torstai 29. tammikuuta 2015

Suomella on maalivahti

Siis apua, nyt on jo torstai! Mihin tämä viikko on taas mennyt? Ja tällä viikolla alkaa jo helmikuu, huhhuh. Pitää varmaan opetella uudenlainen aikakäsitys, on nimittäin hirveää ajatella, että taas on kohta yksi viikko ja kuukausi takana. Pientä ahdistusta pukkaa, kun aika vaan rullaa eteenpäin!

No, tästä eksistentiaalikriisistä huolimatta käytiin maanantaina katsomassa Suomi vastaan Venäjä-jääkiekkopeli nuorten talviolympialaisfestivaaleilla, jotka pidetään tänä vuonna Vorarlbergissä ja Liechtensteinissa. Suomen joukkueen huoltaja huudatti meitä oikein kunnolla (hoettiin mm. tuota otsikon iskevää lausetta, mikä lie tarina senkin takana), ja opetettiin eräälle itävaltalaiselle alakoululaisryhmälle suomalaisia kannustushuutoja. Yllättäen suurin osa katsomosta oli pelissä Suomen puolella, mutta silti me hävittiin. Mäkin karjuin ja kannustin kyllä sellaisella voimalla, että sen jäljiltä on varmaan vieläkin kurkku käheänä ja energiat nollilla! Simahdin kuin saunalyhty illalla heti, kun pää kosketti tyynyä.



Mulla oli viime viikolla työhaastattelu, ja tänään iltapäivällä menen tekemään "harjoitteluvuoron" samaan paikkaan, vähän katsomaan, millaista se homma on ja josko se olisi mulle sopiva paikka. Tässä viimeisen puolentoista kuukauden aikana olen lähettänyt hakemukset 20 eri paikkaan, ja muutamasta on tullut jo haastattelukutsuja, mutta ikävintä tässä on se, etten ole aivan varma, mitä haluan oikeasti tehdä! Työpaikasta toiseen pomppiminen ei ole kenenkään etu, ja radikaali alanvaihto kyseenalaistetaan aika rankasti, mitä tähän mennessä olen kokenut. Vielä en ole yliviivannut opiskeluvaihtoehtoa, mutta täällä mahdollisuudet ovat aika rajalliset. Turhauttavaa, kun tällä hetkellä tuntuu, ettei minulla ole erityistä kiinnostusta oikein mitään kohtaan, mitä lähtisin tavoittelemaan (kun ottaa huomioon, että unelmieni työpaikka olikin kaikkea muuta kuin unelmaa). Vaan kyllä mä jotain keksin! :)

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Viikon 4 liikunnat

Viime viikolla liikuntainnostusta vähensi allerginen ja huonosti palautuvat lihakset. Ilmeisesti edellisellä viikolla vedin vähän turhan tiiviillä tahdilla, niin kostautui sitten väsymyksenä :) Viikon vedin aika rennosti venytellen ja haikkailuista palautuen. Lisäksi koko viikko oli täynnä kaikenlaista muuta poikkeuksellista menoa, mikä myös osaltaan rajoitti menemisiä. Oli tarkoitus käydä pelaamassa jalkapalloakin, mutta se piti perua anopin synttäreiden takia...(seliseli!) Tänään käytiin laskettelemassa pikaisesti, mutta mulla oli jotenkin tosi huonot bootsit lainassa kaverilta, ja pelkkä oleminen niissä oli tuskaa. Tuli kuitenkin käytyä! 

Huomaa kyllä, että on tullut venyteltyä huimasti enemmän kuin ennen. Alkaa venymään ja vanumaan ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun vaan vähän jaksaa nähdä vaivaa. Vielä ei spagaatia tule, mutta ei siitä enää kaukanakaan olla :D Mutta viikko näytti tältä:

Maanantai: Lepo
Tiistai: Venyttely 15 min
Keskiviikko: Tankotanssi 90min
Torstai: Sali 30min
Perjantai: Venyttely 15min
Lauantai: Kävely 30min
Sunnuntai: Laskettelu 90min

Yhteensä: 4 h 30min

Tälläkään viikolla ei selvitty ruhjeilta :D Kämmenessä aikamoinen rakko tankotanssin jäljiltä! Tuli kiipeiltyä ja pyörähdeltyä rankemmalla kädellä, ja vaikka kokeilin kaikkea magnesiumista lähtien, kädet hankasi tosi paljon. Kunhan nyt vain paranisi kunnolla ennen ensikertaa.

Huomenna lähdetään katsomaan nuorten talviolympialaisten ensimmäistä jääkiekkopeliä, Suomi vastaan Venäjä.:D Tarkoitus on lähteä niinkin perverssillä porukalla kuin suomalais- ja venäläiskavereideni kanssa... Mutta Suomi voittoon! ;)

tiistai 20. tammikuuta 2015

Talven pieniä ihmeitä



Sunnuntaina oli aivan mielettömän upea päivä. Yöllä oli satanut lunta ja koko päiväksi oli luvattu kirkasta säätä. Oltiin mietitty, että lähdettäisiin laskettelemaan, mutta lumi ei ollut rinteissä ehkä optimaalisin munkaltaiselle kömpelykselle, joten muutettiin suunnitelmia ja päätettiin tehdä jotain, mitä osaan. Lähdettiinkin haikkaamaan läpi lumisen metsän ylös vuorelle!



Vaihtovaatekerrasto, teetä termoskannussa, eväät, aurinkolasit ja kamera reppuun ja lähdettiin tarpomaan paksun lumikerroksen läpi ylöspäin. No, heti alkumetreillä piti palata kotiin hakemaan sykemittari, sillä olin jo niin pitkään halunnut testata sitä vaeltaessa. :D (Maksisyke 165, eli aika hyvä!) Ihan huipulle asti ei kuitenkaan oltu menossa, sillä jo kilometrin korkeudessa lumi alkoi olla niin syvää ettei siitä enää kastumatta olisi selvinnyt. Keskityttiinkin ihastelemaan maisemia ja jäätiin vakkaripaikalle erään kirkon luokse pitämään evästauko ennen paluumatkaa. Luminen metsä on todella satumainen paikka, ja vuorilla on aina niin ihana hiljaista ja rauhallista. Maisemat alas laaksoihin olivat upeita - niihin ei kyllästy ikinä! Tätä kun voisi tehdä joka päivä. Mitenhän mä saisin haikkailusta ammatin itselleni? :D 




Tässä sitä taas tajuaa, että olen niin oikeassa paikassa. Vaikka sinänsä täällä asumisessa on aika paljon haasteita varsinkin kielen kanssa - murteet on siis aivan käsittämättömiä täällä ja kuulostavat edelleen toisinaan kuin joltain salakieleltä mikä lähinnä taas naurattaa - on täällä kuitenkin niin paljon juttuja, joista en haluaisi jäädä paitsi. Ja lisäksi tuntuu, että täällä osaa tarttua hetkeen paljon paremmin kuin tutussa ja turvallisessa Suomessa, vaikka toisaalta sielläkin haluan tehdä nykyään juttuja, joita en olisi tullut edes ajatelleeksi siellä asuessani! Esimerkiksi maaliskuussa tosiaan suuntana on Rovaniemi huskysafareineen ja lumilinnoineen! Ihan parasta.:D

Mikä on teidän lempparipuuhaa talvisin? Lumessa peuhaamisen jälkeen mulla ainakin tulee jääkiekon katselu vahvana kakkosena - tällä viikolla täällä alkaa nuorten talviolympialaiset, ja me meinattiin kannustaa Suomi voittoon!

maanantai 19. tammikuuta 2015

Viikon liikunnat

Hyvää maanantaita! Ajattelin alkaa pistää vähän tarkemmin ylös miten liikun, pysyy siten itsekin paremmin ruodussa ja ajantasalla siitä, pysyykö suunnitelmissaan. Tavoitteena mulla on nyt neljä tuntia viikossa liikuntaa - ja tähän ei siis lasketa hyötyliikuntoja mukaan, esim. matkat rautatieasemalle ja niin eespäin eivät ole laskemisen arvoisia, vaikka kyllä niistäkin jo pari tuntia tulee. Eli hikiliikunnat tai lihashuolto kuuluvat tälle listalle, ja viime viikko näyttikin sitten tältä:

Maanantai: Sali 30min
Tiistai: Lepo
Keskiviikko: Tankotanssi 90min
Torstai: Sali 60min
Perjantai: Lepo
Lauantai: Lepo
Sunnuntai: Vaellus 165 min

Yhteensä: 5h 45min

Eli tavoitteessa pysyttiin hyvin kiinni. Mutta kuten listasta huomaa maanantain kohdalla, mä en hirveen pitkiä salitreenejä yleensä tee: suunnilleen 40 minuuttia kerrallaan, varsinkin jos arkisin käyn työpäivän päätteeksi. Salille pääsen joskus vähän ennen kuutta ja kotona olen vasta joskus ennen seiskaa jos en käy salilla suihkussa (mitä harvoin teen), ja silloin on jo sellainen nälkä, että kaikki voimat pitää tiristää itsestään, että jaksaa kävellä ylämäkeen viettävän tien kotiin. (Meidän kylä on jo itsessään 530m merenpinnan yläpuolella ja me asutaan kivasti melkeinpä rinteessä...) Olen toisinaan töissä vetänyt jotain välipalaa kolmen-neljän pintaan, mutta työpisteellä syömistä ei katsota hyvällä eikä meillä ole kahvinkeittonurkkausta ja jääkaappia kummempaa keittiötä/taukotilaa työntekijöille eikä muuten myöskään kahvitaukoja, jolloin voisi jotain syödä. Yleensä se sitten menee siihen, että joko junassa vedän pikaseen jonkun patukan tai sitten lounaan voimin porskutan sinne iltaseiskaan. Vetele siinä sitten vielä treenejä päälle!

Tankotanssista olen ollut nyt pari viikkoa ihan jumissa. Enkä niinkään vielä siitä tanssista itsessään vaan nimenomaan alkuverryttelyrääkistä, joka vedetään ihan täysillä. Joka tunnin jälkeen on vielä monta päivää lihakset aivan tohjona, ja joka tunnin alussa vertaillaan edelliskerralla saatuja ruhjeita. Viimeksi oli polvet ihan mustina, tällä kertaa reidet ja jalkapöytä on vähän mustelmilla ja käsivarsi on turvonnut epäonnistuneen pyörähdyksen seurauksena.:'D Nyt kun miettii, että jos silloin viisi vuotta sitten olisin lähtenyt tuota lajia kokeilemaan ilman minkäännäköisiä lihaksia, niin ei olis kyllä tullut kesää! Vielä on seksikkyys mun liikehdinnästä kaukana, mutta ihan mielettömän hauskaa puuhaa se kyllä on. Sinänsä myös kiva löytää harrastus, jossa saa kontaktia myös paikallisiin. ;) Suosittelen kyllä kokeilemaan, mutta tosiaan rapakuntoisena siitä ei ehkä hirveästi ole iloa - jos ei satu olemaan venyvää tyyppiä! Oma heikko kohta on ennen kaikkea jäykät lihakset, mutta venyttely auttaa. Ihan mielenkiinnosta on kyllä kiva nähdä, minkälaista rääkkiä mun keho kestää, en ole nimittäin tottunut repimään lihaksiani ihan näin pahaan kuntoon ja näin "useasti", mutta kai tähän tarvitsee vain tottua! Niin kauan kun jaksaa hymyillä, niin jaksaa treenatakin.:)  

Alla oleva kuva kertoo hiukan siitä, mitä eilen tuli tehtyä! Siitä lisää huomenna :) 



sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Karnevaalifiiliksiä



Es isch Faschziit! Viides vuodenaika alkaa lähestyä huipennustaan, ja joka kylässä ja kaupungissa on jo alkaneet karnevaalihulinat. Fanfaarikulkueet, äänekäs musiikki ja huikeat asut kuuluvat laskiaisen viettoon täälläpäin. Mäkin sain tällä viikolla postissa oman karnevaaliasuni, mutta siitä lisää sitten parin viikon päästä. Mutta eläimellistä menoa on tiedossa :)

Eilen käytiin kuuntelemassa ja katselemassa muutamia Guggamusik-yhtyeitä. Guggamusik on kaikessa yksinkertaisuudessaan iso bändi, joka yleensä soittaa - kovaäänisiä - covereita tunnetuista biiseistä uudestaan sovitettuina, esimerkiksi apres-ski-biisejä ja mitä nyt tuolla radiossa soitetaan. Mitä mahtipontisempi, sen parempi! 



Konsertti järjestettiin messuhallissa, johon oli myös pystytetty baareja ja ruokapisteitä. Täällähän ei ole ihan samanlaiset säännöt tuon alkoholin myynnin kanssa, esim. erillisiä K-18-alueita ei ole, ja tosiaan 16-vuotiaat saavat ostaa alkoholia. Tupakkalakiin saatiin juuri tehtyä muutos, että kaikista kahviloista, ravintoloista yms. tulee savuttomia, mutta ainakaan eilen ei ollut tästä muutoksesta minkäänlaista hajuakaan. Vaatteet ja hiukset haisee vähän vieläkin tuhkakupilta! :D

Hulvaton meininki kyllä! Kuvien laatu kyllä on taas ihan sitä alinta luokkaa, mutta jotain sentään sain otettua. Joka tapauksessa alkoi tehdä taas mieli päästä soittamaan, tosin orkesterisoittimista en taida hallita yhtäkään. Ehkä jotain patarumpua voisin lähteä kokeilemaan.:D Tykkään täällä muutenkin siitä, että tällaiset karnevaali-laskiais-naamiaisjutut otetaan ihan tosissaan, ja porukka pukeutuu myös sen mukaisesti. Muistan äimistelleeni aikoinaan Saksassa tuutorini paneutumista karnevaaliaikaan, hänellä oli nimittäin kolme(!!!) eri karnevaaliasua, sillä eihän sitä samaa pukua voinut käyttää joka bileissä. Onneksi mäkin pääsen tänä vuonna taas ainakin yhtiin pippaloihin.  




Kuka muu tykkää teemabileistä ja naamiaisista?

torstai 15. tammikuuta 2015

Puuropäivä


Huomenta kaikille! Kuka arvaa, mitä mun lautaselta löytyi tänä aamuna? Joo, puuroa, muttei mitä tahansa puuroa, vaan puuroa lakkahillolla!

Taisin jouluna Suomessa käydessäni rakastua lakkaan uudelleen. Muistan pienenä himoinneeni automatkoille kesämökille lakkajäätelötuuttia. Se oli muhkean kokoinen paketti, mutta kuitenkin se hillo oli siinä parasta. Viime aikoina olen syönyt hilloa leipäjuuston kanssa (ei toisinpäin) Suomi-reissuillani. Kallistahan tuo hillo on, mutta todellakin sen arvoista, että purkin käärii miljoonan villasukan sisään, ettei se vaan mene rikki ruumaan menevässä matkalaukussa. 

Tällä on hyvä aloittaa vapaapäivä ja iskeä kiinni kotitöihin. Kivaa torstaita!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Full mind


Vuoden synkin aika alkaa olla lopuillaan. Päivän pidentymisen huomaa eritoten siinä, että matkalla töistä kotiin voi vielä nähdä auringonvaloa - joskin aurinko laskee täällä vuorien takia vähän aikaisemmin. Silti mieltä on piristänyt viime päivinä mielettömästi nimenomaan se auringonpaiste! Talvi on kauneimmillaan lumisena, aurinkoisena ja tyynenä päivänä. 

On niitä harmaitakin päiviä. Tällä hetkellä minulla on meneillään vaativa ajanjakso, enkä totta puhuen tiedä, miten tästä selviäisin. Tai siis kyllä selviän, mutta kunniaa on turha odottaa - tuntuu, että olen jo valmiiksi epäonnistunut. Ihana ystävä kuitenkin totesi minulle tänään: tee tästä ajanjaksosta omien tunteiden tutkailemisen retki. 

Näinpä aion tehdä! Joskus, kun suututtaa, harmittaa, epäilyttää, jännittää, tai muuten tuntuu ikävältä, voisi pysähtyä miettimään, miksi minusta tuntuu siltä. Onko syy senhetkisessä tilanteessa, vai kumpuaako fiilikset jostain jo aiemmin tapahtuneesta? Voiko asialle tehdä jotain - voiko tunteet muuttaa neutraalimmiksi, jopa myönteisiksi?




Minussa on pientä hihhulin vikaa, sillä odotan innolla päivää, jolloin mieli on tyyni ja löydän "sisäisen rauhan". Kokeilin viikonloppuna mindfullness-mielistä kolmen minuutin hengitysharjoitusta, ja jouduin lopettamaan jo minuutin kohdalla kun aloin kiemurrella malttamattomana. Vielä on paljon oppimista! 

Kuvat ovat viime viikonlopulta. Säässä oli paljon vaihtelua, mutta myrskyn jälkeen paistoi aurinko. <3

torstai 8. tammikuuta 2015

Suomityttö




Moikka taas! Täällä on jo palailtu arkeen, mutta koska mulla oli niin kiva loma Suomessa, haluan tehdä reissusta vielä lyhyen koonnin, vaikka samanlaisia postauksia on luettu jo varmaan kymmeniä. 

Tallinnasta seilailtiin Siljalla Helsinkiin, ja jo heti laivassa tuli tuttuja vastaan! Myös yksi uusi tuttavuus tuli tavattua siinä, ja itse asiassa jo muistaakseni seuraavana päivänä vietettiin iltaa samaisen tyypin kanssa yhteisten tuttujen kanssa. Maailma on pieni paikka, tai ainakin Suomi. Toisaalta, samaan ilmiöön olen törmännyt myös täällä uusilla kotiseuduilla, joten global village on yhä enemmän paikkaansa pitävä ilmiö. Samaan aiheeseen liittyvä juttu tapahtui, kun löydettiin vorarlbergiläistä juustoa Prismasta! Mä luulin aluksi, että se oli meidän maidosta tehty (koska tuota juustoa tehdään vain tietynlaisesta maidosta ja meillä tuotetaan juuri tuota maitoa) mutta eipä ollut. Kuva piti silti ottaa :D

Suomessa lomailtiin kokonaisuudessaan viikko, ja siihen sisältyi shoppailua, jouluruokaa (äiti paistoi meitä varten oman kinkun!), paljon saunomista, vierailu paikallisella maatilalla sekä sukulaisten ja tuttavien tapaamista. Harrastettiin pientä maaseutumatkailua, ja koko ajan oltiin menossa. Tulee ihan huono omatunto, kun kaikkia kavereita tai sukulaisia ei ehdi nähdä joka kerta, kun käy Suomessa, mutta minkäs sille mahtaa. Onneksi seuraava Suomen reissu häämöttääkin jo maaliskuussa, tosin keskitytään lähinnä Lapin seudulle. Silläkään reissulla ei kuitenkaan ehdi käydä Jyväskylässä! No, kesällä sitten. 

Paluumatkalla meillä oli neljän tunnin vaihto Arlandassa, ja päätettiinkin viettää se aika SASin loungessa. Nettisivuilla mainostettu "buffet" oli kyllä liioiteltu sana näiden ruokatarjontaan, mutta näkkäri oli hyvää, samoin juomatarjoilu oli kunnossa. Suosittelen kyllä kaikille pitkillä vaihdoilla reissaaville! On paljon kivempi istua rauhassa ja hengailla mukavilla penkeillä kuin seilata ympäri lentokenttää etsien vapaata pistoketta läppärille. 

Lähdön hetkellä oli tosiaan taas tippa linssissä, niin kuin aina. Tämä kuitenkin muuttui nopeasti iloksi, kun pääsi pitkän päivän päätteeksi kotiin ja suihkun kautta unille. Matkailu avartaa ja karistaa, ja omaan sänkyyn omien lakanoiden väliin on aina ihana palata.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Pummilla Tallinnaan



Tänä aamuna heräilin Itävallasta, mikä merkitsee sitä, että kolmen viikon ihana joululoma alkaa olla lopuillaan! Tapaninpäivänä suunnattiin tosiaan pohjoiseen, tällä kertaa ensiksi Tallinnaan. Ei ihan pummilla mutta kuitenkin ;) Haluttiin viettää viikonloppu ihan omassa rauhassa ja kokea jotain uutta yhdessä, ja koska Tukholma on jo nähty, niin valinta ei ollut vaikea. Lennotkin olivat suhteellisen edulliset. 

Vastassa odotti pikku pakkanen, ja maa oli peittynyt lumikerroksen alle. Ihan mahtavaa! Jo pelkästään sen puolesta meillä oli onnistunut loma: synkkä ja märkä pitkä syksy alkoikin jo kyllästyttää, ja kaipasin kipeästi vaihtelua. Pakkanen jotenkin puhdistaa, tai ainakin mulla on sellainen olo! Pieni kipristely poskissa ja sormenpäissä on vain hyvä juttu.

Majapaikka löytyi hotellista läheltä vanhaa kaupunkia. Muuten ihan hyvä paikka huonepalvelua myöten, mutta aamupala oli, no, aika tallinnamainen. Tarjolla ei ollut mitään, mitä normaalisti söisin aamuisin, joten jäi aika laihaksi mun aamupalat. Mutta onneksi asia tuli korjattua sitten lounaalla ja päivällisillä, joten nälkää ei tarvinut nähdä! En enää kyllä yhtään ihmettele, miksi suomalaiset niin mielellään viikonloppulomailee Tallinnassa: kyllä mäkin olisin varmaan käynyt useammin, jos olisin tiennyt, miten halpaa siellä kaikki on! Joskus lapsena olin käynyt siellä kerran, mutta siltä reissulta muistan vain jonkun sataman kauppahallin peruukki- ja rönsymekkotarjonnan. Olikin siis jo korkea aika virkistää muistia. 





Vanha kaupunki oli juuri niin nätti kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Siellä malttoi kierrellä tuntitolkulla räpsimässä kuvia ja pysähtymässä vähän väliä jonkun näyteikkunan eteen tai pistäytymässä jossain kivassa pikku kahvilassa. Sää oli hiukan harmaa, mikä näkyykin kuvissa, mutta ei se menoa haitannut. Iltaisinkin löytyi valinnanvaraa, missä hengailla ja viettää aikaa, mutta meidän suosikiksi nousi Shooters. Siellä oli tosi kiva tunnelma, ja molemmat siellä viettämämme illat meni aina uusien tyyppien seurassa. Virolaiset on muuten tosi vieraanvaraista ja ystävällistä porukkaa! Tai sitten meillä vain kävi tuuri, mutta joka tapauksessa jäi tosi kiva fiilis siitä viikonlopusta. 





Kielikin oli juuri niin hassun kuuloista kuin mitä Kummeleiden jaksoista on jäänyt mieleen. Se muistuttaa kyllä niin kovasti suomea, että välillä piti ihan jäädä kuuntelemaan, että puhuttiinko vieressä nyt suomea vai viroa. Mutta pakko kyllä nostaa hattua virolaisille, suurin osa palveluammateissa toimivista hallitsee niin suomen, viron kuin venäjänkin kielen!

Tallinnasta otettiin sitten Superstar Helsinkiin ja junailtiin itsemme mun perheen luokse. Oli kyllä muuten mieletön määrä suomalaisia tuolla laivalla. Onneksi itse menin ihan täydestä turistina, kaikille kyselijöille kerroin olevani Itävallasta... Eipä suomalaiset erottaneet aksenttia.:D

Mitä te teitte joululomalla?


 

torstai 1. tammikuuta 2015

Takapuoli penkistä!

Moikka kaikki, ja hyvää uutta vuotta! Tällä hetkellä olen Suomessa lomailemassa, kuten varmaan moni muukin ulkosuomalainen. En ole pitkään aikaan kirjoitellut oikein mistään muusta kuin jouluun liittyvästä, ja vaikka joulumielellä tässä ollaankin, niin mä ainakin vaihdan jo levyä! Mulla on viime viikot menneet hyvin paljolti perse penkissä ja sormet näppiksellä, mutta nyt meno muuttuu, tai on jo muuttunut. Kyseessä ei siis ole mikään perinteinen uudenvuodenlupaus, vaan kesällä ja syksyllä saavutetun rytmin takaisin saaminen. Eli liikunta, sitä mä kaipaan!

Mulla on jo pitkään - noin viisi vuotta, jos tarkkoja ollaan - ollut pienenpieni unelma siitä, että pääsisin kokeilemaan tankotanssia. Muistan nähneeni jossain talenttiohjelmassa tankotanssiesityksen, ja ihastuin heti! Mä olen aina tykännyt tanssista, mutta tämä laji on ihan omaa luokkaansa. No, olen siis pitkään ajatellut, että pitäisi kokeilla, ja nyt vihdoin ilmoittauduin alkeiskurssille ! ;) 



Tätä saan kylläkin vielä odottaa viikon verran, mutta jännittää jo nyt! :) Tiedän, että tuo on rankkaa puuhaa, mutta pääsepähän testamaan omia rajojaan vähän uudenlaisilla välineillä. Onko kellään kokemuksia lajista? Olen yrittänyt googletella, minkälaista vaatetusta siellä tarvitaan, ja ilmeisesti ekoilla kerroilla mahdollisimman peittävää? 

Toinen kiva juttu on Questbarit, joita oli myynnissä erään kahvilan tiskillä käydessäni virkistäytymässä jouluostosten välissä. Mä olen etsinyt näitä kissojen ja koirien kanssa jo monta kuukautta, ja nyt löysin kahta erilaista! Vanilja-manteli oli ihan kuraa, mutta tuo kookosjuttu oli ihan hyvänmakuinen. Vähän vaihtelua normi proteiinipatukoihin, joita yleensä syön välipalaksi jos olen ollut menossa vielä salille töiden jälkeen. Toisaalta, kuitenkin, voisin tehdä patukkani itse, jotta voisin itse päättää, mitä niihin tulee. Onko kenelläkään maistuvaa myslipatukkaohjetta, josta haluaisi vinkata? 



Mä jatkan lomailua vielä jonkin aikaa. Palaillaan taas ensi viikolla!