sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Sad Sunday

vol.at
Meidän pikkukaupunki pääsi uutisiin ihan kansainvälisellä tasolla viime yönä tapahtuneen ampumavälikohtauksen takia. Hurja juttu, varsinkin kun ihmisiä kuoli ja haavoittui vakavasti - ja kun koko tapahtumaa ei pitänyt edes järjestää enää, kun sitä on jo ennestään pidetty riskialttiina tapahtumana, se oli nimittäin erään moottoripyöräkerhon vuotuinen festari. Itse olin lähettyvillä, mutta olin samaan aikaan palokunnan järjestämässä tapahtumassa baarissa auttamassa kun palokunta sai hälytyksen. Mä olin jo kaverille ehdottanut, että oltais otettu loppuyö vapaaksi ja menty katsomaan se konsertti loppuu... Aamuyöllä palolaitoksella odotettiin lisäinfoa, mutta siinä kohtaa tiedettiin varmasti vain, että kiväärillä oli ammuttu ja yksi oli kuollut. Tänään avasin muuten vain Ilta-Sanomien nettisivut sängyssä heräillessä ja silmille rävähti heti kiekkouutisten jälkeen kuva tutulta pellolta. Myöhemmin kuulin sitten konserttilavan edessä tapahtuma-aikaan olleelta tutulta, mitä siellä oikein tapahtui, ja että kuka ampuja oli. Tässä kaupungissa on kuitenkin niin pienet piirit, että osa uhreista on tuttuja tavalla tai toisella. 

Tänäänhän on kulunut myös kaksi kuukautta Brüsselin lentokentän pommi-iskusta. Mulla oli sitä seuraavana päivänä lento välilaskuineen Norjaan, ja siksi en uskaltanut edes vanhemmille kertoa, että olen lähdössä reissuun, kun he jo varoittelivat, että pysy vaan siellä lintukodossasi, ettei satu mitään. Ja nyt sitten tapahtuu tällaista. Kuulostaa varmaan tosi tekopyhältä ja teennäiseltä, mutta pakko vaan todeta jälleen kerran, ettei ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan ja missä. On vaan uskallettava elää eikä antaa pelolle liikaa valtaa, vaikka tällaista tapahtuukin - kun ei sitä koskaan tiedä.