Martinimarkt - vanhan ajan markkinat

Meillä tuli keskiviikkona ensilumet! Ihan laaksossa asti. Olin eilisen koko päivän ihan fiiliksissä, vaikka lumi muuttuikin maassa loskaksi, mutta saappaillahan pärjää aina, ja lyhyen työpäivän jälkeen lähdin nauttimaan talven ensimmäisestä päivästä Feldkirchin kaduille. Harmitti, kun unohdin kameran kotiin, oli nimittäin niin ihana päivä, että olisi ollut kiva saada edes pari kuvaa muistoksi! 

Tänään oli kuitenkin aivan yhtä mukava päivä. Ensi viikolla 11.11 alkaa 5. vuodenaika, Faschingszeit, jolloin järjestetään kaikenlaisia markkinoita, festejä ja karnevaaleja. Dornbirnissä järjestettiin tänään ensimmäiset karkelot, Martinimarkt, jonka takana on ilmeisesti jokin tarinakin Pyhästä Martinuksesta. (Ei siis mitään tekemistä sen drinkin kanssa.) Samaa marttia ei kai Suomessa tunneta, vaan nopean Wikipedia-haun jälkeen selvisi, että Suomessa Martinpäivää vietetään Martti Lutherin kunniaksi. Cheers to that, mutta täällä oli kyllä paremmat bileet!

Sain mun Marraskuu-listalta jo yhden kohdan ruksittua, sillä sain käteeni vuoden ensimmäisen maroni-pussin eli kastanjoita. Taitaa jäädä kyllä viimeiseksi kerraksi, kun niitä syötäväksi ostan, mutta olihan se kokeiltava! Ostin myös pari pussia paahdettuja manteleita, ne on nimittäin mun ykkösherkkuja. (Ja satuin myös tietämään, että anoppi tykkää niistä, joten vein yhden pussin hänellekin kotiin.;))

Lähdin markkinoille itsekseni, sillä seuralainen perui viime hetkellä, mutta (ei niin suureksi) yllätyksekseni törmäsin muutamaan Suomiseura-tuttuun ja pariin uuteenkin tuttavuuteen, joiden kanssa vietin oikein mukavat pari tuntia! Ja pääsin puhumaan suomea! Lisäksi markkinoilla kiersi sveitsiläinen musikanttiporukka, joka out of nowhere alkoi soittaa ja laulaa Satumaa-tangoa. Siis suomeksi! Selvisi, että laulajalla oli takana jo 48 vuoden avioliitto suomalaisen leidin kanssa. Vaikka Suomi onkin väkiluvultaan suhteellisen pieni niin ollaan me kyllä aika kiitettävästi levittäydytty ympäri maailmaa...

Tällaisilla markkinoilla on tosi kiva fiilis, ja vaikka alkoholiakin on tarjolla, ei meininki ole millään tasolla sellainen kuin Suomessa anniskelualueilla. Täkäläinen juomakulttuuri on ehkä yksi asia, jonka haluaisin rantautuvan Suomeenkin, mutta toisaalta maailmalla on todella mustavalkoinen kuva suomalaisten alkoholikäyttäytymisestä. Juuri tällä viikolla tuli työkaverin kanssa puheeksi suomalaisten juomatavat: "Siis kyllähän sen ymmärtää, että miehet juovat Suomessa niin paljon, kyllä mäkin ratkeaisin ryyppäämään jos täällä olisi talvella yhtä pimeää!" En viitsinyt alkaa väitellä, vaan hymisin vaan, sillä tästä olisi saanut vaikka minkälaisen keskustelun aikaiseksi (miten niin Suomessa, ja miten niin miehet?).  

Ensi viikosta on tulossa pitkä viikko. Töiden puolesta joudun jäämään Dornbirniin kahtena iltana yömyöhään saakka: lupauduin menemään protokollan kirjoittajaksi johonkin kokoukseen, mitä kadun tällä hetkellä suuresti - mitä helvettiä, enhän mä aina edes ymmärrä mitä ihmiset normaaleissa arkikeskusteluissa puhuu, ja sitten pitäisi olla seuraamassa jotain kokousta ja kirjaamassa, mistä he puhuvat?? Viikonlopullekin on jo suunniteltu menoa. Sen jälkeen enää neljä ja puoli viikkoa ja alkaa joululoma! Mitään erikoisempia reissuja ei ole enää tänä vuonna tiedossa, Suomessa käydään mutta muuten haluan olla ihan vaan kotona. Mökillekään ei enää pääse, sillä tiet on kai jo paksun lumikerroksen alla. Seuraavan kerran mennään vuorille luultavasti pulkkailun merkeissä.