Monday morning inspiration

Huomenta! Se olisi sitten maanantai ja uusi viikko edessä! Päätin, että tästä tulee hyvä viikko, joten aloitan sen yhdellä mun lempiharrastuksista, eli kirjoittamalla tänne. Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa, kun oli niin paljon tekemistä ja menoja, ja ei ehtinyt sillä tavalla rentoutumaan. Eli samoilla sykkeillä mennään!

Lauantaina oli vähän enemmän aikaa aamupalalle kuin yleensä, joten käytin 15 minuuttia pistaasipähkinöiden kuorimiseen, jotta sain lisättyä niitä jugurtin sekaan. Turkin reissulla jäin koukkuun suolattuihin pähkinöihin, eli ei mitään huipputerveellisiä snackseja tullut siellä harrastettua, mutta rannalla hikoillessa ne oli ihan huippuja välipaloja. Kaupasta piti sitten napata mukaan muutama pussi kotiinviemisiksi, ja yksi niistä oli juuri pistaasipähkinöitä. Ihan kiva lisä muuten ehkä tylsään jugurttiin.

Nyt kun päästiin aiheeseen, niin lauantaina kävin Feldkirchissä pyörähtämässä markkinoilla. Mä rakastan paikallisia markkinoita – en sellaisia suomalaisia jossa myydään villasukkia ja hernekeittoa, vaan kunnon ruokakojuja ja paljon maistiaisia sekä iloisina metelöiviä myyjiä pitää olla. Joka keskiviikko työmatkani varrella on markkinat, jonne paikalliset maatilayrittäjät tulevat myymään tuotteitaan, mutta ikinä en ole ehtinyt siihen sattuneesta syystä pysähtymään. Lauantaisin näitä markkinoita on vähän joka puolella, mutta Feldkirchissä on mun mielestä paras fiilis. 

Oikeastihan mun olisi pitänyt käyttää iltapäivä gradun kirjoittamiseen, mutta halusin hengailla vähän meidän alueen vaihtareiden kanssa, vaikka vähän väärältä tuntuikin tuppautua joukkoon, kun en kuitenkaan periaatteessa enää ole opiskelija...ja ikääkin mulla on - uuh - varmaan kolme vuotta enemmän kuin yleensä vaihtoonlähtijöillä! Mistä taas johtuikin mieleen, perjantaina meillä oli Gerhardin ja mun tapaamisen vuosipäivä. Aamulla ihmettelin miks toinen hihkuu "Honey, it's our anniversary!" enkä ollut ihan heti kärryillä, että miten niin... Pelkistetty tarinahan menee niin, että tavattiin ESN:n järjestämässä Cafe Linguassa Jyväskylässä ja siitä se sitten lähti, mutta se oikea tarina ei ole ihan niin simppeli, eikä se kyllä edes kestäisi päivänvaloa. Yli puolitoista vuotta siinä ihmeteltiin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kissa sai hiirensä, eiku prinssi ja prinsessa saivat toisensa ja elävät elämään onnellisina eteenpäin. 

Ja arvatkaa, minne vein vaihtarit syömään! Kyllä, oli pakko viedä ne maistamaan sitä aitoa ja alkuperäistä Crepe Casimiria. Ja kaikki ketkä sitä maistoi tykkäsivät! Mun versio on ihan mitätön tämän rinnalla, joten mulla on vielä paljon petrattavaa. ;)

Mitä kivaa te aiotte tehdä tällä viikolla?