Palataanpas takaisin päiväjärjestykseen, ja otetaan kiinni, mitä on jäänyt kirjoittamatta Suomen-reissulta. Loman päätteeksi käytiin tietenkin moikkaamassa perhettäni, minuuttiaikataululla kuten yleensä. Kävin kampaajalla, hierojalla, töllötettiin auringonpimennystä ja käytiin ostamassa ruispaloja - viimeksi oltiin myöhään liikkeellä ja jäi vähän vaisuksi ruisleipäsaalis. Isoin juttu oli kuitenkin se, että vaikken vielä olekaan saanut todistusta maisterinopintojen päättymisestä mutta gradu on arvioitu ja hyväksytty, päätettiin tämän reissun yhteydessä viettää valmistujaisiani - kun ei sitä taas tiedä, milloin seuraavan kerran olen käymässä Suomessa. Ja oli se kiva nähdä sukua ja perhetuttavia iloisissa merkeissä, vaikken valmistumista kovin isona juttuna pidäkään, kun ei se minulle mitään niin erityisen konkreettista merkitse. Mutta yliopiston gradunteko-ohjeissakin lukee, että valmistumista pitää juhlistaa, joten pakkohan se oli, heh.
Olin jättänyt järjestelyt vieraiden kutsumisesta ruokien tilaamiseen vanhempieni hoidettavaksi, ja en olisi kyllä itse osannut paremmin järkätä. Erityisesti ruokapuoli oli varsin onnistunut, ja minun huolekseni jäi vain kermakakun koristelu. Tarjoilu pidettiin melko simppelinä, sillä vieraita ei ollut tulossa kovinkaan paljoa - lohivoileipäkakku oli joka tapauksessa pakko olla! Se on minun ehdoton suosikkini, pitää varmaan opetella itse tekemään, maistuisi nimittäin varmaan täälläkin paikallisille. Muutenkin Suomessa lomaillessa tulee syötyä lohta ja kalaa yleensäkin melko paljon, ja olisi hyvä opetella kokkaamaan sitä itsekin. Tosin kilohinta esim. lohelle täällä on vähintään tuplasti enemmän kuin Suomessa (jopa tukkukaupoissa), joten jokaviikkoiseen menuhun sitä en ajatellut ottaa.
Olin esittänyt toivomuksen, ettei minulle annettaisi lahjoja, jo ihan vain senkin vuoksi, että matkalaukut ovat aina muutenkin ihan täynnä kotiinpäin mennessä. Muutama sukulainen kuitenkin uskalsi ottaa riskin, ja sain täydennystä Kalevala-korukokoelmaani. Toimii aina! Lisäksi sain muutaman muunkin Suomi-jutun mukaan vietäväksi. Ei ihme, että ulkosuomalaisten kodit ovat täynnä kotimaisia juttuja!
Mutta nyt on sitten opinnot paketissa. Ei se oikeastaan tunnu mitenkään ihmeelliseltä, tosin kiva fiilis, että pysyin omassa aikataulussani - muistan ensimmäisenä vuonna arvioineeni valmistuvani keväällä 2015. Olisihan tämän nopeamminkin voinut tehdä, ja varmasti olisinkin, jos olisin ollut Suomessa enkä huidellut ympäri Keski-Eurooppaa, mutta kaikin puolin olen tyytyväinen. Muutaman kerran olen nähnyt unta, että minua olisi jotenkin harmittanut hirveästi opiskelujen päättyminen ja se, että joudun muuttamaan Jyväskylästä, mutta todellisuudessahan tämä on tapahtunut jo kauan sitten, eikä todellakaan harmita.
Mutta nyt on sitten opinnot paketissa. Ei se oikeastaan tunnu mitenkään ihmeelliseltä, tosin kiva fiilis, että pysyin omassa aikataulussani - muistan ensimmäisenä vuonna arvioineeni valmistuvani keväällä 2015. Olisihan tämän nopeamminkin voinut tehdä, ja varmasti olisinkin, jos olisin ollut Suomessa enkä huidellut ympäri Keski-Eurooppaa, mutta kaikin puolin olen tyytyväinen. Muutaman kerran olen nähnyt unta, että minua olisi jotenkin harmittanut hirveästi opiskelujen päättyminen ja se, että joudun muuttamaan Jyväskylästä, mutta todellisuudessahan tämä on tapahtunut jo kauan sitten, eikä todellakaan harmita.
Tsemppiä kaikille opintojen kanssa syksyllä aloittaville ja omaa loppukiriään suunnitteleville!