Sokerilakossa

Kuinka moni teistä tykkää makeasta? Kenellä tekee mieli ottaa lounaan päälle pala suklaata? Kenen karkkihammasta alkaa kolottaa viikonloppuisin leffaa katsoessa?

Mulla menee viikossa suklaalevy jos toinenkin. Jos mä avaan levyn, mun on se pakko myös syödä loppuunkin - ei toivoakaan, että siitä olisi mitään jäljellä parin päivän päästä! Lettujen päälle vähän Nutellaa ja anopin leipomaa kakkua pitää aina maistaa edes vähän. Kaupasta lähtee vähintään kerran viikossa sata grammaa rittersporttia tai milkaa mukaan, ja yleensä se häviää heti viisi minuuttia kotiinpääsyn jälkeen. Pelkät kääreet on enää jäljellä, kun Gerhard tulee kysymään, voisiko saada palasen. Hups. No ehkä vähän liioiteltua, muttei kuitenkaan niin kaukana todellisuudesta. Minulla on toisinaan ihmeellisiä kausia, jolloin tuntuu, että sokeria on pakko saada joka päivä: varsinkin syksyisin ja talvisin on aina pakko olla saatavilla jotain makeaa. 

Äitini viime viikolla lähettämässä paketissa oli ironisesti suklaalevyn lisäksi uusin MeNaiset Sport, jossa toimittaja kertoi kokeilustaan olla kuukausi totaalisessa sokerilakossa. Paljon työtä se vaatii, kun pitää tutkia kaikki tuoteselosteet ja tehdä valintoja, joita ennen ei ole edes osannut ajatella. Jopa pestokastikkeessakin on sokeria!! 

Mä en ajatellut ihan täyslakkoon ryhtyä, mutta sokerin huomattava vähentäminen on nyt tavoitteena seuraavan neljän viikon ajan. Kaupan suklaat saa jäädä, ja tiettyä muitakin taktisia liikkeitä aion tehdä seuraavien viikkojen kuluessa. Pieni kevennys ennen jouluaikaa tekee ehkä ihan hyvää! :)

Sunnuntaiaamuna piristin itseäni banaaniletuilla. Näitä pitää kokeilla toistekin!