maanantai 28. syyskuuta 2015

Kaunis Turku


Otin Suomessa niin paljon kuvia, että niitä riittäisi julkaistavaksi vielä pitkäksi aikaa! Nyt tosin aletaan jo lähestyä loman loppua näissä postauksissa, eli matka on jatkunut viimeiseen etappiini eli Turkuun. Turku on ollut minulle tähän asti melko tuntematon kaupunki, joten oli se aikakin viettää siellä vähän enemmän aikaa. 

Turusta paistaa kauas, että se on todellinen kulttuurikaupunki. Katutaidetta löytyy joka kulman takaa - kuten lottopalloja ja jättimäisiä puluja joessa kellumassa - ja livemusiikkia kuuluu jokaisella nurmikkopalstalla. Majailin kaverini luona aivan tuomiokirkon kupeessa, ja sitä ympäröivä puisto oli yllätyksiä täynnä. Saattoi löytää itsensä pelaamasta trivial pursuitia randomien tyyppien kanssa, kun toinen porukka soitti pasuunaa korvan vieressä.




Ehdin fiilistelemään kaupunkia muutaman päivän ajan, lähinnä joen vartta kulkien. Merelle asti en kuitenkaan päässyt, mutta se ei haitannut, sillä nähtävää riitti siitäkin huolimatta. Kaupunki on kaunis, ja turkulaiset on leppoisaa porukkaa. Ja Mantun makkaraperunat! Mistä mä olenkaan jäänyt paitsi kaikki nämä vuodet. Tietty iski pientä kulttuurishokkia, kun ihmiset käytti hassuja sanoja, niinkuin joku juotsikka, filtti ja mitähän muita tai sitten ne puhuivat ruotsia. 

Kesä tuntuu olevan lopussa. Syksy on edelleen ehdottomasti mun lempivuodenaika, väriä on vaan niin paljon koko vuoden edestä, toisaalta myös haikeutta, kun kesä on ohi. Haikea oli fiiliskin, kun kaverit heittivät minut lentokentälle ja saattoivat minut kotimatkalle takaisin tänne. Kun monessa paikassa on hyvä olla, on lähtiessä väkisinkin aina mixed feelings. Mutta uskon, että sen kanssa oppii elämään. Ei ehkä pitäisi kiintyä paikkoihin yhtä paljon kuin ihmisiin; ihmisiä on helpompi siirtää paikasta toiseen.:)




torstai 24. syyskuuta 2015

Startti päivään




Aamupalafiilistelijä täällä taas, hei! Viime päivinä ei ole pahemmin ehtinyt brunsseilemaan tai muutenkaan nauttimaan pitkistä aamuista, koska herätykset ovat olleet aikaisia (viideltä!!! Haha) ja aamupalaksi olen syönyt pikaisesti sämpylän, jos olen jossain välissä ehtinyt, joten kuolaan sitten näille kuville aamupalasta, jonka katoin ensimmäisenä aamuna mökkeillessäni Suomessa. Hellan lämmittäminen kesti hetken, ja saattoi se palovaroitinkin piipata kerran tai pari, ennen kuin savu lähti kulkemaan oikeaan suuntaan... Kaakaovedet sain kuitenkin kiehautettua suhteellisen nopeaan.

Aamuissa on ehkä parasta hiljaisuus ja se valo, joka saa sinut hiljalleen heräämään uuteen päivään, Jos sinulla siis on aikaa odottaa, että valon vaikutus alkaa. Talvisin harmittaa, että aurinko nousee niin myöhään, eikä heräämistä välttämättä voi siirtää siihen kymmenen paikkeille. Olen vakavasti harkinnut viimeinkin hankkivani sellaisen sarastusvalon aikaisien aamujen pelastukseksi. Tosin en vielä tiedä, onko tänä syksynä tai talvena tulossa niitä pakollisia aikaisia aamuja, joten ehkä jätän sen sarastusvalon hankinnan vielä harkintaan. Sitä odotellessa aion nauttia aamupaloista pitkän kaavan mukaan aina kun ehdin. Lisäksi otan mielelläni vastaan vinkkejä reippaisiin aamuihin! Tietenkin ennakointi, eli hyvät yöunet ovat paras vinkki helppoihin aamuihin, mutta viime aikoina olen nukkunut niin monilla eri sängyillä ja tyynyillä, että on väkisinkin tullut nukuttua vähän katkoillen. Yksi helpotus on ollut melatoniini, mutta olen myös kuullut, että monet ammattiurheilijat kantavat kisareissuilllaan omaa patjaa tai vähintään tyynyään mukanaan, jotta saisivat hotelleissa ja muualla nukuttua paremmin. Ehkä joku unilelu voisi auttaa? :P

Meillä tuli muuten ensilumet eilen! Syyskuussa! Asiaan saattaa tietenkin vaikuttaa se, että olen yli kilometrin korkeudessa, eli laaksossa ei satanut yhtä ainutta hiutalettakaan. Onneks ne suli jo pois tästä meidän mökkikylän ympäriltä, mulla ei nimittäin ole talvikenkiä täällä (eikä mitään muutakaan lumenkestävää). Vaan ensi viikolla pääsen käymään kotona täydentämässä vaatevarastoa, ehkä selviän siihen asti!



tiistai 22. syyskuuta 2015

@mökki


Mitä olisikaan Suomi-loma ilman pientä irtiottoa kaupungin sykkeestä järvenrantamökillä? Päästiin käymään vanhempieni mökillä, jossa vietin kaikki lapsuuteni kesät. Ajattelin, että olisi hyvä verestää muistoja siellä näin kesäaikaan - tai no, syksyähän tässä jo eletään. Ilma oli jo hiukan viileä, mutta vielä pystyi ruokailemaan ja grillaamaan ulkona. Meillä oli ensimmäisenä iltana lettukestit - miten onkaan ollut ikävä perinteisiä muurinpohjalettuja! Itävallan omeletit eivät kyllä vedä vertoja kunnolla ruskistuneille (ehkä osin palaneillekin) räiskäleille. Mitä rapeampi reuna, sen parempi!

Sadetta piisasi yhden päivän verran, mutta sehän ei menoa haitannut - päivät sujuivat mukavasti sisätiloissa kynttilän valossa lukien. Ei ollut kiire, eikä ajan kulua huomannut muutenkaan. Kellonajalla ei ollut väliä, sauna lämmitettiin kun siltä tuntui, ja päivällistä grillattiin silloin kun oli nälkä.

Ruska-aika on alkamassa, ja sitä oli pakko päästä fiilistelemään ihan luonnon keskelle. Pieni lenkki vanhalla hiekkatiellä alkuillasta teki hyvää, ja tuli verestettyä muistojakin: muistui mieleen parhaat marjapaikat ja hyvät näköalakalliot. Hirvikärpäsiäkin tarttui mukaan, ja niitä sai kaivella hihoista ja paidan kauluksesta vielä mennessä nukkumaan!




Samaan aikaan oli ihanan leppoisaa, samaan aikaan haikeaa. Mielessä myllersi muistot lapsuudesta: perheen yhteiset veneretket, ensimmäinen itsekalastettu ahven, leivinuunipullat ja lokin kirkuminen aamuisin. Nyt ei kuulunut tai näkynyt lokkeja, mutta muistin silti elävästi juosseeni hätistelemään niitä laiturilta sekä mansikkapenkistä. Miten kaikki muistot mökiltä ovatkin niin aurinkoisia. 




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Passin uusiminen ulkosuomalaisena


Kerrankin ihan vain faktatekstiä! Ja vieläpä jokaiselle reissaajalle tärkeästä asiasta, nimittäin passin uusimisesta. Siitä alkoi olla jo viitisen vuotta, kun hankin edellisen passini. Vanhassa passissa olisi ollut vielä voimassaoloaikaa ihan runsaasti, mutta jostain syystä vaihtoonlähtiessä minulta vaadittiin biometristä passia - no mikäs siinä, hankin sitten uuden. Uusi passini olisi ollut voimassa helmikuun loppuun asti, mutta näin ulkosuomalaisena on ihan hyvä ennakoida hieman. Mietin jo alkuvuodesta vaihtoehtoja, miten sen hakisin: tekisinkö viikonloppureissun Wieniin, vai kävisinkö katsomassa entistä harjoittelupaikkaani Bernissä ja hakisin passin sieltä, vai ajoittaisinko passin haun jonkin Suomen-matkan ajaksi. Vaikka ensimmäiset vaihtoehdot houkuttivat, tulisi passin hakeminen Suomessa taloudellisesti kannattavammaksi. 

Niinpä kävin otattamassa täällä viralliset (ja törkeän rumat) passikuvat ja varasin ajan Jyväskylän lupapalveluihin näppärästi netissä mahdollisimman aikaiseen aamulla, niin ei tarvitse kauaa odottaa, vaikka olisikin jonoa. Jyväskylän lupapalveluissa oli kuin olikin "taas koneet kaatuneet eikä pystytty sanomaan, kuka on seuraavana vuorossa... Minulla taisi käydä tuuri, sillä minut otettiin vastaan juuri oikeaan aikaan hoitamaan asiaani. 


Olin jo varautunut maksamaan postimaksuja (n. 10e Euroopassa), mutta taas minulla kävi tuuri, nimittäin passi valmistuisi noin viikon sisään, ja ehtisin saada sen vielä reissuni aikana. Olin loppureissusta menossa Turkuun, ja sinne se myös luvattiin lähettää. Aluksi mietittiin mahdollista R-kioskia, jonne sen voisi toimittaa ja mistä voisin sen hakea, mutta en muistanut osoitetta, minne olin menossa, joten päätettiin suosiolla ohjata passini pääpoliisiasemalle. Tietenkin oli pieni huoli siitä, mitä jos passi ei ehtisikään perille ajoissa, ja uusi passini jäisi kotiin minun lentäessä takaisin Itävaltaan.  

Hain uutta passia keskiviikkoaamuna, ja seuraavan viikon päästä tuli tekstari, että passini olisi valmis ja voisin hakea sen Turusta. Perjantaina sitten marssin poliisilaitokselle ja sain uuden hienon passini näteillä eläintenkuvilla ja juoksevalla hirvellä - ja sain vielä pitää vanhan passini! Ja tästä maksoin 48 euroa (plus passikuvat). Ulkomaillahan suurlähetystöstä haettuna passi maksaa triplasti tuon määrän, nopeasti vilkaistuna 140 euroa. Eli ihan hyvä diili näin, ja tällä mennään seuraavat viisi vuotta :) 

torstai 17. syyskuuta 2015

Graavilohi-guacamole


Ehdittiin Jyväskylässä käydä myös ystävien luona päivällisellä. Meitä hemmoteltiin uunilohella ja tuoreilla kasviksilla - sekä mielettömän hyvällä guacamolella! Ohessa ohje, jota tulen varmasti käyttämään vielä useasti.

1 avocado
1 omena
1 punasipuli
200g graavilohta
yhden sitruunan mehu
pippuria

Hienonna avocado. Leikkaa omena, punasipuli ja graavilohi kuutioiksi. Yhdistä ainekset, lisää sitruunan mehu sekä pippuria ja sekoita. Koristele persiljalla.



Minusta on ihanaa käydä ystävien luona syömässä - se, mitä he kokkaavat, kertoo yllättävän paljon henkilöstä itsestään. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta itse en ole vielä koskaan kokannut useammalle kuin yhdelle ystävälle (yleensä poikaystävälle), mikä johtuu kyllä siitä, ettei minulla ole (ollut) kunnollista omaa keittiötä käytettävissä. Yksi niistä isoimmista asioista, minkä vuoksi odotan sitä oman asunnon hankkimista, onkin juuri se keittiö, jossa voi tehdä omia taikojaan. :)

maanantai 14. syyskuuta 2015

Jyväskylä once a year


Live-moikat pitkästä aikaa! Palailin juuri kotikoneen ääreen ja pääsen kirjoittelemaan ajankohtaisempia juttuja ajastettujen tekstien sijaan - tosin näitäkin joudun ajastamaan, sillä keskiviikkona alkaa seuraava työrutistus vuorilla, jossa ei hirveästi netissä surffailla.

Syksyinen Suomi-loma tuli päätökseensä eilen, ja menneiltä kahdelta viikolta riittää paljon muisteltavaa ja hieman pureskeltavaakin - sanan monessa merkityksessä. Reissu alkoi Jyväskylässä, jonne saavuttiin vasta puolen yön jälkeen. Kaupunki on kuitenkin ihanan eloisa vuorokauden ajasta riippumatta - ja olihan korkeakoulujen syyslukukausikin jo alkanut. Jo Tikkakosken lentokentällä ehdin taksijonossa bondailla parin saksalaisen ja sveitsiläisen messuvierailijan kanssa, ja seuraavat pari iltaa tuli laulettua karaokea ja naurettua tyhmille vitseille keski-ikäisessä seurassa. Ihanaa tavata uusia ihmisiä noin spontaanisti!



Tehtiin me paljon muutakin. Ei ehditty kiertää ihan kaikkia lempipaikkoja tai nähdä kaikkia lempi-ihmisiä, mutta satamassa ja Jyväsjärven tuntumassa oli pakko käydä pitkällä kävelyllä. Pari vuotta Jyväskylän keskustassa asuneena voin sanoa, että oli jo vähän ikävä noita maisemia. Veden läheisyyttä olen ehtinyt kaivata! Sääkin suosi, ainakin hyvin pukeutunutta lenkkeilijää.

Moni asia oli kuitenkin ehtinyt muuttua vuoden aikana, jonka olin poissa. Kävelykatua on päätetty jatkaa Kirkkopuiston toiselle laidalle saakka, mikä on ihan huippu juttu! Tykkään ajatuksesta, että keskusta on yksi iso olohuone, jossa on helppo löytää paikka, johon istahtaa kahville. Kuka muu tykkää Jyväskylästä?



perjantai 11. syyskuuta 2015

Sisilian tuliaisia vol. 2


Sisilian makumuistoista olen päässyt nauttimaan aamiaisen lisäksi lounaalla. Matkalta toin kasan tuliaisia keittiöön, joista ollaan nyt ehditty kokeilla jo jokaista. Reissulla käytiin joka päivä uudessa paikassa syömässä - lukuunottamatta yhtä paikkaa, jossa oli käytävä kahdesti. Heidän erikoisuutensa oli busiate al pesto di pistacchi, eli pastaa pistaasipähkinäpestolla. Ihan mielettomän hyvää! Paikallisesta erikoisherkkuliikkeestä oli tietenkin ostettava kokkaustarpeet kyseistä annosta varten, mutta kotona en saanut ruokaa näyttämään yhtä hyvältä kuin ravintolassa - ylläri, siksi ei kuvaa - mutta siitä huolimatta maistui hyvältä! Tätä voin suositella kaikille pestonystäville, kivaa vaihtelua perus pesto genoveselle ;) 

Sisilian ruokakulttuuri koostuu kuitenkin lähinnä merenelävistä, minkä vuoksi joka ravintolasta ei löytynyt pasta-annoksia. Jälkiruuissakin saari on kunnostautunut, ja erilaisia leivonnaisia (kuten cannoli-leivonnaisia makeilla tuorejuustotäytteillä) löytyi joka kioskilta, ravintolasta sekä jäätelöbaarista. 

Kaiken kaikkiaan saarella oli heinä-elokuussa niin kuuma, että ruokapuoli jäi väistämättä vähän taka-alalle...ehkä siitä johtuen ykköspaikkaa ruuan suhteen pitää edelleen Genova sekä muu Ligurian alue. Suosittelen tekemään makumatkoja Italiaan!  



tiistai 8. syyskuuta 2015

Muistoja kesältä

Tänä kesänä olen... 

...käynyt uusissa paikoissa



...käynyt tutuissa paikoissa



...ollut merellä



...ja järvellä



...käynyt vaeltamassa ja ollut ulkona




...tehnyt kesätöitä




...nauttinut herkuista ja hyvästä seurasta




...ja ylipäätään ottanut ilon irti kesästä.

Ensi kesää odotellessa! :)

lauantai 5. syyskuuta 2015

Sisilian tuliaisia


Moi! Halusin vähän kertoa vielä heinäkuisesta Sisilian-reissusta, jonka muistoja on maisteltu pitkin elokuuta. Löysin San Vito lo Caposta paikallisia erikoisuuksia myyvän pikku puodin, ja totta kai minun oli pakko saada laatikollinen tavaraa mukaani – oikeasti, pyysin omistajalta vanha viinilaatikon, jotta sain ensinnäkin kaikki ostokset kannettua hotellille, toisekseen, jotta sain pakattua ne fiksusti matkalaukkuun. Öljyjä en viitsinyt tuoda, sillä minulla on vielä vajaita pulloja jäljellä Genovan reissulta.


Yksi Sisilian lemppareista oli nämä marmelaadit: purkit olivat niin pieniä ja söpöjä, että oli pakko ostaa! Mun lempi sunnuntaiaamupala on nykyisin vaalea sämpylä hunajalla, mutta ajattelin kokeilla hilloa hunajan sijaan. Meidän b&b:ssä aamupalaan kuului aina hillolla tai vaniljavaahdolla täytetty croissantti, ja oli ihan kivaa vaihtelua siihen tavanomaiseen voisarveen. Näistä hilloista mandariini oli ehkä vähän hapan omaan makuuni, mutta muut menettelee.

Aamupalaherkkuihin kuuluu myös kahvi. En juo kahvia väsymykseen eikä sitä ole pakko saada joka päivä enkä varsinkaan hifistele sen kanssa, vaan juon vain lähinnä silloin kun on aikaa tai tekee mieli. Kuvassa näkyvää kahvia join vuosia sitten Udinessa kaverini luona, ja oli pakko ostaa nytkin purkki, kun sellaisen satuin marketissa bongaamaan. Miten voikin perus kahden euron valmiskahvi olla niin hyvää? 



Näihin kuviin ja tunnelmiin – leppoisaa lauantaita!

tiistai 1. syyskuuta 2015

Syksyn alussa


Moi! Tulin vain kirjoittamaan pikaheipat, ennen kuin lähden ajelemaan Zürichiin päin. Finland is calling! Kiva päästä taas käymään siellä, vaikka siellä onkin tullut käytyä tänä vuonna enemmän kuin kehtaa myöntää. Silti kalenteri on buukattu täyteen ja paljon tekemistä tiedossa – kuten passinuusinta ja kampaamokäynti. Monta eri kaupunkia ja satoja kilometrejä junassa puutumista. Perus ulkosuomalaisjuttuja tulee varmaan tehtyä; mulla on monta uutta jäätelömakua kokeilematta! :P Erityisen innostunut olen tästä reissusta sen vuoksi, että ensinnäkin lennän suoraan Jyväskylään! Harmi vain, että tiedossa on pelkkä pikavisiitti, sillä siitä pitäisi sitten lähteä Turkuun, jossa en ole oikein koskaan puolta päivää pidempään aikaa viettänyt. Vaan nyt on aikaa!


Eilen kävin katselemassa vähän ”työvaatteita” seuraavaa työrupeamaa varten. Tykkään Itävallan Trachten-tyylisestä pukeutumisesta, ja oikeasti voisin pukeutua näin vaikka joka päivä! Harmi, että kesällä ei tullut töissä käytettyä hirveästi lederhoseneita, vaikka kuinka uhosinkin pitäväni niitä joka päivä – aina oli joko liian kylmä tai kuuma. Ja kun tänä vuonna missaan oktoberfestitkin ihan täysin.  

Mutta nyt Suomeen! Olen vakaasti päättänyt internetin puutteesta huolimatta aktivoitua blogin kirjoittamisessa ja päivittämisessä, ja olenkin ajastanut reissun ajaksi muutaman pienen postauksen. Stay tuned!