Do you even lift?

Moi kaikki! Vietän tässä pitkää viikonloppua – meillä on taas yksi näistä lukemattomista kirkollispyhistä menossa, mikä ei siis haittaa mua yhtään. Eilen en tehnyt paljoa muuta kuin kävin siellä lääkärissä ja nukuin pitkät päikkärit vältelläkseni gradun tekoa. Illalla poljin hakemaan Gerhardia töistä, pyöräilin jo toista kertaa tänä vuonna, juhuu! Kohta pitää hankkia varmaan oma pyöräkin. Junallekin pääsis nopeammin aamuisin pyörällä, alamäkeä koko matka! Kotimatkalla sitten sais vähän painella ylämäkeä, mutta mikäs siinä, sentään ei ihan vuoren rinteellä asuta vaikkei kaukana siitä ollakaan ;)

Kävin mä myös salilla. Allekirjoitin vuoden jäsensopimuksen samalle salille, jossa oon nyt toukokuusta asti käyny. Se on tän kylän ainut kuntosali, joten valinnanvaraa ei hirveästi ollut, mutta ei mulla kyllä ole ollut valittamistakaan. Syksyllä alan tehdä kolmipäiväistä viikkoa töissä, joten loppuviikosta pääsen käymään punttiksella aamupäivisinkin, jolloin siellä on vähemmän porukkaa hyörimässä. Eilenkin siellä oli puolen päivän aikaan melko hiljasta, minkä takia ajattelin kokeilla paria uutta laitetta. Mä oon nyt kolmisen kuukautta vedelly lähes samalla ohjelmalla, ja alkaa ne 9-10 laitetta jo pikkuhiljaa kyllästyttämään. Löytyi kyllä taas ihan uusia lihaksia, kun vähän eri vimpaimilla väänsi!  

Kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan tämä tämänhetkinen fitness-buumi on mun mielestä kyllä ihan hyvästä tälle yhteiskunnalle. Eikös joskus 80-90-luvulla ollut myös joku fitness/Jane Fonda-villitys menossa? Kyllä silloinkin jumpattiin ja käytiin lenkillä ja syötiin salaattia, kaloritki keksittiin jo aikoja sitten. Silloin se vaan ei ollut niin näkyvästi esillä, kun ei ollut nettiä saati sitten blogeja ja instagramia ja facebookia, kisoista en sitten tiedä. Musta on paljon huolestuttavampaa se, että ihmiset syövät liikaa ja lihovat kuin että treenaavat ja syövät oikeaa ruokaa. Syömishäiriöisten (jotka pudottavat painoa) osa koko kansasta on kuitenkin niin pieni, mutta kaikki asiat pitää puida nykyään niin isolla mittakaavalla että näyttää siltä, että joka toisella on vähintään ortoreksia. 

No joo, mä en tunne aihetta niin hyvin, että voisin lähteä siinä pätemään. Itse kuitenkin laihdutin muutama vuosi sitten 12 kiloa (tämän hetkisestä painosta eli kuvassa näkyvän kropan koosta) suhteellisen epäterveellisesti ja tiedän millasta paskaa se voi olla, kun joka ainut suupala pitää laskea kaloreissa ja päivän ruuat on suunniteltu tyyliin viikkoa etukäteen eikä ravintolaan voi mennä ellei tiedä paljonko kaloreita kussakin ateriassa on, ruokaa pystyin syömään vain tietynlaisella haarukalla tai lusikalla, ja mitä kaikkea muuta siihen kuuluikaan... En muista enää, koska silloin oli päässä vähän muutakin vikaa ilmeisesti! Pointti oli se, että vaikka tavallaan jokainen pudotettu kilo oli voitto ja ilon aihe, en kuitenkaan pystynyt iloitsemaan saavutuksista, koska koko ajan piti tähdätä aina vaan alempaan lukuun. Sitten kun asiat muussa elämässä alkoi mennä paremmin, ruokakin alkoi taas maistumaan ja kilot tuli takaisin. Tietenkin se silloin tuntui kauhealta, ja välillä halusin pudottaa kilot taas yhtä nopeasti, mutta mua on pelottanut että mun pää menis yhtä pahasti sekaisin kuin silloin niin olen pyrkinyt vain elämään terveellisemmin ja keskittymään muihin juttuihin kun painoon.  

Mä kuitenkin ihailen niin paljon kaikki urheilijoita ja aktiiviliikkujia, jotka myös antavat itsestään hyvän kuvan. Mä seuraan monia innostavia blogeja, ja niiden kirjoittajat ovat hullun inspiroivia ihmisiä. Mä itse olen vielä kaukana sellaisesta!