keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Unelmista totta

Mulla oli jotenkin tosi suuret odotukset tältä vapulta: en ole opiskeluaikanani ollut kuin kaksi vappua Jyväskylässä tai Suomessa ylipäätään, ja kaiken kaikkiaan tämä on viimeinen kerta, kun voisin hyvällä omallatunnolla käyttää haalareita. Sää on kuitenkin sen verran ankea, ettei huvita liittyä haalarikansaan, enkä löytänyt edes siedettävän näköisiä munkkeja mistään. Simasta en ole koskaan pitänyt, ja tippaleivät ovat kauheinta, mitä tiedän. Nyt kun miettii, en ole koskaan tainnut olla oikein vappuihmisiä. :D



Ainakin iltapäivä menee tässä koneella näpytellessä. Mulla on litteroitavana yksi tunnin haastattelu, joka on saatava valmiiksi tämän viikon loppuun mennessä. Omaa ääntä on ihan hirveää kuunnella nauhalta, varsinkin kun soittaa nauhaa hidastettuna... Muutoin olisi tietenkin tuo gradu odottamassa: oon tainnut pitää kohta kolme viikkoa taukoa siitäkin. 




Mutta valmiiksi nekin on saatava! Mua motivoi hurjasti nämä parin viikon takaiset kuvat iltalenkiltä. Tätä varten mä oikeastaan oonkin jaksanut opiskella nää kaikki vuodet: ylipäätään päädyin Jyväskylään opiskelemaan saksaa sen takia, kun tasan yhdeksän vuotta sitten vapun aikoihin olin ensimmäistä kertaa käymässä Saksassa opintoretkellä meidän yläasteen saksanopiskelijoiden kanssa. Näin ensimmäistä kertaa alpit ja rakastuin. Päätin, että joku päivän lähden Saksaan opiskelemaan. Muistan jo katselleeni asuntojakin Münchenistä. No, sitten tuli se ensimmäinen ja toinenkin poikaystävä, eikä erossaolo innostanut. Piti jäädä Suomeen, mutta päätin lähteä opiskelemaan saksan kieltä, jotta pääsisin vaihtoon. Vaihdossa käydessäni päätin, että joku päivä pitää päästä vielä ulkomaille töihin. Sitten tuli kuvioihin mukaan Gerhard, ja päätös vain vahvistui. Viime kesänä sitten päädyin Sveitsiin ja Itävaltaan, minkä jälkeen ei ollut yhtään epäselvää, mikä olisi seuraava askel. 




Tarinan opetus on: pidä unelmistasi kiinni ja tee töitä niiden eteen!  


tiistai 29. huhtikuuta 2014

Käytännön juttuja

Viime päivinä olen innostunut kokkailemaan. Näin keväällä on kivempi syödä vähän keveämpiä ruokia, ja mä olenkin rakastunut avokadoon! Ja kuten ehkä huomaa, punainen ja vihreä on nyt mun lempivärejä lautasella (pahoittelen, jos siellä on värisokeita lukijoita..)





Eilen oli viimeinen luento, jonka lisäksi en olekaan saanut muuta aikaiseksi. Olen kuitenkin alkanut jo vähän toteuttamaan to do-listani kohtia, ja tekemistä riittää joka päivälle. Vaikka tiesin muutosta jo aikoja sitten, en jostain syystä uskaltanut irtisanoa tätä kämppää. Tänään aamulla kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja suuntasin KOAS:in nettisivuille.




Seuraavaksi pitäisi hakea opintotukea kesäksi ja irtisanoa Easy-vakuutus. Jos jo itävaltalaistuneet ovat siellä kuulolla, niin mua kiinnostaisi tietää, miten olette hoitaneet vakuutusasianne siellä päässä? Kesäksi varmaan otan jonkun opiskelijavakuutuksen, kun tavallaan opiskelijana olen siellä päässä, mutta syksyllä viimeistään pitää keksiä joku muu ratkaisu. Lähinnä tarvitsen tapaturma- ja matkavakuutusta jne., kotivakuutukselle ei ole niinkään tarvetta.  

Loppusiivous hirvittää jo nyt. Mun pitää heittää ihan hulluna tavaraa roskiin, mikä mun olisi pitänyt tehdä oikeastaan jo monta muuttoa sitten, mutta en koskaan ole raaskinut :D Onneksi ei ole ainakaan luentoja enää, ja edessä on pitkä sateinen viikonloppu, eli voin hyvällä omallatunnolla linnoittautua kotiin touhuilemaan ;) Vappua en ole juhlinut vuosiin, eikä piknik sadesäässä välttämättä houkuttele. Tosin piknik sisätiloissa voisi olla jotain.. 

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Läksiäiset

Tämä kevät on ollut tosi kiireinen. Opiskelut ja reissaaminen ovat ahmaisseet suurimman osan ajastani, minkä takia en ole ainakaan turhan usein nähnyt ystäviäni. Sen takia päätin pitää pienimuotoiset juhlat, läksiäiset kaikille läheisimmilleni täällä Jyväskylässä. Oli onnea, että myös joensuulaistuneet opiskelukaverit pääsivät mukaan! Kaikki tärkeimmät oli paikalla. :)



Mulla oli itku herkässä koko illan, ja mun sydän vaan suli niiden ihmisten kanssa. Mä tajusin ehkä ensimmäistä kertaa todella, miten mahtavia tyyppejä mulla on mun elämässä, jotka välittää musta ja jotka lukevat minut ystäväkseen. Mua muistettiin ihanilla lahjoilla, jotka pääsevät todellakin mukaan uuteen kotiini, kunniapaikalle kirjahyllyyn (johon Gerhard viimeinkin raivaa tilaa mullekin. Mä en enää kestä katsella niitä miljoonia kisoissa sponsoreilta saatuja juomapulloja ja pokaaleja jne :D).






Oon ollu aikamoinen partygirl jo fuksivuonna! Sain lahjaksi albumin, joka oli täynnä kuvia vuosien varrelta. Mulla ei taida kovinkaan montaa kuvaa olla entuudestaan mistään Germanisti-reissuilta tai bileilloilta (ehkä ihan hyvä), joten oli ihana katsella miten on muuttunut vuosien varrella. Oma tyyli on ollut selkeesti rokimpi aiemmin, onneksi oon ehkä vähän naisellistunut :D Monessa kohtaa kyllä nauratti, ja ehkä hävettikin :D 





Arvokkainta, mitä opiskeluajalta olen saanut, on ehdottomasti mun ystävät ja kokemukset heidän kanssaan. Mä niin toivon, että nää ihmiset pysyy mun elämässä läpi elämän. Ah, ja nyt alkoi taas itkettää. :') Mitä mä tekisinkään ilman heitä. 

torstai 24. huhtikuuta 2014

Ich komme zu dir für immer Schatz :*

Moi! Tuli taas tällainen tahaton minitauko kirjoittamiseen. Syynä oli yksinkertaisesti se, että viime päivät hujahti ohi sellaisella vauhdilla, ettei läppärille jäänyt oikein aikaa. Nyt olen taas Jyväskylässä, ja sitä aikaa tuntuu olevan nyt ihan liikaakin. 




Takana on pitkä yö, joka kului lentokoneessa, Helsinki-Vantaalla ja bussissa istuen. Gerhard saattoi mut Zürichiin, ja vitsailin, että varmasti koneessa on taas joku tuttu, ja arvelin että siellä olisi joku entisestä työpaikastani. Ja olin muuten oikeassa: bongasin entisen esimieheni koneessa pari penkkiriviä minun takanani! 



Aamulla kuuden maissa saavuin siis Jyväskylän kotiin, ja  ennen kahdeksaa piti jo sännätä yliopistolle seminaariin. Olin ihan rättipoikki ja halusin vain nopeasti kaupan kautta kotiin. Aikaisen lounaan jälkeen simahdin ja tässä juuri yritän heräillä. Parin tunnin päästä on taas ne erikoissukkatreenit (joissa en ole käynyt kahteen viikkoon), ja sitä ennen oli tarkoitus käydä lenkillä, mutta taitaa jäädä väliin: sen lisäksi, että väsyttää ihan hulluna, taisin saada jonkun pöpön lentokoneruuasta. Että jippii.




No mutta. Sunnuntaina juhlittiin siis Gerhardia. Oltiin vuokrattu riippuliitoklubin mökki viereisestä kaupungista (kylästä?) ja pistetty se edustuskuntoon jo edellisenä iltana. Vieraita oli suhteellisen paljon, sukulaisia ja kavereita lähinnä, joista kaikki olin itse asiassa ainakin nähnyt kerran aikaisemmin. Siinä mielessä oli siis kiva, ettei tarvinnut erikseen alkaa esittelemään itseäni hirveästi kenellekään (paitsi yhdelle, joka luuli minua aluksi tarjoilijaksi kun ei tunnistanut minua). Useat kyselivät, milloin tulen seuraavan kerran ja kuinka pitkäksi aikaa, ja kaikki saivat saman vastauksen: für immer! <3




Gerhard muuten sai parikin lahjaa, joihin minäkin pääsen osalliseksi. Toinen niistä on matkalahjakortti, joka hyödynnetään luultavasti syys-lokakuussa. Ja se toinesta niistä, jonka Gerhard sai sisaruksiltaan ja vanhemmiltaan, ollaan molemmat jo hullun innoissamme: päästään lentämään tunnin verran pienkoneella Vorarlbergin yllä! Tämä lahja lunastetaan varmaan heinäkuussa, eli vielä pitää parisen kuukautta kärvistellä. :)




Hassua, että jo nyt on niin ikävä toista. Mä en malttais yhtään jäädä enää tänne, haluisin vaan seuraavalla lennolla takas Itävaltaan! Onneksi vain kolme viikkoa, ja Gerhard tulee tänne hakemaan mua ja lennetään sitten yhdessä takaisin. <3

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kevätfiiliksissä

Tänään on ollut jotenkin tosi kiva päivä. Sellanen, ettei oikein tiedä, mikä viikonpäivä  nyt on, eikä se paljoakaan haitannut. Aamulla lähdin viereiseen kaupunkiin tapaamaan kaveria, jonka kanssa napattiin take away-kahvit asemalta ja lähdettiin kävelylle. joenvartta pitkin. Puhuttiin lähinnä mun sopeutumisesta Itävaltaan ja ylipäätään tulevaisuudensuunnitelmista. Ennen puolta päivää Gerhard tuli hakemaan mua, käytiin ostamassa mulle julkisiin liikennevälineisiin vuosikortti ja lähdettiin sitten synttärijuhlaostoksille. Siihen saatiin kulumaan useampi tunti ja satanen... Eikä vielä ole ostettu puoliakaan alkoholijuomista, koska ne on alennuksessa huomenna, tänään oli vain alkoholittomat  :D Ihme tarjoushaukkoja ollaan!




Iltapäivällä tultiin käväisemään kotona lounaalla ja käväistiin toisessa kaupungissa nauttimassa kuppi kahvia ja pala kakkua. On muuten jännä, että joka paikassa, missä olenkin tänään ollut ja pohtinut jotakin ääneen englanniksi, sivulliset ovat yhtyneet keskusteluun tai kommentoineet sitä englanniksi. Siis mä luulin ettei itävaltalaiset osaa englantia! Pitäisi kyllä alkaa puhumaan enemmän saksaa, koska on ihan hönttiä vaihtaa kieltä vähän väliä, ja joitain sanoja en aina edes ensihätään muista englanniksi niin mongerran muutenkin kaikkia kieliä sekaisin. Pitäis ja pitäis, mutta oikeasti tekeminen on eri asia. 



Pyöräilyreissu taitaa jäädä väliin tällä kertaa, sillä työmailla riittää hommaa lauantaihin asti. Mun pitäisi itse asiassa nytkin olla auttamassa seinien pystyttämisessä, mutta päätin jäädä kotiin kirjoittelemaan. Vilkaisin äsken yhtä graduni pätkää, jonka olin lähettänyt opettajalle kielikorjausta varten, ja huhhuh että oon kirjottanut p*skaa tekstiä! Marginaalit täynnä huomautuksia... :D Että jep, väärällä alalla ehkä?


tiistai 15. huhtikuuta 2014

April-Wetter

Huomenta vaan! Vai ollaanko tässä jo päivän puolella, en tiedä. Kömmin tunti sitten alakertaan aamupalalle ja päätin jäädä tänne siksi aikaa, että herään kunnolla. Sänky houkuttelee turhankin paljon täällä, varmaan se on tuo vuoristoilmasto...



Näin viime yönä (taas) unta siitä, että viime kesänä kuollut ystäväni olisi sittenkin elossa. Johtui varmaan siitä, kun eilen lenkillä kuljin junaradan ohi, ja voimalinjoista kuului voimakasta sähkön sirinää ja jäin vaan tuijottamaan niitä. Unesta herättyäni olisin halunnut repiä itseni kappaleiksi, se tunne vain oli niin hirveä. Tätä voi olla vaikeaa ymmärtää, tai edes selittää, miksi tämä on edelleen niin kova pala minulle, ihmisiltähän kuolee paljon läheisimpiäkin ihmisiä. Okei, oli siinä sekin puoli, että olin häneen ihastunut aikoinaan, ja että hän tuli elämääni ikimuistoisimpana kesänäni ollessamme vaihto-opiskelijoita. Ja hän oli ihan huippu tyyppi.   



Ehkä nyt on muisteltu menneitä hetken tarpeisiin ihan riittävästi. Tälle viikolle on kaikkea kivaa tiedossa, esimerkiksi tänään mä oon menossa  kahville Gerhardin veljen tyttöystävän kanssa! Mua jännittää aika paljon itse asiassa, koska musta tuntuu, että mun pitää antaa nyt hirveän hyvä vaikutelma itsestäni hänelle - me kun ei olla oikein tultu juttuun aikaisemmin. Mutta onneksi edes toinen siskoista on ottanut mut todella avosylin vastaan tänne, ja hän suunnittelee mulle jo tervetuliaisjuhliakin, mikä on mun mielestä tosi ihana ajatus. Toinen siskoista puolestaan on mulle edelleen vähän mysteeri.  

Täällä muutenkin on ilmeisesti tapana järjestää juhlia toisten kunniaksi, tai ainakin järkätä jotain yllätyksiä: Gerhardilla on sunnuntaina synttärijuhlat, ja niitä varten on suunniteltu jo vaikka mitä. Sitä ennen Gerhard on ajatellut ottaa pari päivää vapaata, että voidaan tehdä joku pieni päiväreissu tai jotain muuta erikoista. Sään takia ei kuitenkaan päästä vaeltamaan vielä, mutta pyöräreissua tai muuta vastaavaa olisi kiva tehdä. Lisäksi mun olisi tarkoitus nähdä yhtä kaveria, jonka kanssa ei olla nähty sitten joulun jälkeen. 



Täällä on kevät muuten jo tosi pitkällä, ja nyt on kuulemma menossa ihan perinteinen April-Wetter: viime viikolla täällä oli paikoin yli 20 astetta lämmintä, viime yönä taas satoi lunta mutta nyt paistaa taas aurinko, tosin asteita ei taida olla edes kymmentä. Ja Suomeen on luvattu lähes helteitä pääsiäiseksi!! Miten tässä aina käy näin. :D

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Viikonvaihde

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna "mökillä" vuorilla. Lumet eivät ole ihan vielä sulaneet, sen verran korkealla ollaan, eivätkä ne sulakaan ainakaan kuukauteen. Sen verran kuitenkin oli sulaa, että sinne pääsi vaivatta ajamaan autolla. 





Tasan vuosi sitten kävin täällä ensimmäisen kerran, ja rakastuin paikkaan jo silloin. Kesällä lomailtiin kokonainen viikko kaverin mökillä, mutta tänä kesänä ei enää tarvitse punkata siellä! Meillä on nyt käytössä oma mökki, joka luovutettiin meille juhlallisin menoin. Mä en ole moneen vuoteen tykännyt mökkeillä, kun lapsena jouduin kaikki vapaat kesäviikonloput/viikot viettämään korvessa, mutta näin vanhempana on alkanut arvostamaan enemmän sellaista totaalistaarjesta irtautumista. Musta vähän tuntuu, että tänä kesänä kaikki vapaat viikonloput tullaan tänne laittamaan mökkiä, tehtiin suunnitelmia jo vaikka mistä maalausoperaatioista ja verannanrakentamisesta :D




Tänään kohdattiin taas paluu arkeen, Gerhard lähti aamulla töihin ja minä reippaana tyttönä heräsin samaan aikaan, että päästiin syömään aamupalaa yhdessä. Kävin jopa jo lenkilläkin, ja seuraavaksi alan nakuttamaan gradua. Yritän pitää nyt tiukasti arkirutiineista kiinni, ettei jää kauheasti hommia sitten viimeisille viikoille Suomessa.

Illalla pääsen shoppailemaan! Käydään metsästämässä jotain sisustuselementtejä meidän huoneeseen. Vaikkei mulle olekaan kovin terävää esteettistä silmää, niin ei tämä tämänhetkinen poikamiesboxi-tyylinen sisustus ihan iske.:D 




lauantai 12. huhtikuuta 2014

Vuorilla taas!

Huhuu, ootteko vielä siellä? :)

Pari viime päivää ovat olleet aika toiminnantäyteisiä, ja univelkoja on kuittailtu ihan kunnolla! Lähdin siis torstai-perjantai -välisenä yönä bussilla kohti Helsinki-Vantaata, josta oli tarkoitus lentää kahdeksan maissa aamulla Zürichiin. Olin jo valmistautunut kyllästymään reissun aikana, mutta minulla kävi tuuri, kun jo Jyväskylän Matkakeskuksella törmäsin yhteen opiskelijatuttuun. Hänellä oli sama matka aina Zürichin lentokentälle asti! Kivaa vaihtelua, kun sai juoda aamuteet ja hengailla jonkun kanssa lentoa odottaen, ja vielä lentokentälläkin odoteltiin juniamme vierekkäisillä laitureilla. Ei hän kuitenkaan ainoa tuttua tuolla reissulla ollut: yhteinen opettajamme yliopistolta oli myös lentämässä Sveitsiin :D Matkalaukkuja odotellessani hän tuli kyselemään, mitä gradulleni kuuluu, kun en ollut vastannut hänen sähköpostiinsa pari viikkoa sitten, hups... :D En ole ikinä ennen törmännyt kehenkään tuttuun matkoillani, joten tämä oli kaikin puolin varsin yllätyksellinen reissu!




Junassa matkalla Sveitsin ja Itävallan rajalle alkoi jo tuntua, että keho tarvitsee lepoa. Yli kolmenkymmenen tunnin nukkumattomuus särki lihaksia ja painoi luomia kiinni väkisinkin. Urhoollisesti kuitenkin jaksoin koko matkan nukkumatta, sillä junan ikkunasta oli ihana katsella keväisiä maisemia. Pakostakin alkoi hymyilyttää: täällä mä taas olen :)

Mulla oli ollut monenlaisia epäilyksiä tästä reissusta, ja muutenkin olin jo ehtinyt epäröidä muuttoakin. Murehdin kuitenkin ihan turhaan, mä oon niin onnellinen! Gerhardia oli ollut ihan järkyttävä ikävä, ja ollaan molemmat kyllä ihan yhtä hymyä nyt :D On se seitsemän viikkoa kuitenkin ollut ihan tarpeeks pitkä aika olla erossa. 

Musta tuntuu muutenkin, että mulla on vähän eri asenne täällä elämiseen ja olemiseen nyt. Ennen mulle oli tosi vaikeeta tehdä mitään yksin täällä, ja jännitin muiden asukkien seuraa hirveästi. Joo, on tässä kyllä vielä tottumista, esim. puhelimeen en vastaa enkä avaa ovea päiväsaikaan, kun ne voi olla asiakkaita jotka haluaa ostaa munia/rahkaa/juustoa tms, eikä mulla ole vielä mitään hajua mistä niitä löytyy ja miten punnitaan. Mutta kyllä nekin tulee sitten ajan kanssa :D  

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Comeback

Minä täällä moi! Parin viikon hiljaisuus päättyy tasan just tähän. Kevät on tainnut saada minutkin viimein piristymään, tai ainakin ryhdistäytymään: vihdoin alkaa opinnot olemaan kasassa, viimeinenkin tentti päästy läpi ja sivuaineen kandi palautettu. Enää polttelee tuo gradu tuossa, mutta antaa poltella vaan, mulla on aikaa kirjotella sitä nyt, kun ei tarvitse muista kursseista enää niin välittää! :D MIETTIKÄÄ, mä valmistun syksyllä!! Joskus haaveilin vielä tutkinnosta ammattikorkean puolella, mutta käytännön syistä - hei kiitos opintotukiuudistus!!! - se jää vain haaveeksi. Väitöskirjan tekemisen saa myös jäädä ainakin toistaiseksi.


Gradun lisäksi kevään projektina on nyt kesän suunnittelu ja valmistautuminen siihen. Tänään kävin Kelalla tarkistamassa muutamia juttuja, ja mua ihan nauratti, kun virkailija sanoi, että olenpas mä hyvin valmistautunut ja ottanut asioista selvää jo hyvissä ajoin. Onhan tämä nyt kuitenkin kolmas kerta, kun lähden opintojen aikana ulkomaille, niin alkaa olla rutiininomaista tuo paperisota. Jotta en unohtaisi mitään, niin to do-listaa on tehty ja päivitetty sitä mukaa kun muistuu juttuja mieleen aiemmilta vuosilta. Muuttoilmoituskin on listalla kahteen kertaan, että varmasti muistan :D 




Huomenna lähden valmistelemaan muuttoa ihan paikan päälle, nimittäin yöbussilla Helsinki-Vantaalle ja aamun ekalla lennolla Zürichin kautta Itävaltaan. Oon jo nyt ihan kypsä tohon reissaamiseen, tai oikeastaan ajatukseen siitä, että joudun taas menemään julkisilla ainakin rajalle asti. Lisäksi mua vähän jännittää :D Niinkuin kaikki. Tää matka, muutto, kaikki. Huhhuh! Mutta uskon, että tää on hyvä juttu. :)