Moikka taas! Mulla on päivät vaan humissu silmien ohi, kun on ollut yhtä sun toista tekemistä, niin ei ole sitten tännekään ehtinyt päivitellä kuulumisia. Jos nyt pikakerrataan mun viimeisen kuluneen viikon tapahtumat, niin olen mm. ajanut ensimmäistä kertaa traktorilla, käynyt auttelemassa kahdella eri työmaalla, avustanut kolme vasikkaa maailmaan (joista kahdelle sain antaa nimet, niistä tuli Anneli ja Ruska), katsellut uusia työpaikkamahdollisuuksia ja kamppaillut gradun kanssa. Olen myös ikävöinyt kovasti kavereita ja perhettä, ja semmoista pientä stressiä on ollut ilmassa, mikä ilmenee mahakipuina, nyyh. Muuten kuitenkin on mennyt tosi hyvin!
Torstait on nykyään mun kokkauspäiviä, jolloin ehtii tehdä jotain erikoisempaa. Olin jo pitkään unelmoinut suolaisesta piirakasta, sellaisia kun ei täällä päin kummemmin harrasteta. Ajattelin kuitenkin järkyttää kanssaeläjiäni, sillä olin löytänyt kivan basic kinkkupiirakkaohjeen, jota päätin kokeilla. En muista, olenko itse asiassa koskaan tehnyt kinkkupiirakkaa itse - enpä ole tainnut. Kävin aiemmin päivällä vähän kaupoilla, missä mulle pälkähti mieleen, että myydäänköhän täällä palvikinkkua! Ja mikä palvikinkku on edes saksaksi? Pitkän pohdinnan jälkeen en kuitenkaan löytänyt ihan sellaista, mitä halusin, mutta nappasin sitten mukaani Sparin jonkun whatever-kinkkupötkön, joka sai luvan kelvata tällä kertaa. Hyvää tuli kuitenkin!
Aina, kun mä alan kokkaamaan, siinä menee hirveän kauan, tulee kamalan kuuma ja hirveä sotku! Koko keittiö on täynnä kippoja ja kuppeja, eikä todellakaan mene niinkuin kokkiohjelmissa. Lopputulos on kuitenkin tärkein! Joitain vuosia sitten, kun vietin paljon aikaa kotona, kokkasin kaikki ruuat itse ja aloinkin keräämään reseptikirjaa - lähinnä sen takia, että eksäni oli avuton kotikokki ja sille piti kaikki tuoda paperilla nenän eteen, muuten se ei olisi tiennyt että nakkikastikkeeseen tarvitaan nakkeja. Nyt tekisi mieli jatkaa reseptikirjan kokoamista, ja tulisi ehkä tehtyä itse ruokaa vähän useammin jos olisi sellainen pieni porkkana siinä innostamassa lisää.
Huomenna ei paljoa kokkailla, nimittäin lounas ja päivällinen syödään ravintolassa! Päivällä mulla on lounastreffit, ja illalla juhlistetaan valmistujaisia (ei minun ;)) isolla poppoolla. Aamulla menen tekemään pari ekstratuntia töihin, joten pitää mennä ajoissa taas nukkumaan... Sitten voikin sanoa että ollaan virallisesti viikonlopun vietossa! Sinänsä harmi, että odotan viikonloppua aina kuin kuuta nousevaa, mutta se ehkä kertoo siitä, etten ole ihan oikeissa hommissa. Mutta näillä mennään, kivaa torstaita kaikille!
Torstait on nykyään mun kokkauspäiviä, jolloin ehtii tehdä jotain erikoisempaa. Olin jo pitkään unelmoinut suolaisesta piirakasta, sellaisia kun ei täällä päin kummemmin harrasteta. Ajattelin kuitenkin järkyttää kanssaeläjiäni, sillä olin löytänyt kivan basic kinkkupiirakkaohjeen, jota päätin kokeilla. En muista, olenko itse asiassa koskaan tehnyt kinkkupiirakkaa itse - enpä ole tainnut. Kävin aiemmin päivällä vähän kaupoilla, missä mulle pälkähti mieleen, että myydäänköhän täällä palvikinkkua! Ja mikä palvikinkku on edes saksaksi? Pitkän pohdinnan jälkeen en kuitenkaan löytänyt ihan sellaista, mitä halusin, mutta nappasin sitten mukaani Sparin jonkun whatever-kinkkupötkön, joka sai luvan kelvata tällä kertaa. Hyvää tuli kuitenkin!
Aina, kun mä alan kokkaamaan, siinä menee hirveän kauan, tulee kamalan kuuma ja hirveä sotku! Koko keittiö on täynnä kippoja ja kuppeja, eikä todellakaan mene niinkuin kokkiohjelmissa. Lopputulos on kuitenkin tärkein! Joitain vuosia sitten, kun vietin paljon aikaa kotona, kokkasin kaikki ruuat itse ja aloinkin keräämään reseptikirjaa - lähinnä sen takia, että eksäni oli avuton kotikokki ja sille piti kaikki tuoda paperilla nenän eteen, muuten se ei olisi tiennyt että nakkikastikkeeseen tarvitaan nakkeja. Nyt tekisi mieli jatkaa reseptikirjan kokoamista, ja tulisi ehkä tehtyä itse ruokaa vähän useammin jos olisi sellainen pieni porkkana siinä innostamassa lisää.
Huomenna ei paljoa kokkailla, nimittäin lounas ja päivällinen syödään ravintolassa! Päivällä mulla on lounastreffit, ja illalla juhlistetaan valmistujaisia (ei minun ;)) isolla poppoolla. Aamulla menen tekemään pari ekstratuntia töihin, joten pitää mennä ajoissa taas nukkumaan... Sitten voikin sanoa että ollaan virallisesti viikonlopun vietossa! Sinänsä harmi, että odotan viikonloppua aina kuin kuuta nousevaa, mutta se ehkä kertoo siitä, etten ole ihan oikeissa hommissa. Mutta näillä mennään, kivaa torstaita kaikille!
Mulla on sama. Odotan siis viikonloppua kuin kuuta nousevaa! Aluksi olin kovinkin innoissani tästä työstä, mutta se into lässähti aika nopeaa. Tuntuu etten saa käyttää omia aivojani ollenkaan tässä assistenttityössä ja päivät tuntuu välillä superpitkiltä ja odottaa vaan että kello löis viisi ja pääsis kotia. Sitten viikonloput hujahtaa ohi valonnopeudella ja viimestään su-iltana alkaa sellainen pieni ahdistus hiipiä puseroon. Jonkinlainen muutos siis tekisi hyvää. Hävettää, koska oon vasta 3kk tässä duunissa ollut, mutta jos ei tunnu omalta niin mitä sitä tappelemaan vastaan. Oon kyllä päättänyt että sinnittelen tässä nyt 6-12kk ainakin, koska sellaista paikasta toiseen pomppimista ei kai katota hyvällä...
VastaaPoistaIhan kuin mun suusta...! Just eilen löin päätä seinään jo ennen lounasta kun mietin, että voiko tosiaan olla, että oon päätynyt tällaiseen työhön, jossa mulla on ehkä yhden tunnin verran viikossa oikeesti tekemistä, ja muu aika menee sitten tyyliin paperinsilppuamiseen. Ei ehkä ihan mutta kun mä oon tehny haastavampiakin töitä, ja nyt tuntuu ettei oikeasti tarvi käyttää aivoja ollenkaan, ja sekös turhauttaa. Mäkin mietin, että kuinka kauan tuossa pitäisi jumittaa ettei se näyttäisi cv:ssä oudolta.
PoistaHehe samassa jamassa siis ollaan! Niin se vaan taitaa tupata olemaan jos on vastavalmistunut/opiskelija, että paljon ei työltään voi vaatia kun ei sitä työkokemusta ole. Varsinkaan ulkomailla. Ja mäkin olin "vain" kieltenopiskelija eli vaikea keksiä oikeen mitään, mihin mun koulutus suoraan kelpaisi. .. Ei kai auta kun tässä sinnitellä ja kerätä sitä kokemusta ja uusia taitoja. Aika vähän tässä assarina vaan kyllä pääsee oikeasti oppimaan :/
PoistaTuo työkokemus on aina yhtä kinkkinen juttu, kun ei saa töitä jos ei ole työkokemusta jne.. Ja sepä se, mäkin valmistun kieliasiantuntija-nimikkeellä, mutta mitäs sä sillä teet jos ei tutkijaksi aio. Yritetään kestää, mutta pidetään silmät auki jos sattuisi jotain mielekästä kohdalle! ;)
PoistaEi hitsi kuin siistiä traktori ja lehmävavvoja! Sit kun tuun teille kylään niin voit viedä mut ajelulle :D
VastaaPoistaMuistan kun itte tein Saksassa kinkkupiirakkaa, niin se meni ihan kuumille kiville ja pellillinen katosi alle puolessa tunnissa. Sitten kun mulla taas joskus on paikka ja tarvikkeet missä tehdä, niin tarvii muistaa :)
Miksi tuntuukin, että nyt on kaikilla jonkinasteinen stressivitutusahdistusangsti-kausi. Musta tuntuu, että mikään asia ei oo oikeesti hyvin, enkä saa sitten edes mitään tehtyä kun ryven siinä ahdistuksessa. En tahdo olla aikuinen ja käsitellä tällaisia aikusten ongelmia, nih! Tsemppiä kumminkin töihin/työnhakuun, ymmärrän turhautumisen kun oon itsekin tehnyt sellaista peukaloidenpyörityshommaa.
Joo lähdetään vähän baanalle kruisailee!
PoistaMunkaan piirakasta ei ollut illalla enää ku murut jäljellä :D Sulle pitää hankkia joku matkauuni..
Se on tämä syksy, mä luulen! Mulla kanssa sama, jos on vähän sellanen angstiahdistus-fiilis siitä, kun ei saa mitään aikaiseksi, niin silloin ei varsinkaan saa mitään aikaan :D Kiitos, ei kai pitäisi valittaa kun on palkallinen työ, mutta en mäkään jaksais pyöritellä peukaloitani kovinkaan kauaa vaikka siitä maksettaisiinkin.:P