Wanderlust

Vähään aikaan en olekaan kirjoitellut mitään Itävalta-juttuja, mutta nyt aion korjata tilanteen! Täällä alkaa vaelluskausi olla lopuillaan, lunta on nimittäin tullut jo 500-800 metrissä, yöt alkaa olla pakkasen puolella ja päivät sen kuin lyhenee. Sen kunniaksi kertaan teille vähän mun vaellushistoriaa ja kokoan pienen vinkkipläjäyksen omien kokemusten perusteella. Eli skippaa tämä tai katso pelkästään kuvat, jos vaellusjutut kyllästyttävät!

Ihan aluksi, vaeltamisesta tulee mulle mieleen partioleirit Repovedellä Pohjois-Valkealassa. Sana 'hiking' puolestaan saa minut ajattelemaan vuoren huipulle nousemista. Vaikka sanat ovat periaatteessa toistensa vastineita, ne tuovat mulle mieleen kaksi eri asiaa; parempi käännös vaeltamiselle on ehkä trekking. Kuitenkin tämän hetkisissä olosuhteissa puhuessani vaeltamisesta viittaan nimenomaan hikingiin, sillä mun kohdalla se vaeltaminen ei ole niinkään pitkälle pääsemistä vaan nimenomaan korkealle, vaikka pitkä matka sinnekin on ja matkan varrella on usein tasaisempiakin osioita. Niin, ja mä harvoin teen yönyli-vaelluksia. Meillä on kaikki täällä niin lähellä, että aina pääsee yöksi kotiin jos niin haluaa, mutta ensi kesänä on tarkoitus yöpyä ainakin yksi yö vaellusmökillä. 

Jos noita edellämainitsemiani partioleirejä ei lasketa, tein ensimmäisen vaellukseni viime vuonna. Periaatteessa lähdin ihan nollasta liikkeelle: en ole ennen ollut mitenkään hirveän urheilullinen, enkä esimerkiksi aiemmin jaksanut juosta kilometriäkään ilman että tein kuolemaan. En ollut ihan varma mitä minulla olisi vastassa, eikä siis ollut myöskään mitään odotuksia. Luotin vain siihen, kun mulle sanotti "you'll gonna make it". Edessä oli 1200 metrin nousu 1700 metrin korkeuteen, ja sinänsä se kuulostaa vähältä: päälle kilometri, ei ole paha! Eihän se tasaisella maalla olisikaan, mutta kun se matka on maasta ylöspäin mitattuna, on tilanne ihan toinen. Hengissä selvisin kuitenkin, ja tein saman tempun uudestaan. Ja uudestaan. Ja vielä muutaman kerran lisää. Enää en tiedä, kuinka monesti olen kiivennyt millekin nyppylälle. Fiilikseen siellä huipulla jää koukkuun! 

Oikea vaatetus on ehkä tärkein, ettei satuta itseään tai vilustu. Tärkeimmät on mun mielestä kengät, ja niihin kannattaakin panostaa - ihan niinkuin arkenakin, millä tahansa lättäkengillä ei välttämättä kannata kävellä pitkiä matkoja. Vielä en ole törmännyt keneenkään, joka tennareissa olisi tullut vastaan vuoripoluilla, eli tuskin olen yksin mielipiteeni kanssa. Reitistä riippuen kannattaa valita oikean "vahvuiset" kengät: jos esimerkiksi haikkailee pelkillä sorateillä eikä ota mitään short cuteja matkan varrella, ihan perus lenkkarit kelpaa. Vähän kompuraisemmilla teillä kannattaa hankkia vähintään trekking/vaelluskengät, ihan sen takia, ettei nimenomaan kompastele niin helposti, ja jalkapohjat ei väsy niin nopeasti. Mä oon tämän kesän aikana todennut, että nuo mun siniset trekking-kengät on itse asiassa aika huonot: ne ei suojaa nilkkaa paljon yhtään, mikä itse asiassa on ehkä se tärkein asia! Yhtään haastavammilla reiteillä, kuten jyrkissä nousuissa/laskuissa sekä soraisilla vuorten huipulla kannattaa ehdottomasti olla kunnon hiking-kengät. Siinä vaiheessa kun jalka lipsahtaa vähänkin väärään kohtaan, on tärkeää, että pystyy iskemään kengät maahan ilman pelkoa, että nilkka menee poikki. Viimeisen päälle kunnolliset hiking-kengät on tosin melko painavat, joten mä yritän viimeiseen asti välttää käyttämästä niitä...eli valitsen sen helpomman reitin :D Talvella kuitenkin tykkään ottaa hikingkengät käyttöön pulkkaillessa (Rodeln), sillä niillä pystyy jarruttelemaan aika hyvin lumessakin. Silloin pitää vain olla tarkkana, että on valinnut vedenkestävät popot :) 

Muussa vaatetuksessa sitten on vielä enemmän valinnanvaraa. Mulla ei ole ihan kunnollista vaelluskerrastoa, housut kyllä löytyy mutta niitä käytän vain tuulisemmilla vuorilla ja kylmemmillä keleillä. Muuten ainakin itse menen ihan perus lenkkiasussa, ja reppuun pakkaan mukaan (vähintään) lämpimämmän paidan varuiksi. Housuissa tärkeintä on joustavuus, vaikka onhan noita farkuissa kulkijoitakin näkynyt, ja kerran on ollut lederhosenitkin, aitoa nahkaa jotka ei siis jousta milliäkään! Kuulemma aika tuskaista nivusissa... :D Muu varustus riippuu vähän siitä, kuinka korkealle aikoo mennä, mutta yli kilometrin nousuun varautuisin jo hatulla ja hanskoilla ja takilla, ihan varmuuden vuoksi. Huipulla tuulee...;) 

Ja evästä ehdottomasti mukaan! Ainakin joku patukka tai suklaalevy; jotain hätävaraa, jos iskee huono olo tai käy jotain. Ikinä ei tiedä! Vettä vähintään se litra, mieluiten enemmän, jos paria tuntia pidemmälle haikille aikoo. Ekoilla vaelluskerroilla mulle tuli vähän huono olo, ehkä korkeuseroista ja hapenpuutteesta, mutta se tosin voi johtua rapakunnostakin. Eli sitäkin suuremmalla syyllä jotain suolaista ja makeaa mukaan - on mulla joskus ollu aamupalarahkatkin mukana purkissa.:D Alkoholin kanssa kannattaa olla varovainen, mutta joissain tapauksissa pieni snapsi tekee ihan hyvää, ja pieni Radler (limsan ja oluen sekoitus) on ihan ookoo huipulla, mutta ei enempää. Lepotauot on kuitenkin hyvä muistaa, ettei tule yllätyksenä jos alkaakin väsyttää tiukassa paikassa.

Villieläimistä ei ainakaan täällä tarvitse hirveästi olla huolissaan. Ennemmin pitää huolen siitä, ettei mene häiritsemään laiduntavia lehmiä! Varsinkin emot vasikoineen kannattaa kiertää kaukaa. :D Tasan kerran olen nähnyt käärmeen täällä, ja sekin oli vielä ihan baby. Punkit on sitten taas asia erikseen: alkukesästähän panikoin niitä, ja kerran löysinkin paidastani sattumalta yhden yksilön. Eli jos ei ole ottanut niitä rokotuksia, niin hyönteissuojaa kannattaa ainakin harkita. Ja kaiken varuiksi ensiapupakkaus mukaan, sekä puhelin! Vaikka aika huonostihan kovin korkealla on kenttää.

Eli tiivistettynä: kuka tahansa voi lähteä haikkailemaan, ja ihan minkälaisella taustalla tahansa. Terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle, kun valmistautuu retkelle. Kaikista korkeimmille huipuille en ihan heti ensimmäisellä kerralla lähtisi - enkä edes sinne pääsisikään. Korkeanpaikan kammoisena on joskus ollut ongelmia, mutta silloin on hyvä olla joku psyykkaamassa siinä vieressä :) Kaveri mukaan ja menoksi! 

Jos jotakuta kiinnostaa tietää tarkemmin Vorarlbergin alueen vaellusmahdollisuuksista, niin  laittakaa sähköpostia tulemaan.:)