torstai 28. tammikuuta 2016

Menneen talven lumia


Hellou! Kivaa tulla taas pitkästä aikaa kirjoittamaan tänne. Kamera on jäänyt entistä useammin kotiin, eikä minulla ole kovin montaa kunnollista kuvaa todisteena siitä, että tännekin saatiin viimein kunnon talvi! Ainakin hetkeksi, nyt nimittäin mittari näyttää taas sellaisia lukemia, että parempi varmaan alkaa varautua siitepölykauden alkamiseen. Lunta ei siis enää ole tiedossa, mutta voin sanoa, että siitä reilusta viikosta nautin kyllä sydämeni kyllyydestä! Kävin lumivaelluksilla, kelkkailemassa, tein jopa lumitöitä, ihan vain siksi, että se oli mahdollista. 

Järjestelmäkameran on tosiaan viime aikoina korvannut entistä enemmän uusi puhelin, jolla päivittelen lähinnä instagramia. Voi olla, että olen kokenut tietynlaisen kuvaähkyn ainakin omien kuvien osalta: mieluummin ihastelen muiden otoksia kuin olen itse kameran takana (tai sen edessä). Viime aikoina olen yrittänyt intensiivisesti nauttia elämästä in real life. Kivaa vaihtelua ainaiselle kuvien lataamiselle ja muokkaamiselle.  


Tammikuun alkupuolesta suurin osa meni sängyn pohjalla sairastellessa. Flunssa iski mitä luultavammin Innsbruckissa, jossa oli seuraamassa mäkihyppykisoja, tosin pelkästään karsintoja, sillä suomalaiset eivät olleet kovassa huudossa tänä vuonna, enkä vielä tunne tarvetta hurrata Itävallan edustajille. Mutta tulipahan käytyä! Innsbruck on muutenkin nätti kaupunki, ja kaupungissa oli vielä muutamia joulumarkkinakojuja turisteja varten, ja niitä oli kiva kierrellä. Sää tosin oli melkoisen kostea, minkä vuoksi sitten jouduinkin vuodelepoon.

Seuraavat pari viikkoa menevät karnevaalitunnelmissa. Paritkin naamiaiset ovat tiedossa, ja lisäksi suunnittelin osallistuvani Vorarlbergin suurimpaan Fasching-kulkueeseen sunnuntaina. Suunnitelmat voivat kuitenkin muuttua, sillä pikainen vilkaisu loppuviikon sääennusteisiin kertoo, että olisi parempi ehkä jäädä kotiin. Pakko kai se on uskoa, että talvi on ohi.  


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Hello from the other (but sunny) side


Hyvää uuttavuotta 2016! Pitkästä aikaa kirjauduin Bloggeriin muutenkin kuin lukijan ominaisuudessa. Heräilen hiljalleen talviunesta, jota olen viettänyt ennen kaikkea kotona alppien juurella. Kaikki joulun pyhä- ja välipäivät menivät mukavasti omassa kotoisassa kuplassa eläessä, ja koska joulusta on kulunut jo puoli ikuisuutta (ja kaikilta alkaa enemmän tai vähemmän pursuta joulupostaukset korvista ulos), päätin skipata joulukimarakirjoituksen tällä kertaa ihan kokonaan. Vuosikin vaihtui melko perinteisesti, eli tuttavaporukalla lautapelien ja pizzan äärellä. Eli se siitä viime vuodesta! 

Se, mikä on kaikessa ankeudessaan mainitsemisen arvoista on se, ettei täällä ole satanut lunta viikkoihin, eli valkoista joulua ei saatu oikein missään - laskettelukaan ei ole houkutellut, kun rinteet paistavat ruskeina joka puolella. Toisaalta lämmin talvi ei ole ollut mikään tekosyy sille, ettei vuorille pääsisi: tämän talven hitti taitaa olla haikkailu. Itselläni alkoi olla edellisestä hiking-päivästä jo aikaa, ja teki mieli päästä vuorille. Lähdin siis eräänä aurinkoisena päivänä laakson etelään viettävälle rinteelle päiväkävelylle sauvojen kanssa. Jos sulki mielestään sen tosiasian, että niihin aikoihin elettiin tosiaan joulukuun loppua, päivä oli lähestulkoon nautinnollinen. Kävin tuttavien ylläpitämällä majatalolla syömässä pienen lounaankin, vaan kauaa en viitsinyt penkkiä lämmitellä, sillä porukkaa lappasi paikalle koko ajan lisää nauttimaan Radlereita. Annoin siis tilaa seuraavalle - juuri oikeaan aikaan, sillä iltapäivän aurinko alkoi jo laskea uhkaavasti, ja pian oli tiedossa lämpöasteiden putoaminen jopa kymmenellä asteella. Täällä olen huomannut, että päivän lämpötilat voivat muuttua rajusti ihan parissakin tunnissa, kuin Suomessa enemmän tai vähemmän elohopea liikkuu maltillisemmin (oman kokemukseni mukaan, siis). 



Pakkasta täällä ei ole tainnut ollat kuin kahtena päivänä ja silloin vain maksimissaan miinus viiden paikkeilla. Että olen kyllä kateellinen Suomen pakkasille! Tällaisella säällä on jotenkin vaikea pukeutua, ja mieluummin sitten toppautuisin vaatekerroksiin ja kärsisin paristakymmenestä pakkasasteesta kuin vuoroin hikoilisin ja palelisin kevyessä välikausitakissa. Onneksi Lappi kutsuu tänäkin vuonna, joten pääsen värjöttelemään lumihankeenkin :)