torstai 17. joulukuuta 2015

Throwback Thursday: Wien joulukuu 2012


On Throwback-torstain aika! Nyt palataan ajassa aika lailla tasan kolmen vuoden päähän joulukuuhun 2012, jolloin kävin Wienissä ensimmäisen kerran. Sitä ennen olin viettänyt pitkän viikonlopun Vorarlbergissä (ensimmäinen virallinen visiitti nykyisillä kotikulmilla nykyisessä kotitalossa, silloin en tosin uskonut ikinä enää palaavani), ja kulkenut junalla läpi lumisen maan aina Wieniin saakka. Siellä oli jo pari kaveria Wien Westbahnhofilla vastassa, ja seuraavat pari päivää menikin tutustuessa uuteen lempikaupunkiini. Kaupunkihan oli salaisesti lempikaupunkini jo vuonna nakki ja muussi, kun katselin tv:stä Poliisikoira Rexiä. Kyseinen sarja on myös vastuussa monesta muustakin asiasta elämässäni, kuten siitä, että ikinä aloin lukea saksaa koulussa tai että haluan yhä edelleenkin saksanpaimenkoiran...





Kaupunkia tuli kierrettyä jalat väsyksiin asti, ja näin paljon hienoja paikkoja. Näin myös vaihtariaikaista ystävääni, jota en ollut nähnyt, no, sitten vaihtarikesän, ja joka oli parhaillaan tekemässä jatko-opintoja Wienin yliopistossa. Tämä tapaamiskerta jäi myös valitettavasti viimeiseksi, joten sitä suuremmalla haikeudella muistelen yhteisiä päiviä Wienissä, muun muassa Kahlenbergillä sekä Schönbrunnin joulumarkkinoilla. 

Olin muuten Wienissä juuri maya-kalenterin loppumisaikaan, eli 21.12.2012, ja joka puolella kaupunkia järjestettiin erilaisia maailmanloppubileitä. Hämäriä muistikuvia on siitä, että olisimme käyneet Praterissa Fachhochschulen joulujuhlissa sekä jossain puolityhjällä klubilla, jossa minua erityisesti ärsytti se, ettei klubilla baaritiskeillä voinut maksaa rahalla vaan ostokset kirjattiin erilliselle sirukortille, joka lähtiessä palautettiin narikan luokse ja maksettiin sitten kortille kirjatut juomat. Vielä ei ole selvinnyt, mitä kyseistä järjestelmää käyttävät baarit tekevät maksukyvyttömille.




Vorarlbergin jälkeen Wien tuntui saksanopiskelija-turistin taivaalta: kaikki puhuivat hochdeutschia tai englantia, mutta väenpaljous ja tuulisuus jäivät ehkä miinuksina mieleen. Toisaalta, toisella kerralla Wienissä käydessäni tuli todettua, että siellähän tuulee aina, eikä se väenpaljouskaan niin pahalta enää tuntunut, kun oppi kulkemaan virran mukana. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti