sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti


Moikka! Olen ollut vähän hissuksiin täällä tämän viikon. Olen paahtanut päivät töissä (tein tällä viikolla pari päivää ekstraa) ja illat taas pakertanut gradun kimpussa. Taitaa jäädä mun tavoite saavuttamatta, sillä tekstiä puuttuu tällä hetkellä vielä nelisentoista sivua ja ensiviikon perjantaina olin ajatellut laittaa tekstin postiin... No, toisaalta se ei haittaa mitään, sillä esitarkastuksen kommentit tulisivat joka tapauksessa vasta ensi vuoden puolella, jos jos menee pari päivää yli niin ei haittaa yhtään. Saan kyllä taputella itseäni olalle jo tästä saavutuksesta, että olen kirjoittanut puolessatoista viikossa niin ikään 15 sivua! Hyvä minä!

Pinna on ollut kyllä tosi kireällä tämän gradustressin takia, vaikka itseaiheutettuahan se on. Mutta onneksi on ollut muutakin ohjelmaa, vietettiin nimittäin sis-in-law'n synttäreitä! Tosin mä taisin kömpiä pehkuihin jo hyvissä ajoin, kun oli pitkä gradunkirjoituspäivä takana, heh.. 


 


Muuta kivaa tässä viikonlopussa on ollut se, että viimeinkin alkoi adventtiaika, mikä siis tarkoittaa, että joulumarkkinatkin avautuivat viimein! Tänään lähdettiin sitten Saksan puolelle Lindauhun fiilistelemään satamaan markkinoita. Oli niin ihana tunnelma ja muutenkin ihana iltapäivä. Törmättiinpä vielä yhteen kojuun, jossa valmistettiin suomalaiseen tyyliin loimulohta ja tarjoiltiin suomalaista glögiä! Töllötettiin varmaan vartti siinä ja mä selitin ohikulkijoille mukamas asiantuntijan roolissa kuinka lohi valmistuu, haha. Mutta hyvää oli, niin lohi kuin glögikin. Tämä on kyllä muutenkin ihan parasta aikaa vuodessa. Vaikken olekaan mikään kaikista hengellisin ihminen, on adventtiajassa jotain erityistä. Sellaista odotuksen tunnelmaa, mikä lapsenakin oli joulun alla. Täällä erityisesti mulle tulee sellainen kutkuttava tunne! Täällä pidetään vielä sen verran perinteistä kiinni, että perheen vanhimmillekin välittyy se jouluntunnelma. Tekisi mieli halata kaikkia! 







Meidän "kompleksissa" on flunssaa liikkeellä, ja on vähän sellainen olo, että mä olen seuraavana kipeänä. Toivottavasti en kuitenkaan, sillä Konstanz odottaa ensi viikolla. :) Kivaa sunnuntaita kaikille ja tsemppiä uuteen viikkoon! 



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

"Do you know how smart I am in Spanish?"


Tämä ei ole mikään uusin eikä omaperäisin teema, mutta tänään törmäsin 9gagiä selaillessa postaukseen, jossa vitsailtiin ei-natiivien kielitaidoilla. Kuvassa ei näy postauksen naisen vuorosana, jossa hän kysyy: do you know how smart I am in Spanish? Se jotenkin iski muhun. Mua pidetään töissä vähän jännänä, koska en tosiaan aina osaa/uskalla ottaa osaa small talkkeihin ruokalassa, koska mulla menee niin kauan miettiä hyviä kommentteja tai jotain fiksua sanottavaa, ja työaikana minut jätetään kylmästi vitsien ulkopuolelle, koska työkaverit eivät vaan jaksa puhua hochdeutschiä. Olen auttamatta jäänyt porukan ulkopuolelle, mikä sinänsä harmittaa, koska nykyään - kuten muutama päivä sitten kirjoitinkin - ymmärrän oikeastaan lähes kaiken, myös silloin, jos puhutaan murretta. Muistan vielä ajan, jolloin multa meni aiheyhteydetkin ihan onnellisesti ohi, joten tästä on syytä olla iloinen. Kuitenkin mä pidän itseäni aika fiksuna tyyppinä, ja ihmisenä, jolla on paljon sanottavaa ja sitäkin enemmän annettavaa, mutta aina en vaan saa itseäni ilmaistua sanallisesti. Jotkut kuitenkin osaavat arvostaa sitä, kuinka puhun sekä englantia että saksaa suht sujuvasti joka päivä. Toiset kuitenkin arvioivat minut sen perusteella, miten puhun saksaa - heitä ei kiinnosta se, että ensinnäkin, osaan suomea lähes täydellisesti ( ;) ) ja englantiakin paremmin kuin arvostelijat itse. Tai että osaan auttavasti ruotsia, sekä alkeet ranskasta ja italiasta (edit: ohhoh, olin aiemmin kirjoittanut alkeet saksasta..:D). Heille olen vain se urpo suomalaistytsy, joka ei tiedä mitä teppat tai aagiia tarkoittaa.:) Mutta kyllä mulla sen verran riittää ymmärrystä tällaisillekin ihmisille, ehkä heillä ei ole ollut mahdollisuutta asua vieraassa maassa ja kokea vieras maa vieraalla kielellä. Nimittäin tieto siitä, että mä olen saanut tällaisen henkisen rikkauden, päihittää kyllä miljoona kertaa ajoittaiset maahanpolkijat! 

Eilen international dinnerillä oli kivaa, meitä oli neljää eri kansalaisuutta, ja yhdessä puhuttiin (englanniksi) vieraan kielen kanssa elämisestä. Tuli sellainen fiilis, että on tää kyllä upeeta. Maailma on niin täynnä kokemuksia, joita en olisi saanut välttämättä kokea Suomesta käsin. Se, että lähtee välillä mukavuusalueensa ulkopuolelle, avaa jo niin monia ovia, että voin lämpimästi suositella kaikille. Jälleen kerran.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Blosengelmarkt


Glühwein-kausi on avattu! Kävin eilen Feldkirchin Blosengelmarkteilla (Blos -> blasen -> puhaltaa, soittaa, Engel -> enkeli), joka on siis tavallaan pre-joulumarkkinat. Ne viralliset joulumarkkinat avataan suurimmassa osassa Vorarlbergiä ensiviikolla, jossa on sitten enemmän kojuja ja joulukoristeita myynnissä. Parin viikon päästä Suomi-yhdistyksellä on Bregenzissä oma koju pystyssä, jonne minäkin mene auttamaan pullien ja pipareiden myymisessä. 

Feldkirch muistuttaa mua todella paljon Konstanzista: pienet, tunnelmalliset kadut ja rakennusten koristeelliset ulkoseinämät on mulle nimenomaan sitä Keski-Euroopan kulttuuria, johon olen tykästynyt. 






Eilen oli ilmeisesti melko yleinen päivä viettää työpaikan pikkujouluja, joten minä ja toinen suomalainen tyttö oltiin sitten päätetty puolestamme pitää tyttöjenilta Voice of Germanyn äärellä poikien juhliessa työkavereidensa kanssa. Oli muuten yllättävän kivaa katsoa telkkaria pitkästä aikaa, haha :D Joskus kyllä iltaisin katsotaan saksalaista versiota Maajussille morsiamesta ja hihitellään niille tyypeille, vaikka tuskin ollaan itsekään yhtään sen parempia.

Parin viikon päästä olen menossa muuten tsekkaamaan yhteen infotilaisuuteen lähikorkeakoulujen etäopintomahdollisuudet. En halua opiskella täysipäiväisesti kolmea vuotta, sillä haluan käydä myös töissä, mutten myöskään halua osa-aikaisesti, sillä muuten tekisin kuusipäiväistä viikkoa, eikä sekään oikein nappaa. Etäopinnot ovat toisaalta kallis vaihtoehto, mutta toisaalta myös hyvin joustava - ja luennoilla istuminen on ollut mulle aina vaikeaa, ja itsekseen opiskelu sopii mulle vain paljon paremmin. Vielä vaan pitäisi päättää, mitä alkaa opiskella, jos sellaiseen vielä ryhdyn! Yksityisyrittäjyys on tosin alkanut innostaa, ja muutama ajatuskin ollaan jo ilmaan heitetty, ja tulevaisuuden kannalta ei niinkään huonoja ideoita edes. En vain tiedä, miten se ulkomaalaisena täällä onnistuu, eli pitäisi kaikki sellaisetkin asiat ottaa selville. Tällä hetkellä tuntuu, että maailma on avoin, mikä on siis aivan mielettömän hyvä juttu! Sinänsä tosi helpottava olo, että jos nyt en viihdykään nykyisessä työpaikassa (vaikka on siinäkin paljon asioita joita tulisin tulevaisuudessa kaipaamaan) niin on niin monia eri vaihtoehtoja mitä tehdä. Joulu on kyllä ihmeiden aikaa, kun alkaa tuntua siltä, että palaset loksahtelee paikoilleen! ;)





Mulla on kinkkupiirakka tekeytymässä illan "international dinneriä" varten, jonka järjestää yksi expat-kavereistani. Kiva tavata uusia ihmisiä ja päästä maistamaan muiden herkkuja, mun piirakka tosin ei ole kovin suomalaistyylinen, mutta enpä ole samanlaista missään muualla maistanutkaan. Eli kovin pieleen en ole voinut mennä :) Kivaa lauantaita kaikille! 

torstai 20. marraskuuta 2014

Joulukortteja ja kuulumisia


Moikka! Nyt olisi niin paljon asiaa, etten tiedä saanko kirjoitettua kaikkea kerralla. Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että eilen tuli täyteen puoli vuotta Itävallassa eloa! Ei uskoisi, sen verran nopeasti on nimittäin aika mennyt. Vaikka onhan tässä ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä, on reissattu niin lähellä kuin kaukanakin ja rakennettu taloja - mistä en ole hirveästi kirjoitellut kun en ole pitänyt kameraa mukana työmailla - ja pistetty samalla omaa pesää kodikkaampaan kuntoon. Oma näkemykseni integroitumisprosessista on ihan hyvä, sillä mulle on viimein alkamassa muodostua pieni kaveripiiri, joka tosin koostuu muista expateista. Lisäksi olen alkanut ujuttautua Suomi-piireihinkin täällä, mutta siitä lisää myöhemmin. Kielen kanssa on tullut edistystä sen verran, että murretta ymmärrän jo melkoisen hyvin, riippuen kuitenkin puhujien kotipaikasta - tosin Montafonin murteella puhuttuja tv-ohjelmiakin tekstitetään, joten voin hyvällä omallatunnolla olla ymmärtämättä niiden mongerrusta! ;)

Nyt eletään siis jo marraskuuta, voi jestas. Tää vuosi on ollut ohjelmaa täynnä, minkä vuoksi aika tuntuu kuluneen ekstra-nopeasti. Parasta tässä on kuitenkin se, että joulu on tulossa! Tänä vuonna päätin, että aion ottaa mun lapsuudenperinteet takaisin käyttöön ja askarrella joulukortteja. Ala-asteella aloin väsäämään kortteja yleensä jo lokakuussa, ja jokainen koulukaveri sai oman korttinsa. Sittemmin en ole pahemmin joulukortteja lähetellyt, mutta nyt tekee mieli herättää sisäinen askartelija henkiin :) Lähettääkö kukaan nykyään enää joulukortteja?




Joulukuuta odotan muutenkin kuin joulun takia. Nimittäin, ensinnäkin, päätin että gradu saa pikkuhiljaa luvan alkaa valmistua, ja asetinkin itselleni aikarajan 5.12, jolloin teksti lähtee esitarkastukseen. Siis kahden viikon päästä! Apua! Jos pysyn tässä lupaamassani aikataulussa, lähden viikonloppureissulle Konstanziin, eli mun rakkauskaupunki nro kakkoseen, jossa siis olin aikoinani vaihdossa. Konstanzin joulumarkkinoita en todellakaan halua jättää välistä, enkä halua maksaa Sveitsin puolella sijaitsevan hotellin peruutusmaksua, joten sitä suuremmalla syyllä mun pitäisi olla nyt kirjottamassa gradua eikä tässä lätisemässä ;) No joo, vielä sen verran että sain vihdoin ostettua lennot pohjoiseen! Ensimmäinen viikonloppu tulee chillailtua Tallinnassa, josta sitten matka jatkuu laivalla Suomeen. Mama I'm coming home! 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Pähkinäinen kvinoa-parfait


Löysin jokin aika sitten kivan välipalaherkkuohjeen, jota oli pakko kokeilla! Maanantain kunniaksi jaan tämän teillekin. Kyseessä on todella yksinkertainen resepti, mutta minulle tuotti jälleen kerran ongelmia löytää eräs ohjeeseen kuuluva ruoka-aine, nimittäin kvinoaa! Mistään normaaleista kaupoista sitä ei näköjään saa, joten piti taas mennä käväisemään luomukaupassa. Kannatti käydä!

Pähkinäinen kvinoa-jugurttivälipala

- 130g keittämätöntä kvinoaa
- 1 tl kanelia
- 1/4 tl merisuolaa
- 1 dl mantelimaitoa
- 1 rkl mantelilastuja tai murskattuja hasselpähkinöitä
- 2 omenaa paloina
- 2 dl jugurttia
- 1 tl hunajaa

1. Kuumenna pari desiä vettä, lisää kvinoa ja anna hautua, kunnes vesi on haihtunut. Lisää kaneli ja suola.
2. Lämmitä mantelimaito mikrossa tai kattilassa.  
3. Lisää kvinoa, pähkinät, omenat ja jugurtti kerroksittain parfait-lasiin. 
4. Kaada lämmin mantelimaito lasiin ja lisää päälle hunajaa. 


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Sykemittari


Hankin tosiaan jokunen viikko sitten sykemittarin. Asiaa sen enempää pohtimatta valitsin – tietenkin – polarin FT4:n,  ja pinkkinä versiona totta kai! Vanhan ajan tyyliin ostin mittarin urheiluliikkeestä paikan päältä: tällä kertaa tuli ehkä halvemmaksi näin, kun ei tarvinut maksaa postikuluja.

Sykemittari on tosi yksinkertainen ja helppokäyttöinen. Tiedostoista näkee harjoituskerrat, pituudet, sykkeet sekä kulutetut kalorit. Tuohon kalorimittariin en luota ihan sokeasti, sillä mistäs tiedät mikä siitä on peruskulutusta ja mikä urheilusuorituksen kuormituksesta johtuvaa. Vai ajattelenko liian monimutkaisesti? No, pointtina mulla on siis lähinnä sykkeiden ja harjoittelujen pituuksien seuraaminen, ja siihen tämä vimpain sopii mainiosti. Ja silloin, kun ei ole kyse sporttaamisesta, sykemittari toimii loistavana rannekellona. Ranneke on mukava ja joustava, eikä kilise ja kolise pintoja vasten. Kivaa vaihtelua vastaostetulle asustekellolleni. ;)


Sykemittari taitaa olla nykypäivänä ihan peruskalustoa aktiiviliikkujille. Minulle sen ostaminen ei ollut mikään itsestäänselvyys, mutta ajattelin siitä olevan hyötyä - niin motivaation lisäämiseen kuin urheilusuoritusten seuraamiseen. Kuten sanoin, ensisijaisesti olen kiinnostunut harjoitussykkeistäni, mutta pakko myöntää, kyllä se kalorikulutuskin kiinnostaa. Tämänhetkisessä elämäntyylissäni on pientä viilailtavaa, missä tarkat lukemat auttavat löytämään sopivan suhteen urheilun, levon ja energiansaannin välillä. Keittiön varustukseen hankin lisäystä keittiövaa'an muodossa, jolla tulen tulevina viikkoina mittailemaan syömisiäni entistä tarkemmin. 

Onko kukaan muu aloittelemassa kesäkuntoon-projektia? Vai onko tämä jo aikansa elänyt juttu? 

Salilla käyminen on taas jäänyt hiukan taka-alalle, sillä arkisin töiden jälkeen väsyttää kun kuuden maissa viimein pääsee kotikylälle, ja vapaapäivinä säät ovat olleet niin upeita, että lenkkipolut ovat houkutelleet punttista enemmän. Talvi ei meinaa tulla sitten millään tänne! Tosin ei nämä leudommat kelit haittaa yhtään, tuleepahan ulkoiltua enemmän :) 

Kivaa sunnuntaita kaikille ja tsemppiä tulevaan viikkoon! 


lauantai 15. marraskuuta 2014

Blogi 1 vee!



Moikka taas pitkästä aikaa! Pidin tässä sen verran pitkän tauon, että tämän blogin ensimmäisen postauksen vuosipäivä hujahti huomaamatta ohi. Askel askeleelta on menty siis jo vuoden päivät, ja mitä kaikkea tähän vuoteen onkaan mahtunut!  Ihana lueskella jälkikäteen, mitä olen touhuillut muutamia kuukausia sitten, mutta sitten se vasta jännää onkin, kun blogimerkintöjä on kertynyt useampia vuosia.

Ensimmäisessä postauksessa 13.11.2013 esittelin itseni kausiluontoiseksi suklaamonsteriksi ja epäsäännölliseksi jumppahirmuksi - aika kuvaavia nuo ovat edelleenkin. Sitä vastoin naimaton opiskeli on nyt vaihtunut Kelan papereissa avoliitossa eläväksi ja työssäkäyväksi, vaikka opiskelija edelleen olenkin. Hyvin kuitenkin olen päässyt tavoitteeseeni, mitä silloin elämältä toivoinkin. Blogi on siirtänyt maantieteellistä tukikohtaansa Suomesta Itävaltaan, mikä on tietenkin vaikuttanut pitkälti blogin sisältöönkin. Arkikohellusten ja kommellusten lisäksi kirjoittelen jatkossakin Itävaltaan ja Suomeen liittyviä eroja. Ja vaikkei päällepäin näykään, moni asia on muuttunut, mm. tulevaisuuden suunnitelmat ovat saaneet aivan uuden suunnan, mikä ehkä tulee näkymään blogissakin. 

Niin, tämä blogi! Mun päivien piristys ja muistojen arkisto. Step by step (with me):llä on 18 rekisteröitynyttä lukijaa Bloggerissa, kuusi tilaajaa Blogilistalla ja neljä seuraajaa Bloglovinissa, sekä näiden lisäksi muita kävijöitä ja kommentoijia. Siis ihan mieletöntä! Kiitos kaikille teille, jotka teette tästä bloggaamisesta entistä kivempaa. Interaktiivisuus on aina tosi hieno juttu, ja kommentteja ja palautetta on aina mukava lukea. Lisäksi ekstrakiitos tietenkin niille, jotka ovat uskaltaneet tavata minut ihan livenä! :) Into kirjoittamiseen ei ole laantunut yhtään, ja päin vastoin, luultavasti tulee lisääntymään jatkossa. Sanottavaa on vielä niin paljon! ;)

Tosiaan, viikko on mennyt hurjaa vauhtia, ja eilinen oli sitten vapaapäivä, jonka vietin lähes kokonaan nukkuen. Univelkoja oli kertynyt sen verran paljon, etten jaksanut edes potea huonoa omaatuntoa, vaikka valehtelematta suurin osa päivästä meni sängyllä tai sohvalla koomaten. Tuli kyllä ihan tarpeeseen, mutta nyt on aika skarpata taas.:) Muistakaa tekin levätä ja helliä itseänne, olette sen ansainneet! Kivaa lauantaita kaikille! 

perjantai 7. marraskuuta 2014

Martinimarkt - vanhan ajan markkinat


Meillä tuli keskiviikkona ensilumet! Ihan laaksossa asti. Olin eilisen koko päivän ihan fiiliksissä, vaikka lumi muuttuikin maassa loskaksi, mutta saappaillahan pärjää aina, ja lyhyen työpäivän jälkeen lähdin nauttimaan talven ensimmäisestä päivästä Feldkirchin kaduille. Harmitti, kun unohdin kameran kotiin, oli nimittäin niin ihana päivä, että olisi ollut kiva saada edes pari kuvaa muistoksi! 

Tänään oli kuitenkin aivan yhtä mukava päivä. Ensi viikolla 11.11 alkaa 5. vuodenaika, Faschingszeit, jolloin järjestetään kaikenlaisia markkinoita, festejä ja karnevaaleja. Dornbirnissä järjestettiin tänään ensimmäiset karkelot, Martinimarkt, jonka takana on ilmeisesti jokin tarinakin Pyhästä Martinuksesta. (Ei siis mitään tekemistä sen drinkin kanssa.) Samaa marttia ei kai Suomessa tunneta, vaan nopean Wikipedia-haun jälkeen selvisi, että Suomessa Martinpäivää vietetään Martti Lutherin kunniaksi. Cheers to that, mutta täällä oli kyllä paremmat bileet!




Sain mun Marraskuu-listalta jo yhden kohdan ruksittua, sillä sain käteeni vuoden ensimmäisen maroni-pussin eli kastanjoita. Taitaa jäädä kyllä viimeiseksi kerraksi, kun niitä syötäväksi ostan, mutta olihan se kokeiltava! Ostin myös pari pussia paahdettuja manteleita, ne on nimittäin mun ykkösherkkuja. (Ja satuin myös tietämään, että anoppi tykkää niistä, joten vein yhden pussin hänellekin kotiin.;))

Lähdin markkinoille itsekseni, sillä seuralainen perui viime hetkellä, mutta (ei niin suureksi) yllätyksekseni törmäsin muutamaan Suomiseura-tuttuun ja pariin uuteenkin tuttavuuteen, joiden kanssa vietin oikein mukavat pari tuntia! Ja pääsin puhumaan suomea! Lisäksi markkinoilla kiersi sveitsiläinen musikanttiporukka, joka out of nowhere alkoi soittaa ja laulaa Satumaa-tangoa. Siis suomeksi! Selvisi, että laulajalla oli takana jo 48 vuoden avioliitto suomalaisen leidin kanssa. Vaikka Suomi onkin väkiluvultaan suhteellisen pieni niin ollaan me kyllä aika kiitettävästi levittäydytty ympäri maailmaa...




Tällaisilla markkinoilla on tosi kiva fiilis, ja vaikka alkoholiakin on tarjolla, ei meininki ole millään tasolla sellainen kuin Suomessa anniskelualueilla. Täkäläinen juomakulttuuri on ehkä yksi asia, jonka haluaisin rantautuvan Suomeenkin, mutta toisaalta maailmalla on todella mustavalkoinen kuva suomalaisten alkoholikäyttäytymisestä. Juuri tällä viikolla tuli työkaverin kanssa puheeksi suomalaisten juomatavat: "Siis kyllähän sen ymmärtää, että miehet juovat Suomessa niin paljon, kyllä mäkin ratkeaisin ryyppäämään jos täällä olisi talvella yhtä pimeää!" En viitsinyt alkaa väitellä, vaan hymisin vaan, sillä tästä olisi saanut vaikka minkälaisen keskustelun aikaiseksi (miten niin Suomessa, ja miten niin miehet?).  





Ensi viikosta on tulossa pitkä viikko. Töiden puolesta joudun jäämään Dornbirniin kahtena iltana yömyöhään saakka: lupauduin menemään protokollan kirjoittajaksi johonkin kokoukseen, mitä kadun tällä hetkellä suuresti - mitä helvettiä, enhän mä aina edes ymmärrä mitä ihmiset normaaleissa arkikeskusteluissa puhuu, ja sitten pitäisi olla seuraamassa jotain kokousta ja kirjaamassa, mistä he puhuvat?? Viikonlopullekin on jo suunniteltu menoa. Sen jälkeen enää neljä ja puoli viikkoa ja alkaa joululoma! Mitään erikoisempia reissuja ei ole enää tänä vuonna tiedossa, Suomessa käydään mutta muuten haluan olla ihan vaan kotona. Mökillekään ei enää pääse, sillä tiet on kai jo paksun lumikerroksen alla. Seuraavan kerran mennään vuorille luultavasti pulkkailun merkeissä. 

tiistai 4. marraskuuta 2014

Marraskuu

Tähän mennessä Itävalta on näyttänyt vain parhaat puolensa vuoden synkimpinä kuukausina. Junamatkan aikana palatessa töistä kotiin pimeä laskeutuu kuin taikaiskusta, mutta kiitos talviaikaan siirtymisen, aamuisin ennen seitsemää on mahdollista nähdä pieni kaistale nousevan auringon värjäämää taivaanrantaa! Suomessa en koskaan muista kellojen siirron vaikuttaneen elämääni oikeastaan millään tavalla, mutta nyt sen vaikutuksen huomaa selkeästi, ja pelkästään positiivisessa mielessä. Tosin pirteyteen voi myös vaikuttaa parantunut unenlaatu. Syntymästä asti nukuin teini-ikäiseksi jonkun kanssa samassa huoneessa, ensimmäiset neljä vuotta äidin, sitten kuutisen vuotta isoveljen, sitten taas hetken äidin kanssa samassa huoneessa. Muistan, kun uni- ja etenkin nukahtamisvaikeudet alkoivat juurikin teini-iässä, mutta alkoivat taas helpottua, kun kuvioihin tuli poikaystäviä ja yökyläilyjä. Nytpä ei ole tarvinut enää nukahtamisongelmista kärsiä, mutta heräämisen kanssa on toisinaan ongelmia... 

© Muija Malimaa
Marraskuu itsessään ei normaalisti aiheuta minussa minkäänlaisia tuntemuksia: turha kuukausi, jolloin ei yleensä tapahdu yhtään mitään. Nyt kuitenkin odotan innolla yhtä sun toista asiaa ja tapahtumaa! Hävettää myöntää, mutta mä haluaisin jo pistää talon täyteen joulukoristeita ja aloittaa pipareiden leipomisen. Tosin eipä sitä tarvitsekaan odottaa luultavasti hirveän pitkään: täällä (ainakin meillä) on tapana aloittaa joulukeksien teko jo varhaisessa vaiheessa, ja luultavasti tänäkin vuonna, sillä keksilajeja saattaa helpostikin olla 15 erilaista. Viime vuonna taisi olla tarjolla anopin joulupöydässä 17 erilaista keksisorttia - miettikää, mikä työ sörkkiä hasselpähkinöitä yksitellen ja dipata hevosenkenkäkeksejä suklaakastikkeeseen ja ripotella sokeria miljoonaan eri tapaan! Onneksi mä tykkään sellaisesta pienestä piiperryksestä, varsinkin kun se liittyy ruokaan.

Eli täällä yksi vannoutunut joulufani! Olen kaksi kertaa aiemmin ollut täällä joulun alla, ja vähän on jo hajua, millaista tulee olemaan, mutta tänä vuonna koen kaikki traditiot alusta loppuun. Sitä odotellessa keskityn marraskuuhun, jonka aikana:
  
  • ostan lennot Suomeen 
  • vedän tänä vuonna viimeistä kertaa Dirndlin päälle
  • aloitan joululahjojen hankkimisen
  • leivon ja rakennan piparkakkutalon
  • alkaa joulumarkkinat <3
  • aion maistaa kastanjoita ensimmäistä kertaa
  • aion juoda vuoden ekat Glühmostit
  • aion tehdä joulukortteja 


Mitäs te tykkäätte marraskuussa? Onko jotain kivaa tiedossa?