perjantai 11. heinäkuuta 2014

Take a hike

Mä tykkään luonnosta ja luonnossa kulkemisesta tosi paljon. Vaikka koenkin itseni urbaaniksi citykissaksi, luonnossa on jotain sellaista viehätysvoimaa, joka vetää mua puoleensa voimakkaasti. Se olikin yksi niistä painavista syistä, miksi päätin muuttaa asumaan juuri tänne.





Ulkona on kiva liikkua, varsinkin hyvällä säällä. Viime viikolla sunnuntaina oli mitä parhain sää, eikä ole varmaan vaikeaa arvata, mitä oli päivän ohjelmassa. Vuoret kutsuivat, ja tällä kertaa suunnattiin Lünerseelle parin kilometrin korkeuteen. Järvelle pääsi hissillä, mutta siitä ylemmäs oli mentävä jalan. Tarkoituksena oli lähteä valloittamaan kolmen kilometrin korkeudessa häämöttävää vuorta, ja noin 1000 metrin nousu tuntui pikkujutulta, olinhan noussut samankorkuisen, vähän pidemmänkin matkan muutama viikko takaperin.





En päässyt edes puoliväliin, kun tuli stoppi. Ei vaan päässyt enää eteenpäin. Muistui inhottavat fiilikset mieleen päivästä, jolloin ensimmäistä kertaa vaelsin kilometrin korkeudessa: oksetti, huimasi, tuntui ettei henki kulje. Eipä ollut käynyt mielessä, etten koskaan ollut käynyt näin korkealla! Kehoni on jo tottunut vajaan kahden kilometrin korkeuteen eikä vaeltaessa enää iskenyt huonovointisuus, mutta sitä ylempänä näköjään pitää vielä vähän treenata. Vähän kyllä harmitti, kun ensimmäistä kertaa jouduin luovuttamaan kesken kaiken. Onneksi näkymät oli aika makeet niinkin matalalta.





Onko mulla lukijoissa ketään vaellusfaneja? Onko kenelläkään antaa vinkkejä, miten puhti ei lopu kesken kaiken? Paikallisilta on turha kysyä, nämä nimittäin käyvät vuorilla kolmevuotiaista lähtien, eli ne ovat jo tottuneet korkeuseroihin. Lisäksi katsoin kauhulla, kun paikalliset juoksivat vuoren rinnettä alas. En edes halua ajatella, millaista jälkeä olisi tullut jos joku olisi kompastunut. Itse menen "hiljaa hyvää tulee"-asenteella, korkeintaan lumella liu'un, että pääsisin nopeammin, mutta muuten step by step. Samalla asenteella sitten ylöspäin, kyllä mä vielä sen vuoren huipulle pääsen!





No joo, muihin juttuihin. Kiitos vinkeistä lentojenostosivuille! Tulivat tarpeeseen kun varattiin lentoja syyslomalle Turkkiin. Ongelmaksi on vain muodostumassa kotimatka: ajateltiin pistäytyä Suomessa siinä "matkan varrella", ja joko lennot kestää vaihtoineen 30 tuntia tai sitten ovat muuten vain törkeän hintaisia. Tosin ei se Turkki ole ehkä se kaikista keskeisin kohde, mikä vaikeuttaa lentojen löytämistä. Tulee taas vietettyä muutama tunti koneen äärellä eri sivuja ja lentoja vertaillen!

//Any hints for a beginner-hiker how to avoid feeling sick/getting out of breath up in the hights just because of the heights and thin air? 

4 kommenttia:

  1. Vanha vaeltajien muistisääntö kai on, ettei se matka tapa, vaan se vauhti. Saman olen itse huomannut "korkeussuuntaan" matkaa taittaessa. Eli rauhallisella vauhdilla vaan ylös päin ja taukoja sopivin välein. Tsemppiä, korkealle kannattaa kyllä kiivetä. Fiilis on huikea ja maisemat myös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa olla! Välillä tulee kyllä mentyä liian lujaa vauhtia minkä takia sitten väsyykin nopeammin. Kyllä niiden maisemien takia kannattaa vähän kipuakin sietää.;) Kiitos :)

      Poista