Mä tykkään luonnosta ja luonnossa
kulkemisesta tosi paljon. Vaikka koenkin itseni urbaaniksi citykissaksi,
luonnossa on jotain sellaista viehätysvoimaa, joka vetää mua puoleensa
voimakkaasti. Se olikin yksi niistä painavista syistä, miksi päätin muuttaa asumaan
juuri tänne.
Ulkona on kiva liikkua, varsinkin
hyvällä säällä. Viime viikolla sunnuntaina oli mitä parhain sää, eikä ole
varmaan vaikeaa arvata, mitä oli päivän ohjelmassa. Vuoret kutsuivat, ja tällä
kertaa suunnattiin Lünerseelle parin kilometrin korkeuteen. Järvelle pääsi
hissillä, mutta siitä ylemmäs oli mentävä jalan. Tarkoituksena oli lähteä
valloittamaan kolmen kilometrin korkeudessa häämöttävää vuorta, ja noin 1000
metrin nousu tuntui pikkujutulta, olinhan noussut samankorkuisen, vähän
pidemmänkin matkan muutama viikko takaperin.
En päässyt edes puoliväliin, kun
tuli stoppi. Ei vaan päässyt enää eteenpäin. Muistui inhottavat fiilikset
mieleen päivästä, jolloin ensimmäistä kertaa vaelsin kilometrin korkeudessa:
oksetti, huimasi, tuntui ettei henki kulje. Eipä ollut käynyt mielessä, etten
koskaan ollut käynyt näin korkealla! Kehoni on jo tottunut vajaan kahden
kilometrin korkeuteen eikä vaeltaessa enää iskenyt huonovointisuus, mutta sitä
ylempänä näköjään pitää vielä vähän treenata. Vähän kyllä harmitti, kun
ensimmäistä kertaa jouduin luovuttamaan kesken kaiken. Onneksi näkymät oli aika
makeet niinkin matalalta.
Onko mulla lukijoissa ketään vaellusfaneja? Onko kenelläkään antaa
vinkkejä, miten puhti ei lopu kesken kaiken? Paikallisilta on turha kysyä, nämä
nimittäin käyvät vuorilla kolmevuotiaista lähtien, eli ne ovat jo tottuneet
korkeuseroihin. Lisäksi katsoin kauhulla, kun paikalliset juoksivat
vuoren rinnettä alas. En edes halua ajatella, millaista jälkeä olisi
tullut jos joku olisi kompastunut. Itse menen "hiljaa hyvää
tulee"-asenteella, korkeintaan lumella liu'un, että pääsisin nopeammin,
mutta muuten step by step. Samalla asenteella sitten ylöspäin, kyllä mä
vielä sen vuoren huipulle pääsen!
No joo, muihin juttuihin. Kiitos vinkeistä lentojenostosivuille! Tulivat tarpeeseen kun varattiin lentoja syyslomalle Turkkiin. Ongelmaksi on vain muodostumassa kotimatka: ajateltiin pistäytyä Suomessa siinä "matkan varrella", ja joko lennot kestää vaihtoineen 30 tuntia tai sitten ovat muuten vain törkeän hintaisia. Tosin ei se Turkki ole ehkä se kaikista keskeisin kohde, mikä vaikeuttaa lentojen löytämistä. Tulee taas vietettyä muutama tunti koneen äärellä eri sivuja ja lentoja vertaillen!
//Any hints for a beginner-hiker how to avoid feeling sick/getting out of breath up in the hights just because of the heights and thin air?
//Any hints for a beginner-hiker how to avoid feeling sick/getting out of breath up in the hights just because of the heights and thin air?
Vanha vaeltajien muistisääntö kai on, ettei se matka tapa, vaan se vauhti. Saman olen itse huomannut "korkeussuuntaan" matkaa taittaessa. Eli rauhallisella vauhdilla vaan ylös päin ja taukoja sopivin välein. Tsemppiä, korkealle kannattaa kyllä kiivetä. Fiilis on huikea ja maisemat myös. :)
VastaaPoistaNiinhän se taitaa olla! Välillä tulee kyllä mentyä liian lujaa vauhtia minkä takia sitten väsyykin nopeammin. Kyllä niiden maisemien takia kannattaa vähän kipuakin sietää.;) Kiitos :)
PoistaOlet kaunis :*
VastaaPoistaOhoo :) :*
Poista