Tylsät työmatkat

Vorarlbergissä ja Keski-Euroopassa yleensäkin tuntuu, että välimatkat ovat lyhyitä vähän joka suuntaan. Mullekin on ihan arkea, että naapurikaupunkiin pääsee kymmenessä minuutissa, ja sitten hups, oonki Liechtensteinissa tai Sveitsissä. Pendelöinti on siis ihan normaalia ja järkevääkin, varsinkin silloin, jos sattuu asumaan kylässä, jonka pääelinkeino on maanviljely, eikä itse satu sitä harrastamaan. Olenkin nyt kesän alusta asti kulkenut arkipäivisin 40 minuutin junamatkan kaksi kertaa päivässä, ja jatkossakin pitää nököttää junassa vähintään se puoli tuntia, riippuen mihin junaan sattuu aamulla ehtimään. Kun koulut taas alkavat, tiedän että saan taas taistella esiteinien ja lukiolaisten kanssa istumapaikoista.Omaa autoa ei ole käytössä, ja kartan edelleenkin autolla ajoa viimeiseen asti: Suomessa olen ajanut autoa viimeks..hmm, neljä vuotta sitten, ja täällä ainakaan vanhoissa keskiaikaisissa kaupungeissa ei ole mikään kaikista järkevin liikennesysteemi. Lisäksi kun junayhteydet pelaavat niin hyvin, niin mitä turhaan kuluttamaan pieniä pennosiaan bensoihin.
 
Junassa istumapaikan saamisen lisäksi minulla on toinenkin ongelma. Miten vietän tuon reilun tunnin matkan, ettei se niinsanotusti mene hukkaan? Joskus aiemmin leikittelin ajatuksella, että meikkaisin ja söisin aamupalan vasta junassa, jotta voisin nukkua sen 20 min. pidempään aamuisin, mutta ei mulla kyllä olisi pokkaa alkaa levittelee ripsaria ruuhkajunassa :D aamupala vielä menisi, mutta senkin söisin kyllä mieluiten ihan pöydän ääressä, ja ehkä kanssamatkustajatkin arvostavat, etten mussuta puuroa korvanjuuressa. 

Muutamia selviytymiskeinoja mulla on työmatkalle. Toisinaan koomailu tekee ihan hyvää. Jos yöunet on tosiaan jääneet niin vähille, että parinkymmenen minuutin lisäuni on tarpeen, voi pistää herätyksen kännykkään yhtä pysäkkiä ennen soimaan, jotta tajuaa nousta ajoissa pois. Jos ei nukuta, niin voi katsella ikkunasta maisemia – se plussa mun työmatkassa on, että vuoria on joka puolella, ja niitä ei koskaan kyllästy katselemaan!

Olen kokeillut myös lukemista. Anna-Leena Härkönen on viihdyttänyt monet kerrat junassa, mutta ongelmana on se, että a) välillä nauran oikeasti ihan ääneen, b) jos vieressä/edessä istuva ei häiriinny nauramisesta, yleensä ne tuijottaa turhan tiiviisti, että mitä kirjaa oikein luen mutteivät kuitenkaan sano mitään, ja c) jos kirja on todella koukuttava, saattaa joskus olla vaikeuksia nousta oikealla pysäkillä pois. Lisäksi, jos luen kirjani aina junassa, mitä mä luen sitten iltaisin? Kirja per viikko on ehkä vähän turhan tiukka tahti, varsinkin kun mulla ei niitä kirjoja ole kovinkaan paljoa, ja tykkään lukea suomeksi. Tai siis suomalaisia kirjoja. Käännökset ei enää maistu jostain syystä!

Musiikkiakin kuuntelen toisinaan, mutta sitä yritän välttää viimeiseen asti, sillä kuuntelen samaa jumputusta sitten salilla, enkä jaksa tai ehdi joka viikko päivittää soittolistaa. Kauhea työ löytää hyviä biisejä! :D

Mulla on vielä yksi vaihtoehto, jolla voisin kuluttaa aikaani junassa. Mulla on syksyllä tarkoitus alkaa taas kirjoittamaan kirjaa, kun viimein opiskelut alkaa olla loppusuoralla ja ajatukset alkavat taas monen vuoden jälkeen selkiytymään. Tabletti mahtuu näppärästi käsilaukkuun, mutta sillä ei ole hirveän näppärää nakutella, vaikka erillinen näppäimistökin löytyy. Pitää kuitenkin kokeilla!

Onko teillä muilla työmatkalaisilla vinkkejä, kuinka saatte aikanne kulumaan junassa?