When September ends

Syyskuussa olin yhteensä vain kaksi viikkoa kotona, ja multa meni jotenkin ihan kokonaan ajantaju. Siis nyt ollaan jo lokakuussa?

Lokakuun ensimmäisinä aamuina tuntuu aina, että olisi yhtäkkiä jotenkin pimeämpää. Tällä viikolla matkalla juna-asemalle en nähnyt ainuttakaan vuorta, vaikka olen käytännössä niiden ympäröimänä 24/7! Jos olen joskus valittanut, että Suomessa on pimeää, niin täällä se pimeää vasta onkin! Ja sitä jatkuu aina kevääseen saakka, sillä lumi ei tule koskaan jäädäkseen muuten kuin vuorille, ja ainakin laaksoissa aurinko laskee normaalia aiemmin vuorten taakse. Hämäräaika on silmiärasittavan pitkä, ja syksy sekä talvi ovat melko sateisia, sillä Föhn-tuuli saattaa puhaltaa keskellä talveakin. On harmaata ja koleaa, vähemmästäkin mieli synkkenee.

Mun mieliajat vaihtelee aika herkästi vuodenaikojen ja säiden mukaan, ja  siksi pitkät sadejaksot ja pimeys alkaa vähän masentaa. Varsinkin yliopistoon lähdön jälkeen mulla tuntui olevan joka syksy (vaikka syksyä rakastankin!) ja talvi jonkilaista oireilua, joka yleensä näkyi selkeitä väsymyksenä ja siinä, ettei sängystä oikein olisi muutenkaan jaksanut nousta ylös. Siitä sitten yleensä seurasi uniongelmia, ja yksin yön pimeydessä oli sitten kiva synkistellä ja miettiä ja kuvitella kamalia juttuja. Jos olisin edes jotenkin hyödyntänyt valveillaoloajan, lukenut kirjaa tai käynyt bileissä, vaan ei! Masistelin mieluummin kotona yksikseni sängyssä pyörien. Lisäksi mä olen jo vuosia sitten diagnosoinut itselleni kroonisen sunnuntaisyndrooman, eli viimeistään sunnuntai-iltana alkaa ahdistaa tuleva viikko eikä saa nukutuksi kun vaan pohtii ja murehtii. Siitä pääsin eroon vapaamman opiskeluaikataulun ansiosta, mutta kaamosmasennus on puolestaan iskenyt joka vuosi.  

Tänä syksynä olen kuitenkin päättänyt, etten enää aio alistua ankeuteen! Tänä syksynä teen juttuja, joista tykkään, tapaan ihmisiä, jotka saavat mut hyvälle tuulelle, syön hyvää ja terveellistä ruokaa ja harrastan säännöllistä liikuntaa. Hetkinen, eikös noin pitäisi elää aina? ;) 

Heti tänään aloin kampittamaan kaamosmasennusta ja pyysin kaveria kahville. Kuljen joka aamu töihin ihanan pikku kahvilan ohi, joka on sen verran syrjässä, ettei sinne nyt välttämättä vahingossa eksy. Oli ihana istuskella kahvilan edessä, kun tarkeni vielä ilman takkia! Kotimatkalla poikkesin vielä askartelu-tilpehööriliikkeeseen. Kouluaikoina tein jokasyksyisen shoppailureissu Tiimariin ja ostin kunnon varustukset lukuvuodelle. Ihan vain vanhojen aikojen muistoksi kävin ostamassa paketin stabilo-kyniä ja uuden muistivihon! Kummasti piristi päivää.

P.S:Jatkossa seuraan ajankulkua hiukan tarkemmin, sain nimittäin alkusyksystä pienen paketin Suomesta. Ihana Tiina on taiteillut JYY:n tämän vuoden lukuvuosikalenterin kansikuvan, ja mä sain ihan oman kalenterin! Lisäksi samainen taiteilija oli maalannut minulle upean kortinkin, johon olin saanut nimmarit myös muutamalta muulta Jyväskylän neitoselta. Kiitos vielä teille! <3 Tässä ollaan jo kovaa aivoriihtä käyty Gerhardin kanssa, millainen taulu tilattaisiin meidän seinälle.:D