Brunssiaamu

Viikonloppuisin meillä syödään brunssiaamiaisia. Tuoretta leipää nurkan takana olevasta leipomosta, omien lehmien maidosta kirnuttua alppivoita, oman kylän hunajaa, itsetehtyä juustoa, omien kanojen munia... Lähiruokaa parhaimmillaan. Kyllä kelpaa! Ei välttämättä nukuta kovin pitkään, mutta aamupalalla syödään rauhassa ja nautitaan hyvästä seurasta, ja seuraavan kerran syödään joskus neljän maissa. Minulle tällainen rytmi toimii viikonloppuisin todella hyvin, varsinkin lauantaisin, kun tulee juostua asioilla tai tehtyä kotihommia pitkälle iltapäivään asti. Puolestaan arkena, toisin sanoen työpäivinä tykkään pitää päivän mittaan useampia ruokataukoja. Yllättävää sinänsä, että toimistotyöläisenä itse olen huomannut olevani useammin nälkäinen, kuin vaikkapa silloin, kun olin rakennustyömaalla tai suklaatehtaalla töissä. Jotenkin ruumiillista työtä tehdessä ei nälkä iske samalla tavalla, eikä ruokaa tee yleensäkään hirveästi mieli kesken päivän. Kaikki eivät kuitenkaan koe tätäkään samalla tavalla, ja esimerkiksi siellä suklaatehtaalla huomasi kyllä, kenelle suklaa maistui kesken työpäivän ja kenelle ei. Minähän opin vihaamaan suklaata sinä aikana, eikä todellakaan tehnyt mieli herkutella vähään aikaan... Nyt on kuitenkin traumat taltutettu - tosin tietyn merkkistä suklaata en kyllä vieläkään syö. 

Ensi viikolla minulla onkin aivan uusi päivärytmikokeilu edessä, nimittäin ollaan koko viikonloppu vastuussa maatilasta. Lähinnä näin talvella se siis tarkoittaa navettahommista huolehtimista, mutta aion myös viimein ottaa aikaa opetella juuston punnitsemista ja kanalan hoitoa. Tavallaan odotan ihan innolla - varsinkin kun viikolla saan nukkua pitkään, niin ei sitten pari aikaista herätystä haittaa mitään.

Uusia (kevät)tuulia

Tänään on ollut varsin erityinen päivä. Aamulla oli alkavan flunssan vuoksi vaikeaa päästä sängystä ylös, mutta vuorien takaa nouseva aurinko sai nopeasti minutkin jalkeille. Tuntui aivan uudelta alulta herätä keväiseen päivään. Ja onhan tässä nyt vähän uuden opettelemistakin: sain itsestäni sen verran rohkeutta irti, että päätin pitkän pohdinnan jälkeen jättää vanhan työni ja alkaa etsiä uusia haasteita. Ja tänään olikin vuorossa työhaastattelu paikassa, joka vaikutti varsin lupaavalta. Vaikkei työpaikkaa nyt heltyisikään, oli haastattelu kuitenkin miellyttävä kokemus: monien hylättyjen työhakemusten ja muiden paikkojen kohdalla oman kiinnostuksen lopahtamisen jälkeen sain toivoa siihen, että kyllä minullekin mieluinen paikka vielä löytyy!

Muutenkin on kyllä pyyhkinyt hyvin. Kaikki tuntuu menevän taas omalla painollaan: välillä on tuntunut, ettei mikään oikein etene, tai että kaikki vaan kaatuu päälle, mutta usein kyse on vain siitä, että keskittyy vaan niihin juttuihin, jotka eivät toimi, ja niitä juttuja on loppujen lopuksi aika vähän. Ja lisää uusia kivoja juttuja on tulossa! Taidan nyt vain kirjoitella pelkkää positiivisuushömppää, mutta minusta alkaa tosiaan tuntua kodilta täällä, sellaiselta pysyvältä. Viime aikoina kaikki edes kaukaisesti kansainvälisyyteen viittaavat asiat ovat tuntuneet ahdistavilta, kun olen märehtinyt olevani yhtäkkiä taas jotenkin todella "ulkomaalainen", mutta nyt taas tuntuu siltä, että mikäs tässä on ollessa. Pikkuhiljaa alan haalia myös vanhoja harrastuksiakin takaisin, joita joskus vielä Kouvolassa asuessani harrastin. Samaan aikaan opin uutta ja tutustun uusiin ihmisiin, mikä on enemmän kuin plussaa. 

Vaikkei uusi työpaikka olekaan aivan varma vielä, aloin jo innostua ajatuksesta käydä Feldkirchissä töissä (mistä nämä kuvatkin on otettu). Feldkirch on ehdottomasti lempikaupunkini täällä, ja lisäksi se on niin lähellä, että kesällä voisin jopa pyöräillä töihin! Muutaman kerran vitsailin pyöräileväni entiselle työpaikalleni, mutta kun tajusin matkan kestävän useamman tunnin toimivasta pyörätiejärjestelmästä huolimatta päätin hylätä ajatuksen. Mutta työpäivien pidetessä voisi helposti yhdistää työmatkat ja liikunnan - ihan lottovoitto.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetan höpöttelyt ja lähden pienille päikkäreille ja antamaan flunssalle kyytiä. Kivaa torstaita!

Noitaroviot

Viime viikonloppuna saatiin viides vuodenaika päätökseen, sillä karnevaaliaika huipentui sunnuntaina ympäri Keski-Eurooppaa. Funkenzunft eli suoraan käännettynä kipinäkillat ympäri Vorarlbergiä (ja oletettavasti joissain muissakin osissa Itävaltaa) pitävät huolta siitä, että pahat henget ja noidat poltetaan pois kylistä. Kunkin kylän "Kipinäkilta" rakentaa suuren kokon, jonka nokkaan kiinnitetään noitanukke. Tarkoituksena on saada nukke palamaan – jos näin ei tapahdu, nukke pitää haudata. Naapurikylässä ainakin epäonnistuivat tässä, ja saavat kyllä kuulla siitä vielä pitkään!

Juhliin kuuluu hyvää ruokaa, juomaa ja erilaisia tuli- ja ilotulitusesityksiä. Lisäksi kylän poikamiehet ja naimattomat naiset "kuulutetaan" ja heille tehdään ennustus tai heistä esitetään väittämä. Funkenzunft-mestari laukoo tulisia tiiliä kokkoon, ja jos tiili osuu kokkoon, ennustus toteutuu tai väite pitää paikkansa. Vielä ei kuulutettu meitä, ehkä sitten ensi vuonna.:D

Nyt on annettu pahoille hengille kyytiä, ihan omassakin elämässä! Tästä on hyvä lähteä kevättä kohti uusin kuvioin ja keveämmällä mielellä.:) Joko tekin odotatte kevääntuloa?

Maschgra, maschgra - karnevaalihulinalle jatkoa

Olisikohan se aika julkaista täällä jotain muutakin kuin pelkkiä rinnekuvia :) Viides vuodenaika eli karnevaalit huipentuivat viime viikolla, ja samoihin aikoihin taidettiin viettää laskiaista Suomessa. Minä sain mielestäni tosi hyvin yhdistettyä sekä suomalaiset että itävaltalaiset perinteet yhteen, vaikka Vorarlbergin traditiot voittavat suomalaiset ihan kuusi-nolla. Käytiin karnevaaliaikaan mm. lasketteluseuran "Schiballissa" sekä meidän kylän "Hausballissa", eli toisin sanoen naamiaisjuhlissa. Meidän porukalla oli teemana saksalaisesta Maajussille morsian-sarjasta tuttu lammaskasvattaja Schäfer Heinrich lampaineen, ja minä tietenkin pukeuduin yhdeksi lampaaksi :) Viime vuonna oltiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä! Ensi vuodeksi ollaan jo mietitty jotain vähän haastavampaa.

Suomalaisia perinteitä harjoitettiin mm. pulkkamäessä käymisellä parisen viikkoa sitten sekä tietenkin laskiaispullia leipomalla. Kaikki rakastuivat näihin, ja näitä piti leipoa sitten useampaan otteeseen. Eivät olleet kyllä aivan Elosen laatua, mutta hyviä silti. Paikalliset herkuttelevat Krapfeneilla, jotka vastaavat suomalaista munkkia tomusokerikoristeella. Täällä ei tosin kiistellä pullien sisällöstä (mantelimassa, hillo vai pelkkä kermavaahto) vaan standardi on aprikoosihillo ja that's it. Mutta mässyjuhla tämäkin! En ymmärrä, miten paikalliset pysyvät niin hyvässä kuosissa ympäri vuoden. Toisaalta, itse maalla asuvana huomaa selkeästi eron siinä, ketkä asuvat vähän landella ja ketkä kaupungissa.;)

Schatzie schenk mir ein Foto

Pari viime päivää ovat menneet yhdessä hujauksessa. Minun muutenkin epäsäännöllinen viikkorytmi on mennyt ihan sekaisin, kun eilen oli vapaata laskiaisen (tai täällä karnevaaliajan) päättymisen takia. Maanantaina sitten töiden jälkeen nappasin pari ihanaa suomalaista vaihtaria mukaani, ja yhdessä suunnattiin St. Antoniin, Vorarlbergin ja Tirolin rajamaille. Paikka on tunnettu villistä apres-ski-menosta, ja kampaajalla Suomessa lueskelin huvikseni matkailulehteä, ja Itävallasta oli mainittu nimenomaan St. Anton ja Mooserwirt-baari. Muutama norjalainen tuttu oli matkustanut Itävaltaan niin ikään hiihtolomailemaan, ja niitä siis lähdettiin moikkaamaan. Olen monta kertaa (no, vajaa kymmenen mutta kuitenkin) kulkenut samaista reittiä junalla joko Innsbruckiin, Wieniin tai Italiaan ja ihaillut niitä mielettömiä maisemia, mutta ensimmäistä kertaa nousi St. Anton am Arlberg-pysäkillä junasta laiturille. Ei voinut muuta kuin pällistellä suu auki, ja vielä kun meidän seurueen muut Suomi-naiset näkivät paikan ensimmäistä kertaa, se into ja ihastus tarttui kyllä muhunkin. Paikka on pieni ja todella stereotyyppinen alppikaupunki, mutta mahtavinta oli se, että asemalta pääsi kävellen rinteeseen alle kilometrin matkan päähän.

Maanantai oli pyhitetty apres-skille, ja yöksi suunnattiin kotiin. Seuraavana päivänä palattiin kuitenkin laskettelemaan. Miettikää, tämä oli jo mun viides kerta tänä vuonna! Yleensä se on jäänyt siihen maksimissaan kahteen päivään. Ensi vuonna sitten ehkä pitää ostaa kausikortti. Vähän epäilytti kuitenkin aluksi lähteä rinteeseen, sillä kotona oli todella kurja ja sumuinen ilma, mutta kunhan päästiin oikeille korkeuksille niin alkoi se aurinkokin pilkottamaan. Tuli mieleen Eppujen laulun sanat "aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy..." :) Siinä se päivä sitten menikin! Mutta voin suositella St. Antonia laskettelukohteeksi ainakin sellaisille, jotka ovat huolissaan pärjäävätkö kielen kanssa (siellä rinteessä ei kuullut mitään muuta kuin englantia!) mutta jotka eivät ihan pienimmällä budjetilla ole liikenteessä.

Tänään palasin päiväksi "normiarkeen" ennen viikonlopun aloittamista. Toimistolla oli jollakin samaa hajuvettä kuin päiväkodin tädillä aikoinaan, ja piti ihan pysähtyä flashbackin pauloissa. Miten kukaan voi muistaa jonkun tuoksun parinkymmenen vuoden takaa? Ja kamalaa, että voi puhua asioista "parinkymmenen vuoden" takaa. Muita ikäkriiseilijöitä?

Ystävänpäivä rinteessä

Moikka! Viikonloppu on lähtenyt täällä kivasti käyntiin. Tänäänhän on ystävänpäivä, joka täällä on siis "rakastavaisten" päivä (Valentinstag), mutta tykkään ehkä enemmän siitä suomalaisesta versiosta. Onhan tietenkin monia eriäviä mielipiteitä aiheesta, että miksi pitää ystävää muistaa vain tiettynä päivänä, mutta siinä on mun mielestä aina ollut se sama jännittävyys kuin joulussakin. Eli terveiset kaikille ystäville ja kavereille ja tutuille, hyvää ystävänpäivää kaikille! Mutta itse asiassa en ole mitenkään erityisesti törmännyt Valentinstag-vouhotukseen täällä, nimittäin nyt on karnevaaliaika kuumimmillaan ja kaikki huomio keskittyy siihen! Yhdet laskiaisjuhlat mulla on jo takana, mutta tänään illalla naapurissa on toisetkin. Karnevaalit huipentuvat tulevana maanantaina ja tiistaina, eli vielä pari päivää saattaa nähdä naamiaispukuihin sonnustautuneita kansalaisia ympäri kyliä. Olen varautunut vain yhdellä asulla, mutta jotkut näkevät niin paljon vaivaa, että jokaiselle päivälle on omat puvut. 

Mutta tosiaan, tänään herättiin keväiseen auringonpaisteeseen - siis todella keväinen fiilis! - ja suunnattiin saman tien laskettelurinteille. Föhn-tuuli ja aurinko lämmittivät aika mukavasti kolmenkin kilometrin korkeudessa, ja tuli muuten kulutettua rinteitä ihan kunnolla! Keväällä tietenkin on vähän ikävä jos aurinko sulattaa rinteet hötöksi, mutta yhtä pätkää lukuunottamatta suksi luisti oikein mainiosti.:) Lounastauko meni tietenkin aurinkotuoleilla säästä nauttien. Huomenna voi sitten katsella, sainko imettyä yhtään väriä auringosta: keväisin mun nenä ja posket täyttyy pisamista, ja joka vuosi niitä tuntuu olevan entistä enemmän! Ei se sinänsä haittaa, musta pisamat näyttää kivoilta, mutten tiedä kuinka terveellistä se on iholle...

Tämmöistä tänne, eli aika rentoa menoa. Kaikki ilo irti talvesta :)

Tämän vuoden suunnitelmat

Ollaan elelty tätä vuotta jo hyvän matkaa, mutta minä tulen vasta nyt perässä uudenvuoden lupauksieni ja tavoitteideni kanssa. Listasin muutamia juttuja, joita lähden tänä vuonna tavoittelemaan, näin on jotenkin helpompi saada asiat mielessäkin järjestymään. Suunnitelmat elävät aina ja jatkuvasti, mutta tällä hetkellä nämä asiat tuntuvat tärkeiltä. 

Varmaan ei tänä(kään) vuonna tule valitettavasti matkustelua paljoakaan, johtuen lähinnä rahatilanteesta. Joitakin tavoitteita ja toiveita kuitenkin on! Italiassa tulee toivottavasti käytyä, se kun nyt on helppo low budget-kohde tässä lähellä. Syksyllä ajattelin ehkä yllättää miehen reissulla Sveitsiin, vaikka se nyt onkin jo aika nähty paikka eikä sinänsä kiinnosta se maa enää yhtään. Ja lisäksi kallis kuin mikä, varsinkin kun frangin kanssa kävi miten kävi. Mutta vuorille voi aina lähteä! Samoja maisemia jaksaa kyllä katsella moneen kertaan. Lopputalvesta meillä on joka tapauksessa edessä Lapin-reissu, jota on suunniteltu valehtelematta jo kaksi vuotta. Uutena tuttavuutena olen miettinyt joko Kroatiaa tai Kreikkaa kavereiden kanssa, mutta sen näkee sitten myöhemmin tänä vuonna. Kesällä aion kuitenkin viihtyä mahdollisimman paljon mökillä, ja jos yllättävä ulkomaankaipuu iskee, mökki sijaitsee kolmen eri maan kohtaamispisteessä, eli kävellenkin pääsisi rajan yli. Passeja tuskin paljon kysellään :) Suomessa tulee varmasti käytyä kyllä useamminkin, mutta ne luultavasti päätän taas aika lyhyellä varoitusajalla. Aika näyttää!

Stressitön elämäntapa on uusien opeteltavien tapojen listalla. Olen tosin jo viime vuoden aikana oppinut aika hyvin tähän, että asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Toisena hyvinvointiin liittyvänä pointtina on unelmien toteuttaminen ja "sitku"-ajattelutavasta luopuminen. Tankotanssia aloinkin jo harrastamaan, ja se on ollut kyllä onnistunut sijoitus. On minulla muitakin haaveita ollut, nimittäin se oman kirjan (tai kirjojen) kirjoittaminen ja julkaiseminen. Huokailin yhtenä päivän miehelle tulevaisuuttani pohtien, että missäköhän mä olisin hyvä. Hän totesi siihen, että kirjoittamisessa. Siihen heitin vielä vitsailevan kysymyksen, että milloinkohan mä sitä voisin tehdä. Hän vastasi vain, että nyt. Niinpä. Miksei nyt. 

Liikuntatavoitteet eivät ole mitään kymmenen tuntia liikuntaa viikossa-luokkaa, vaikkei se tietenkään pahakaan olisi. Tavoitteena on pääasiassa tehdä vähintään seitsemän (pitkää tai lyhyttä) vaellusta, joista kaksi on mökille haikkaaminen kesällä sekä syksyllä. Ne maisemat on vaan niin mielettömiä, ja edelleen harmittaa, ettei viime syksynä viimeisellä mökkireissulla tajuttu ottaa kuvia ruskanpunaisista metsistä. Lisäksi haluaisin pyöräillä enemmän, ja tavoitteena olisi kokeilla mountain bikingiä - tosin e-bikellä näin aluksi! Niitä saa vuokrailtua urheiluliikkeistä. Haluaisin myös pyöräillä osavaltion läpi Bodenseelle asti. Sellaista toiminnallista liikuntaa siis luvassa!

Valmistuminen on väistämätön juttu! Joidenkin viikkojen päästä se on virallistakin, joten ainakin yksi asia on saatu päätökseen. Nyt on alkanut mietityttämään uuden alan etsiminen ja sen mahdollinen löytyminen. Jonakin päivänä. Lisäksi aion opetella puhumaan paremmin italiaa, mihin on ollut ja tulee varmasti jatkossakin olemaan suurena apuna Duolingo-sovellus, josta luin Annan blogista. Olen jo nyt pahasti koukuttunut tähän, vaikka ei se ehkä huono asia ole. Parempi se on tuota selata kuin esimerkiksi 9gagia. 

Uuden työpaikan löytyminen olisi tosi hieno juttu. Siihen tosin voi mennä hetki, kun en oikein tiedä, missä olen hyvä ja mitä haluaisin tehdä. Olen miettinyt oppisopimuskoulutusta, mutta paremmalta puoliskolta tuli vähän sellainen kommentti, että niin, ensin teen minimipalkalla kolmen vuoden oppisopimuskoulutuksen siihen asti kunnes olen maha pystyssä, eli ei kuulemma kannata siihen lähteä. :D No. Kunhan on työ löytynyt, oli se sitten mikä ja missä tahansa, niin avaan vihdoinkin "pesänrakennustilin". Vielä on tulevaisuuden suunnitelmat auki, että missä ja miten tulen asumaan, enkä tiedä millaista muutosta on tulossa, mutta kaikkeen on hyvä varautua. Mutta ainakin tuo seinä pitäisi saada maalattua mahdollisimman pian! ;)

Miltä teidän vuosi näyttää?

Viikon 6 liikunnat

Viime viikon liikunnat koostuivat hyvin pitkälti laskettelusta, pitihän sitä uusia monoja käydä testaamassa. Kävin kuitenkin myös miehen siskon kanssa hänen työpaikan tarjoamalla jumppatunnilla. Ei se ihan perinteistä aerobiciä ollut, mutten muutakaan nimeä sille nyt keksi. Hiton rankkaa kuitenkin! Maksisyke oli yli 170 ja hiki virtasi. Tehtiin jonkin verran hyppyjä, mistä polvet ei yllättäen tykänneet. Polvet kärsivät myös siitä laskettelemisesta, koska en selkeästi osaa kääntyä vasemmalle, mutta palautuivat onneksi aika nopsaan.

Maanantai: Lepo

Tiistai: Aerobic 60min

Keskiviikko: Tankotanssi 90min

Torstai: Sali 30min, Laskettelu 120min

Perjantai: Sali 45min

Lauantai: Laskettelu 180min 

Sunnuntai: Lepo

Yhteensä: 8 h 45min.

Mitähän sitä tällä viikolla keksisi!

Alpit ja apres-ski

Pääsin taas kokemaan Itävaltaa parhaimmillaan. Joululahjaksi saadut rinnepassit pääsivät viimein käyttöön, kun nokka suuntasi kohti Brandnertalia. Olen jo pari kertaa tänä talvena käynyt meidän läheisessä rinteessä laskemassa ja vähän on saanut taas tuntumaa niihin suksiin. Olen kuitenkin aika säälittävä laskettelija, ja jo kolmatta vuotta auraan sinisillä rinteillä, mutta nyt kun mulla on vihdoinkin omat monot eikä tarvitse lainata tai vuokrata niitä, on paljon matalampi kynnys lähteä rinteeseen. Laakso oli ihan sumun peitossa, mutta kunhan päästiin tarpeeksi korkealle, alkoi aurinkokin jo paistaa. 

Maisemat olivat taas ihan omaa luokkaansa, ja ei voi muuta sanoa kuin että aika jees! Koko iltapäivän kohokohta oli varmaan se pieni breikki kahvion terassilla cappuccinon ja toastin keran auringonpaisteessa. Ihan huippua! Paras fiilis oli ehkä se, kun aurinko lämmitti poskia. Tai kun kerrankin sain oman pöydän terassilla eikä tarvinut jakaa sitä kymmenen muun kanssa. Tai se, kun tajusin kotimatkalla, etten kaatunut kertaakaan. Laskettelun jälkeen tietenkin piti käydä vielä apres-ski-baarissa, mutta siellä oli jo hullu tungos vaikka rinteet oli vielä auki. Pääsen kokekaan sitäkin meininkiä vähän enempi kuun loppupuolella päästä, kun lähden Itävallan ehkä tunnetuimpaan apres-ski-mestaan Tirolin ja Vorarlbergin rajalle. Siitä lisää sitten myöhemmin...  

Nyt on taas vähän väsy olo. Lihakset taas ihan jumissa, ja vahvasti alan olla sen kannalla, että hankin kohta sen foamrollerin. Enhän mä joka päivä voi olla pyytämässä jotakuta hieromaan! :D Tosin tällä viikolla on ollut parempi meininki noiden lihassärkyjen suhteen, mitä nyt jalat vähän mustelmilla. Että tällaista jälkeä siitä tulee, kun vähän kiipeilee tangolla:

Kivaa loppuviikkoa! ;)

Hiukset

Hiukset on olleet pitkään mun heikko kohta. Niitä tuntuu olevan niin vähän, ne ovat aina olleet jotenkin huonokuntoiset ja kasvaneet hitaasti. Tai ala-asteikäisenä ne kasvoi hurjaa vauhtia, yläasteen jälkeen tuntui, että kasvu on hidastunut ihan hulluna.

Viime kuukaudet, sen kauhean kampaajaepisodin jälkeen, olen kiinnittänyt enemmän huomiota hiusteni kuntoon ja hoitoon. Olen selannut netistä kymmeniltä eri sivuilta ohjeita, millä saada hyväkuntoiset ja kauniimmat hiukset. Ruokasoodaa en vielä ole kokeillut, mutta hiusten pesuväliä on pidentänyt, vähentänyt kireiden ponnareiden käyttöä, käyttänyt hoitavia öljyjä ja värjännyt vähemmän - tai siis ollut värjäämättä. Öljyjen käyttö on auttanut ainakin kaksihaaraisten kanssa, joita mulla ennen on ollut ihan hulluna, mutta viimeisen vuoden ajan olen tosiaan lähes joka päivä laittanut oljyä. Eron huomaa, eikä haaroittuvia hiuksia ole kuin muutamia. Lisäksi olen popsinut (lähes) päivittäin biotiiniä, jonka ansiosta mulla on paljon uutta hiusta tulossa! Toisaalta ärsyttää, kun nämä babyhiukset liimautuvat otsaan tai törröttävät ikävästi pakkasella, mutta ah, mikä fiilis, kun näkee niiden kasvavan.

Hiukset tosiaan värjäsin viimeksi kokonaan heinäkuussa, minkä jälkeen päätin pitää vähän taukoa ja katsoa, miltä se oma väri näyttää. Olen kuitenkin värjännyt hiuksiani enemmän tai vähemmän 14-vuotiaasta asti, enkä ole päästänyt juurikasvua koskaan kovinkaan pitkälle kasvamaan. No, ei se oma väri ihan kauheimmasta päästä ole, mutta en mä kyllä ole vielä valmis el naturel-tyyliin. Kävin uudenvuoden paikkeilla Suomessa kampaajalla, joka ymmärsi tasan tarkkaan, mitä halusin! Päähän pistettiin vain raitoja hälventämään juurikasvun ja latvan eroa. 



Lopputulos on mun mielestä ihan kiva. Ei mitenkään säväyttävä, muttei niin ollutkaan tarkoitus. Luultavasti vaalennan tätä päätä vielä lähempänä kevättä raidoilla, mutta parisen vuotta jos malttaisin olla värjäilemättä liikaa. Jos saisin ne hulmuavat hiukset vielä joskus :)

Pulkkamäessä

On päiviä, jolloin ei jaksaisi ollenkaan nousta sängystä, vähän niinkuin tänään, mutta sitten taas on päiviä, jolloin heti silmät avattuaan on valmis pinkaisemaan ylös, ulos ja pihalle. Lauantaina saatiin nauttia pari tuntia taukoa lumisateesta, ja sisälle ei malttanut jäädä himmailemaan aamupalaa pidemmäksi aikaa. Kävin ostamassa elämäni ensimmäiset laskettelubootsit - aluksi olin ajatellut hankkia ski touring-kengät, mutta siteiden kanssa oli ongelma, sillä en halunnut ostaa uusia suksia vielä - mutta niitä en päässyt vielä kokeilemaan. Halusin silti lähteä lumeen peuhaamaan, joten napattiin miehen kanssa traktori alle ja kelkat mukaan ja suunnattiin ylemmäs vuorille. 

Lähdettiin haikkaamaan pulkat perässä ylämäkeen. Täällä pulkkailu (Rodeln) on usein sitä, että kävellään vuoren rinnettä vievää tietä pitkin ylös, ja sitten kun alkaa väsyttää, niin lasketaan alas. ;) Laskettelurinteiden vieressä oleville (Nacht-)Rodeln-reitelle on hissit, mutta ihan hyvät kyydit saa näillä vähän tasaisemmillakin teillä. Tarkoitus oli kävellä kilometrin korkeuteen ihan omin voimin, mutta matkalla tuli vastaan moottorikelkan tapaisella mönkijällä, ja viimeiset parisataa metriä päästiin sen kyydissä. Kun päästiin alas, taivas oli mennyt pilveen ja oli alkanut tuulla. Eli hyvä ajoitus! 

Nämä on tällaisia halpoja huveja, mitä täällä voi harrastaa. Olen aina tykännyt pulkalla laskemisesta, ja lapsena talvet menikin aina mäessä. Voin vain kuvitella, millaista täällä olisi ollut viettää lapsuutta. Siksi odotankin innolla omia lapsia...;) Siinä mielessä kyllä ihana ajatus, että saan joskus kasvattaa lapsia kahden kulttuurin kansalaisiksi. Molemmista maista parhaat palat!

Kävely metsässä ja viikon liikunnat

Täällä on tullut tällä viikolla melkein joka päivä lunta. Kaikki eivät ole siitä niin innoissaan, mutta mä olen odottanut tätä jo kuukausikaupalla! Siinä mielessä olen ihan tyytyväinen, että asun täällä landella, nimittäin maalaiskylä on aika kaunis talvella. Ja luontoon pääsee tosi nopeasti, tarvitsee vaan oikaista parit pellot vuoren rinteellä ja onkin jo hiljaisuudessa metsän keskellä. 

Lähdinkin tänään pienelle iltapäiväkävelylle. Eilisilta venyi vähän pitkäksi, joten salille en jostain kumman syystä päässyt - ei nyt välttämättä heikon olon vuoksi vaan lähinnä sen takia, että nukuin kahteentoista asti ja mun sali on auki viikonloppuisin vain ysistä kahteentoista. Kävely sauvojen kanssa oli kuitenkin just sitä, mitä tällaisena päivänä kaipaa. Ulos lähtiessä alkoi sataa luntakin. Vuoria ei näkynyt lainkaan, minkä vuoksi mulle tuli tosi jännä olo. Näin maiseman ihan uudella tavalla, pystyin kuvittelemaan paikan ilman vuoria. Aika ihmeellinen olo. Peltojen poikki tarpoessa sai ihmetellä elämää ihan rauhassa. Siellä täällä tönöttävät varastomökit natsaavat maisemaan täydellisesti. Kai sitä on tulossa vanhaksi, kun nauttii tällaisesta.  

Lopuksi vielä kertaus viikon liikuntalista. Viime aikoina mun liikkumiset ovat painottuneet aika vahvasti loppuviikolle. Vähän harmittaa, ettei salilla ole tullut käytyä kummemmin, mutta tällä viikolla tankotanssissa mä revin lihaksiani ihan asenteella, kun kiipeilin ja liu'uin pää alaspäin tankoa pitkin ja seisoin ensimmäistä kertaa käsilläni. Ihan uusia lihaksia alkaa löytyä, mikä sinänsä on hyvä juttu, mutta harmittaa, että sen jälkeen loppuviikko menee aika pitkälti palautuessa. Jos teillä on jotain vinkkejä, mikä nopeuttaa lihasten palautumista, niin kertokaa ihmeessä! Mä en joka viikko viitsisi aina olla ihan rikki.

Maanantai: Lepo

Tiistai: Lepo

Keskiviikko: Tankotanssi 90min

Torstai: Sali 40min

Perjantai: Kävely 50min

Lauantai: Haikkaus 35min

Sunnuntai: Sauvakävely 90min

Yhteensä: n. 5 tuntia

Uudella innolla uuteen viikkoon! Mä lähden tästä jatkamaan laskiaispullien leipomista, pullantuoksuista sunnuntaita kaikille teillekin :)