tiistai 12. huhtikuuta 2016

Long time no see!

Moikka vaan tyypit! Talviloman ajaksi suunniteltu blogitauko venyi parin kuukauden mittaiseksi. Tässä välissä olen ehtinyt touhuta monenlaista, on ollut Ylläksen-lomaa, reissu Norjaan, aurinkoisia päiviä rinteessä sekä ihan sitä jo tutuksi tullutta työnhakijan arkea. Ajatus kamerasta löytyvien, satojen kuvien läpikäyminen ja muokkaaminen postauskuntoon (=rajaa+säädä kontrasti...;D) on tuntunut niin työläältä ajatukselta, että olen päättänyt jättää sen homman sitten siihen ajankohtaan, jolloin viimein saan aikaiseksi teetättää valokuva-albumit ifolorilla (=joskus ikuisuuden päästä). Vaikka kävinhän mä viime kuussa valokuvauskurssillakin, josta sain tosi hyviä vinkkejä ja uutta inspiraatiota sille saralle.

Suurin muutos elämään on kuitenkin ollut työpaikan löytyminen vihdoinkin. Vaikka uuden työn aloittaminen on aina rankkaa ja vapaa-aika on mennyt alussa lähinnä päikkäreihin tai muuten vain lepäämiseen, on silti ihanaa olla "hyödyksi" ja ennen kaikkea olla osa kivaa työtiimiä. Kaiken lisäksi työpaikka on vieläpä lempparikaupungissani Feldkirchissä, eli välimatka ja sijainti ovat kaikin puolin buenot. Eli hyvä fiilis ja tavallaan myös helpottunut, ainakin voin yöt nukkua kotona ja sunnuntait on aina vapaat. :)

Blogi on ollut tästä hiljaisuudesta huolimatta ajatuksissa. Pitäisikö jatkaa vai ei, se on nyt ollut se pulma. Vuosi sitten kirjoitustahti alkoi hidastua, koska aloin pelkäämään kirjoittamista jollain tapaa, tai lähinnä henkilökohtaisten juttujen julkaisemista. Tavallaan tuli olo, että joku ei ehkä enää ole muuten yhteydessä, kun kuulumiset voi lukea täältäkin. Tämä nyt on vain yksi (kärjistetty eikä hirveän looginenkaan) esimerkki, mutten oikein muuten osaa selittää, miltä kirjoittaminen on tuntunut. Enkä enää ole oikein osannut ihmetellä uuden asuinmaan "ihmetyksiä", miksi näin tai noin tehdään, eikä siis Itävalta-juttuja ole oikein tullut kirjoiteltua. Viime vuonna en muutenkaan ollut mitenkään hirveän aktiivinen vapaa-ajalla, lähinnä epämääräisten ja epäsäännöllisten työkuvioideni takia, eikä siis kirjoiteltavaakaan oikein löytynyt. Jollakin tavalla tuntui, että jossain kohtaa suorastaan hukkasin itseni. Nyt on kuitenkin pitkään ollut hyvä fiilis, ja oon taas saanut itseni "takaisin". On tapahtunut kivoja asioita, olen kokenut siistejä juttuja, elämä on ollut muuten vain kivaa. En vain ole saanut sitä kirjoitettua.

Toivoin, että tämän tekstin loppuun mennessä olisin tehnyt päätöksen, jatkanko blogia vai en. Olin jo kirjoittamassa, että tämä oli tässä, mutta klikkasin vielä etusivun auki, ja bannerin nähdessäni tuli fiilis, että en, en halua lopettaa. Vaikkei minulta maailmaamullistavia tekstejä ehkä synnykään, on niitä silti kiva kirjoitella, ainakin välillä. Eli en hautaa Step by stepiä, ainakaan kovin syvälle! ;)