tämän kyseisen talon valmistumista pohjapiirrustuksista asti, ja on ollut tosi mielenkiintoista nähdä, miten todellisuus vastaa mielikuvaa. Voin sanoa, että on hyvin onnistunut. Ainakin täällä (en tiedä muusta Itävallasta) on ihan hullun paljon erilaisia sääntöjä, minkälaiseksi talo pitää rakentaa, jotta saa valtiolta tukea, mutta niistä huolimatta talosta tulee ihana. Isot ikkunat on mun mieleen, mä rakastan luonnonvaloa! Meidän kodissa mua ärsyttää eniten juurikin pienet ikkunat ja paksut seinät, minkä takia päivänvaloa ei kummemmin heru... Mutta nyt ainakin tiedän, kenen luona tulen viettämään monet illat ;)

Mä en ole koskaan ennen ajatellut asuvani omakotitalossa, tai ajatus ei ole koskaan houkutellut yhtään, olenhan koko ikäni asunut pienissä asunnoissa ja muuttanut vähintään joka viides vuosi pienestä pitäen. Omakotitalossa on iso työ jo pelkästään siivoamisen takia. Nykyisessä kodissani ei käytännön syistä kuitenkaan siivota kuin hiekat ja mullat lattioilta, minkä vuoksi joka nurkka on täynnä hämähäkinseittejä ja ties mitä elukoita. Lisäksi meillä on kaksi tallikissaa, jotka kantavat sisälle toisinaan vaikka minkälaista moskaa. Mähän haluaisin koiran, mutta se nyt ei olisi yhtään parempi (siistimpi) vaihtoehto.:D Mutta saa nähdä mitä tapahtuu seuraavien parin vuoden aikana. Luultavasti meilläkin on pieni remppaprojekti edessä.;) 

//I had a really bad experience at the hairdresser's and now my hair is ruined for the next one and a half years. Any hints how to make them grow faster?
I got invited to a Firstfeier of a friend's house. It's interesting to follow the building process of a house from the very beginning and to see the results of the hard work. I have been now living two months in a "Eigenhaus", and I've noticed it's still a lot of work also afterwards, not just building it. ;) 

Kesäkiireitä

Huh mikä viikko takana! Omien töiden lisäksi viime päivänä olen autellut kotona perunoiden kaivamisessa ja heinäpellolla. Yleensä kaikkeen on nykyään kaiken maailman pelit ja vehkeet, mutta joskus valitettavasti asiat pitää hoitaa käsivoimin... Vuoren rinteellä oli aika kuuma, ja heinät kasattiin biksut päällä. Sai kyllä helposti vähän väriä pintaan! 

Eilen illalla sitten suunnattiin töiden päätteeksi Bregenziin. Mä suuntasin ensin Beach Bariin, jossa olin sopinut tapaavani pari muutakin "maahanmuuttajaa". Oli kivaa vaihtaa kokemuksia ja kuulla miten muut ovat päätyneet tänne. Ja älkää ymmärtäkö väärin, mutta oli ihan virkistävää tavata uusia ihmisiä, tai ihmisiä ylipäätään kodin ja töiden ulkopuolella :D En tunne vielä hirveästi ihmisiä täältä, joiden kanssa voi hengailla, ja kaverit on kuitenkin aika iso, joskus vähän itsestäänselvä osa elämää. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, on ihan kiva että on "omiakin" kavereita, eikä vain sukulaisia tai paremman puoliskon kavereita. Miten te muut ulkosuomalaiset olette löytäneet kavereita? 

Kesä on kyllä ihan huippua aikaa, mutta tulee kyllä pieni ahdistus päälle, kun pitäisi nähdä jo kokea niin paljon lyhyessä ajassa! Meillä on ollut joka viikko jotain spesiaalia ohjelmaa, eikä tahti hidastu tulevinakaan viikkoina: esimerkiksi ensiviikolla päästään juhlimaan harjakaisia, ja sunnuntaina on HIMin keikka! Sitä seuraavalla viikolla saadaan Suomesta taas vieraita, kokonaiset kolme kappaletta, ja koska sain töistäkin lomaa sille ajalle, pääsen mökkeilemään (ja vaeltamaan) porukalla :) Postaustahti hidastuu hieman, mutta täällä edelleen ollaan! 

Mittelfinger Montag

Hallelujaa, onneksi jalkapallokisat on viimein ohi! Ensinnäkään mä en halua nähdä enää ainuttakaan Deutschland Deutschland-päivitystä Facebookista, ja toisekseen, mä en jaksa kuunnella töissä enkä kotona sitä „voi itku kun Saksa voitti“-marmatusta. Vaihtariaikojeni kunniaksi olisin halunnut kannattaa Saksaa, mutta kotona mulle älähdettiin jo siitä, kun rupesin lallattamaan kommunisti-Saksan lauluja: „Et kai sä kannata SAKSAA?“ Vähän sama kuin perussuomalaisena hurrais ruotsalaisille jääkiekon kultapelissä.

Viikonloppu vietettiin kavereiden kanssa mökillä, ja polttavin puheenaihe oli ehdottomasti opinnäytetyö. Minunkin graduni odottaisi tekijäänsä, mutta jotenkin se valmistuminen ei ole ollut enää niin kirkkaana mielessä. Pomokin luuli, että valmistun vasta bacheloriksi - ja silti on palkkaamassa mua vakkariksi tänne! Hetken leikittelin ajatuksella, että jättäisin gradun tekemättä, ja varmasti jättäisinkin, ellei mun aihe olisi niin kiinnostava. Yhyy, miksi se aloittaminen on aina niin vaikeaa! Kuitenkin se, että maisterina saan enemmän palkkaa, motivoi nakuttelemaan tekstiä eteenpäin. ;)

//I'm so happy that the World Championships are over now. I hope that Austria will get over this soon... And I should start to write my thesis again! Why is it so hard to just start typing. I would even get paid more as a master.

Take a hike

Mä tykkään luonnosta ja luonnossa kulkemisesta tosi paljon. Vaikka koenkin itseni urbaaniksi citykissaksi, luonnossa on jotain sellaista viehätysvoimaa, joka vetää mua puoleensa voimakkaasti. Se olikin yksi niistä painavista syistä, miksi päätin muuttaa asumaan juuri tänne.

Ulkona on kiva liikkua, varsinkin hyvällä säällä. Viime viikolla sunnuntaina oli mitä parhain sää, eikä ole varmaan vaikeaa arvata, mitä oli päivän ohjelmassa. Vuoret kutsuivat, ja tällä kertaa suunnattiin Lünerseelle parin kilometrin korkeuteen. Järvelle pääsi hissillä, mutta siitä ylemmäs oli mentävä jalan. Tarkoituksena oli lähteä valloittamaan kolmen kilometrin korkeudessa häämöttävää vuorta, ja noin 1000 metrin nousu tuntui pikkujutulta, olinhan noussut samankorkuisen, vähän pidemmänkin matkan muutama viikko takaperin.

En päässyt edes puoliväliin, kun tuli stoppi. Ei vaan päässyt enää eteenpäin. Muistui inhottavat fiilikset mieleen päivästä, jolloin ensimmäistä kertaa vaelsin kilometrin korkeudessa: oksetti, huimasi, tuntui ettei henki kulje. Eipä ollut käynyt mielessä, etten koskaan ollut käynyt näin korkealla! Kehoni on jo tottunut vajaan kahden kilometrin korkeuteen eikä vaeltaessa enää iskenyt huonovointisuus, mutta sitä ylempänä näköjään pitää vielä vähän treenata. Vähän kyllä harmitti, kun ensimmäistä kertaa jouduin luovuttamaan kesken kaiken. Onneksi näkymät oli aika makeet niinkin matalalta.

Onko mulla lukijoissa ketään vaellusfaneja? Onko kenelläkään antaa vinkkejä, miten puhti ei lopu kesken kaiken? Paikallisilta on turha kysyä, nämä nimittäin käyvät vuorilla kolmevuotiaista lähtien, eli ne ovat jo tottuneet korkeuseroihin. Lisäksi katsoin kauhulla, kun paikalliset juoksivat vuoren rinnettä alas. En edes halua ajatella, millaista jälkeä olisi tullut jos joku olisi kompastunut. Itse menen "hiljaa hyvää tulee"-asenteella, korkeintaan lumella liu'un, että pääsisin nopeammin, mutta muuten step by step. Samalla asenteella sitten ylöspäin, kyllä mä vielä sen vuoren huipulle pääsen!

No joo, muihin juttuihin. Kiitos vinkeistä lentojenostosivuille! Tulivat tarpeeseen kun varattiin lentoja syyslomalle Turkkiin. Ongelmaksi on vain muodostumassa kotimatka: ajateltiin pistäytyä Suomessa siinä "matkan varrella", ja joko lennot kestää vaihtoineen 30 tuntia tai sitten ovat muuten vain törkeän hintaisia. Tosin ei se Turkki ole ehkä se kaikista keskeisin kohde, mikä vaikeuttaa lentojen löytämistä. Tulee taas vietettyä muutama tunti koneen äärellä eri sivuja ja lentoja vertaillen!

//Any hints for a beginner-hiker how to avoid feeling sick/getting out of breath up in the hights just because of the heights and thin air? 

Vorarlberg-minitour yhdessä päivässä

Kysellessäni toivepostauksia mua pyydettiin kertomaan Itävallan "villistä lännestä" ja sen nähtävyyksistä. Mä kävin Itävallassa ja Vorarlbergissä ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, ja rakastuin vuoriin kyllä siltä seisomalta! Tirol ja Vorarlberg ovatkin tunnettuja ennen kaikkea vuoristaan, joita tosiaankin riittää!  Laskettelusta ja muusta talviurheilusta olisi kyllä kerrottavaa varmaan monen postauksen verran, mutta on täällä tekemistä ja näkemistä kesälläkin. Pitää kyllä sanoa, että Vorarlberg on erityisesti urheilullisille ihmisille ideaali lomakohde, ja varsinkin täällä "landella" (Ländle ;D) kaikki vaikuttaa olevan vähintään semi-pro laskettelijoita tai mountain bikereitä. Kaikki on enemmän tai vähemmän fitissä kunnossa täällä, vaikka paikalliset herkut on kaikkea muuta kuin fitness-ruokaa.

No, anyway. Mun tietokanta riittää vain Innsbruckiin asti, jossa en ole käynyt kesällä, joten joku viisaampi varmaan voi valottaa nähtävyyksistä siellä? Minun on tarkoitus käydä siellä tässä seuraavan kuukauden aikana luultavasti, joten itsekin kaipaan vinkkejä! 

Länteä lähestyessä tulee vastaan Bludenz. Bludenzista pääsee bussilla nro 81 Brandiin ja Lünerseelle, jossa kannattaa käydä, jos vain on aikaa ja jos on kaunis ilma!  Lünersee on kaunis tekojärvi n. 2000 metrin korkeudessa. Parinkymmenen minuutin bussimatka vie hissille, ja hissillä puolestaan pääsee järvelle, ellei halua mennä jalan. Järven ympäri pääsee kävelemään, en yhtään muista kauan se kestää, mutta opasteet kertovat siitäkin. Tietenkin voi lähteä kipuamaan korkeammallekin, mutta suosittelen hyviä ja tukevia kenkiä: alamäki on pahin :)

Jos Bludenzissa sattuu olemaan junanvaihto, edes viitisentoista minuuttia, kannattaa poiketa aivan juna-aseman vieressä sijaitsemaan Milkan tehtaanmyymälään. Olen maininnut varmaan jo muutamaan kertaan, mutta olin tosiaan siinä tehtaalla viime kesänä töissä, ja mä luulin etten enää ikinä syö suklaata! Mutta tänä kesänä ne on pistänyt myyntiin kookossuklaata, joka on siis ihan järkyttävän hyvää. Kannattaa kokeilla, jos löydätte jostain!

Bludenzista 20 minuutin junamatkan päässä on Feldkirch. Siitä mainitsinkin pari postausta sitten, mutta jos ei ole kiinnostunut eläinpuistosta (jonne on siis ilmainen sisäänpääsy!), kannattaa käydä ainakin Schattenburgissa, joka sijaitsee niin ikään juna-aseman lähettyvillä. Se taitaa jopa näkyä siitä ratapihalta :) Sieltä on mukavat näkyvät vanhaan kaupunkiin, ja sieltä saa hullun hyvää Apfelstrudelia! Jos on enemmän jäätelöihmisiä, vanhan kaupungin kupeessa on aito italialainen eiscafe Pinocchio. 

Feldkirchin jälkeen mulla on aukko sivistyksessä. Itse kuitenkin suuntaisin siitä suoraan Bregenziin (junamatkalla kannattaa tosin vilkaista oikealle Rankweiliä lähestyessä, nimittäin siellä sijaitsee ihan nätti basilikakirkko). Bregenzin rantapromenadi on aivan ihana! Just sellanen Bodensee-ranta, mihin rakastuin aikoinani Konstanzissa. Satamassa voi harrastaa polkuveneilyä tai vesihiihtoa jos tykkää actionista, mutta jos tykkää kulttuurista niin kannattaa käydä tsekkaamassa Festspielhausin edustalla kelluva näyttämö! 24. heinäkuuta on Taikahuilun ensi-ilta, ja näyttämö on kyllä huikea. Myös rannan tuntumassa sijaitsevaan Beach Barin kannattaa poiketa - siellä on ihan Karibian meininki ja hyvät drinksut! Bregenz kaupunkina ei kuitenkaan ole hirveän säväyttävä, eikä siellä voi edes shoppailla. Varmasti sieltä löytyisi muutakin tekemistä, itse vaan tykkää lähinnä siitä rannasta. Kuvia mulla ei ole, koska viime kesänä kamera jäi asemalle matkalaukkusäilöön ja tänä vuonna en sinne ole vielä ehtinyt. :P

Bregenzistä ei ole pitkä matka Saksan puolelle, joten Lindaussa kannattaa ehdottomasti poiketa, kun niin pitkälle on jo ehtinyt. Lindau on kiva pikku Bodenseen-rantakaupunki, ja sieltä löytyy paljon kivoja ruokapaikkoja ja paljon ihasteltavaa! Satama-alue on leppoisa ja viihtyisä - hyvällä säällä :)


ps. Joku ihana lukija on lisännyt mut blogloviniin! Mua voi siis näköjään seurata sielläkin :) Kiitos kovasti!! Minut löytää sen lisäksi myös blogilistalta.

So isch es

Kesä on ihanaa aikaa - kaiken muun lisäksi - siinä mielessä, että silloin lähes joka päivä tapahtuu jotain tai juhlitaan jotain. Viime viikolla naapurikaupungissa järjestettiin Milkan toimesta Schocofestivalit eli suomalaisittain suklaafestarit, ja pakkohan sinne oli mennä! Tapahtuma oli kylläkin lähinnä lapsille, mutta käytiin vähän fiilistelemässä ja hamstraamassa ilmaista suklaata. 

Vaikka tämän maan länsipääty on aikalailla pelkkää landea, niin kyllä täällä silti viihtyy. Kaupunkien ja kylien väliä pääsee kulkemaan näppärästi junalla, eikä vielä ole tullut tilannetta, jolloin olisi ollut puutteita julkisissa kulkuvälineissä, yölläkään. Helposti pääsee siis myös viettämään iltaa, niin kuin suklaafestareiden jälkeen suunnattiin toiseen naapurikaupunkiin, jonka vanhan kaupungin ytimessä oli viinifestarit - tästä ei ihan tarkoituksella ole kuvamateriaalia. :)

Aluksi tänne muuttaessani mua pelotti, että nyt joudun luopumaan mun urbaanista elämäntyylistä Jyväskylän keskustassa. Enää en tajua mitä mä olen oikein ajatellut! Ensinnäkään mun ei tarvitse maksaa (korkeaa) vuokraa, ja vaikka oma rauha onkin vähän rajallista tässä huushollissa, niin en mä usko että elämä sen ihmeempää olisi missään muuallakaan. "Urbaania elämäntyyliä" voin toteuttaa arkipäivisin kun reissaan töihin Vorarlbergin isoimpaan kaupunkiin: kuljen joka päivä keskustan läpi töihin ja voin vaikka napata takeawayn siitä matkalta - ja tulee halvemmaksi kuin Coffee Housessa! 

Välillä mun pään läpi pyyhkäisee myös sellainen asia, että aika nopeasti tein päätöksen tänne muutosta, tai sitä niin hirveämmin ajattelematta oikeastaan vaan lähdin. Nyt kun katsoo mun elämää, niin on mulla kyllä hemmetin hyvin asiat! Vain perhettä ja ystäviä on kamala ikävä, mutta se kuuluu asiaan. Mulle tapahtuu koko ajan tosi kivoja juttuja täällä, ja tuntuu, että koko ajan on jotain odotettavaa. Ei vain pelkästään jotain isoja juttuja, vaan ihan normaaleja arkipäiväisiä asioita, kuten miltä syksy täällä näyttää ja tuntuu, miltä näyttää kun ensilumi peittää vuorten huiput tai miltä maistuu työmatkan aamukahvi termosmukissa.