Carpe diem

Siitä on nyt kolme kuukautta, kun muutin Itävaltaan. Se ei ole mikään hurjan pitkä aika, eikä Suomeen ole vielä ehtinyt tulla mikään erityinen ikävä. Vanhempien kanssa ei ehkä soitella enää niin tiuhaan tahtiin kuin alkukesästä, jolloin piti hoitaa vielä paperihommia kuntoon, mutta kavereiden kanssa viestittelen edelleen lähes päivittäin facebookin ja whatsappin kautta. Osa ehkä lukeekin tätä blogia, mutta tällä tavalla yhteydenpito on aika yksipuolista. Parempi kuitenkin kuin ei mitään!

Se, mikä mun tämänhetkisessä elämässä ja mielentilassa on varsin kivaa, on se, etten erityisemmin odota mitään. Tai siis joo, parin viikon päästä lennetään Turkkiin, juhuu! Eka rantaloma ikinä, jos ei lasketa viime kesän Genova-viikonloppua ja viikkoa Mas Palomasissa vuonna -98... Mutta siis, nyt mun ei tarvitse miettiä sitä, että kohta pitää palata Suomeen, tai kohta tuo toinen tuosta lentää jonnekin kauas. Tai että kohta alkaa taas luennot tai että pitää muuttaa uuteen kämppään tai muuta vastaavaa. Sellaisia muutoksia mun ei tarvi nyt odotella, ja tällaista fiilistä mulla ei ole ollut varmaan koskaan! Tällaista ns. stabiilia elämää olen ehkä salaa kaivannutkin, vaikka uudet alut ja uudet tuulet ovatkin aina jännittäviä omalla tavallaan. Toisaalta mulla on edelleen vähän kesken tämä uuden arjen rakentaminen, ja pieniä muutoksia tapahtuu jatkuvasti, mutta noin niin kuin yleisellä tasolla elämä on melko tasaista.

Eikä kuitenkaan sillä tavalla tasaista, että tässä ehtisi tylsistyä. Perjantaina käytiin Liechtensteinissa katsomassa puolen tunnin mittainen ilotulitusshow maan kansallispäivän kunniaksi, ja lauantaille oltiin voitettu liput neljän Bodensee-maan (Itävalta, Saksa, Liechtenstein ja Sveitsi) radio- ja tv-kanavien järjestämälle partyboatille. Huomaa kyllä että on tulossa vanhaksi, yhdentoista aikaan parin Hugon jälkeen alkaa jo tuntua siltä, että voisi mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä on sitten kivempaa, kun jaksaa vaikka lähteä patikoimaan metsäpoluille ja poiketa samalla alppimajalle Apfelstrudeleille :)  

Elämäntyyli on kyllä muuttunut hiukan tänne muutettuani. Elän enemmän hetkessä, ja muutenkin meno on paljon spontaanimpaa ja aktiivisempaa kuin ennen. Toki multa puuttuu edelleen omat kaverit (voi kun saisin kaikki ihanat Kouvolasta ja Jyväskylästä tänne!!), vaikka kyllä silläkin rintamalla tapahtuu, kiitos Facebookin. Toissaviikolla kävin jo toistamiseen muiden expat-tyyppien kanssa drinkeillä, ja sain sieltä ihan kivoja kontakteja. Niissä on kuitenkin se huono puoli, että useat ulkomaalaiset tuppaavat elämään sellaista kiertolaiselämää: hetki täällä, toinen siellä, kolmas jossain muualla tai palaavat samantien kotimaahansa. Yhtä juttua olen kuitenkin miettinyt, mulla olisi nimittäin nyt hyvä syy hankkia se kauan toivomani koira. Sitähän suositellaan sinkuillekin; koiran ulkoiluttaminen on helppo tapa tavata uusia ihmisiä ! :D 

Mutta hyvin menee ja hyvää kuuluu! Oli kyllä paras ratkaisu tulla tänne :) Mitäs teidän elämään kuuluu? Selvisittekö maanantaista?