Huipulle

Sunnuntaina teki mieli lähteä vähän ulkoilemaan, ja koska mulla oli vielä yksi rasti ruksittamatta mun listalta, laitettiin vaelluskengät jalkaan ja lähdettiin vuoren valloitukseen. Kyseessä oli mulle ihan uusi paikka, Alpe Gamp, noin 1500 metrin korkeudessa. Koko matkaa ei silti jaksettu kävellä, koska kuka nyt asfaltilla viitsii talsia painavilla kengillä, joten otettiin traktori (koska ei saatu autoa lainaan) alle ja ajettiin soratien päähän. 

Nousu sujui aika näpsäkästi, eikä edes tuntunut pahalta. Tosin oltiin niin alhaalla ja korkeusmetrejä ei kertynyt edes kilometriä, niin aika kului leppoisasti. Vasta puolen välin jälkeen aloin mahan alkaessa kurnia vikisemään, joko ollaan perillä. Onneksi huippu näkyi jo!

Maisemat oli kyllä huikeat jo siinä matkan varrella. Päivä oli upea, ja sitä taas ihmetteli maailmaa ja elämää, että tässä sitä nyt ollaan. Huipulla pidettiin perinteeksi muodostunut photoshoot samalla, kun tyhjennettiin eväspussit. Mikään ei ole muuten parempaa kuin itsetehdyt eväsleivät huikeilla maisemilla maustettuna!

Heti kotiinpäästyämme tuli tarve tasoittaa saavutettu kalorivaje, ja päätin väsätä omenapiirakan! Mä oon niin kyllästynyt anopin leipomuksiin (sori, mutta mä en tykkää rusinoista leivonnaisissa, ja on olemassa muitakin kakkulajeja kuin aprikoosi ja mansikka!!), joten tein suomalaistyylisen piirakan, jossa omenat oli viipaleina (eikä paikalliseen tyyliin muussina taikinassa) ja päällä kauramuruseos. Mä olen ihan oikeasti yllättynyt, kuinka hyvin se meni kaupaksi! Seuraavana aamuna oli pellillisestä vain jämät jäljellä. Voisi leipoa ehkä vähän useamminkin! 

Oltiin illalla ihan rättipoikki, enkä saanut jalkahierontaa, joka mulle oli luvattu. Pyh. Aamuyöllä sitten heräsin siihen, kun jalkoja pakotti ihan hulluna! Oli pakko kiskoa kompressiosukat jalkaan, vaikka niissä ei ole mikään kaikista kivoin nukkua. Ensihätään ne kyllä auttoi, mutta seuraavalla kerralla muistan vähintäänkin venytellä. Jos ei tästä muuta riemua voi repiä niin ainakin tiedän, että pohkeita on tullut treenattua! Mulla on paha tapa tosi jyrkissä nousuissa kulkea paino päkiöillä, mikä taas tietää myös rasitusta pohkeille. Kokeilin myös sauvojen käyttöä jyrkimpiä kohtia noustessa, mutta en ole vielä tajunnut oikeaa taktiikkaa, minkä avulla saisin kevennettyä askelta - vaikka sauvakävelyfani olenkin. ;)

Taas muistutuksena, että toivepostauksia tai teemoja saa ehdottaa aina! Joko kommenttikenttään tai sähköpostiin. Olen avoin kaikille ehdotuksille :)