tiistai 25. maaliskuuta 2014

Tauon paikka

Mä oon nyt jo muutaman kerran aloittanut tekstin kirjoittamista, jopa lisännyt kuviakin, mutta en sitten jostain syystä niitä halunnutkaan julkaista. Mulla on vähän sellainen vaihe menossa, etten oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella. 

Jos nyt vähän avaudun, niin olen ollut hivenen stressaantunut tulevasta muutosta: miten saan kaikki koulujutut tehtyä ennen sitä ja myytyä tavarat pois. (Ja minne tungen loput??) Lisäksi säästöt alkavat olla ihan finaalissa, mutta onneksi kesällä ei mene rahaa asumiseen eikä paljoa ruokaankaan, niin voin olla huoleti siitä ainakin näillä näkymin. 

Mutta ne koulujutut: sain kuin sainkin etnologian kandin palautettua deadlineen mennessä, mutta kyllä sen kanssa kamppailtiin, ja loppua kohden teksti alkoi rönsyillä pahasti. Torstaina olisi tekstin opponointi, ja jos siellä ei isompia asiavirheitä ole, niin palautan sen sellaisenaan. Ensi viikolla on viimeinen tentti, johon en ole lukenut vielä riviäkään. Gradusta en edes sano mitään: yritin kirjoittaa sitä tänään kirjastolla, mutta yksi opiskelija alkoi riehua siellä ja tilanne kärjistyi pian niin pahasti, että tyyppi heitti tietokoneensa lattialle säpäleiksi. Että yritä siinä nyt sitten tehdä luovaa työtä.

Ehkä kaikista eniten minua huolestuttaa läheiseni sairaus, joka on tullut siihen pisteeseen, että saatetaan puhua päivistä. Mua pelottaa enkä pysty keskittymään mihinkään. Elämä tulee muuttumaan niin paljon, mutta silti pitäisi osata olla kypsä, hoitaa velvollisuudet ja jatkaa eteenpäin. 

Tällä hetkellä musta on hankalaa keskittyä kaikkiin niihin hyviin asioihin, mitä mulla tällä hetkellä on: pääsen pian muuttamaan Gerhardin luo, minulla on harjoittelupaikka ja muutenkin asiat mallillaan, kevät on vihdoin täällä ja aurinkokin paistaa. Nyt tuntuu kuitenkin parhaimmalta ratkaisulta hiljentyä hetkeksi ja toivoa, että mielikin kirkastuu. En katoa Bloggerista minnekään, pidän vain radiohiljaisuutta muutaman viikon, jotta tilanne tasoittuu. :)



Kivaa keväänalkua kaikille! 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Elämäni kuntoon

Ja taas on viikonloppu! Mun pitää varmaan alkaa muuttamaan aikakäsitystäni, viikko on vain yksinkertaisesti liian lyhyt aika, että mä en todellakaan pysy perässä. Huomenna lähden käymään Turussa, ja sitä ennen pitäisi kirjoittaa etnologian kandi valmiiksi. :) Nou hätä. Ei tosin tuu onnistuu! 

Anyway, mainitsin siitä yhdestä tutkimuksesta, johon lähdin mukaan. Onhan se kiva joo auttaa muita tutkimuksissa kun itsekin jatkuvasti olen vinkumassa apuja viattomilta ihmisiltä, mutta oli tässä omakin lehmä ojassa. Joitain viikkoja sitten siis tuli yliopiston sähköpostilistan kautta viestiä liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimuksesta, johon haettiin koehenkilöitä. Osallistujille luvattiin InBody-kehonkoostumusmittaus, hyödyllistä ohjattua harjoittelua motorisissa taidoissa, liikuntaneuvontaa sekä erikoissukat, joiden vaikutuksia tasapainoon ja ketteryyteen tutkitaan. 




Pari viikkoa sitten oli alkutestit, ja ensin kävin sellasessa tasapainomittauslaitteessa sekä kehonkoostumusmittauksessa (jonka tuloksia en muuten kerro! :D). Toisena päivänä sitten tasapainoteltiin metalliputken päällä (Flamingo-testi) ja juostiin kasikuviota sellaisten tötsien ympäri. Näiden testien perusteella meidän sitten jaettiin "oman tasoisiin" ryhmiin, ja viime viikolla alotettiin harjoittelu. Saatiin tuollaset tosi hienot sukat, joita sitten aina pidetään treeneissä, jotka on kaksi kertaa viikossa.

Musta on ihan mielettömän mielenkiintoista, millaiset ihmiset ottavat osaa tuollaisiin tutkimuksiin. Vaatimuksena oli, että on täysi-ikäinen eikä harrasta enempää kuin kolme kertaa viikossa säännöllistä liikuntaa. Tuolla osallistujien skaala on kyllä huikea, on nuorta, vanhaa, isoa, pientä, kaikkea siltä väliltä. Yllättävän moni eläkeläinenkin on löytänyt tiensä tuonne, ja viime harjoituksissa mulla oli parina ehkä 70v henkilö, joka oli kovemmassa kunnossa kuin minä - ja ehkä kovemmassa kuin kukaan muu meidän ryhmässä! Sivulankut sun muut sillä meni tuosta noin vaan. Ja se oli vielä niin ihanan vaatimatonkin, mutta ei ne lihakset ihan tyhjästä synny tai pysy kunnossa. 



Liikunnasta tulee hyvä olo. Samoin siitä, kun elää terveellisesti. Mäkin aloitin nyt herkkulakon, Facebookissa pyysin tukea kavereilta ja lupasin olla herkkulakossa niin monta päivää kuin tulee tykkäyksiä. Olisikohan niitä tullut nelisenkymmentä.:D Ja siitäkin on jo viisi melkein takana!  Huh. Eli terveellisesti pyrin elämään, vähän niinkuin omantunnon mukaan. 

Ennen kuin tekstistä tulee liian ylevää ja mahtipontista, niin taidan lähteä taas kirjoittelemaan maahanmuutosta. Jos mä tän kandin nyt saan kirjoitettua maanantaihin mennessä, niin olen kyllä ylittänyt itseni moninkertaisesti. :D Kivaa viikonloppua!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Viikkokatsaus

Tekisi mieli valittaa säästä ja parista muustakin jutusta, mutta jätän suosiolla sellaiset toiseen kertaan. En ole kirjoitellut tänne nyt viikkoon mitään, sillä suoraan sanottuna on ahdistanut aika monikin asia viime päivinä, mutta tänään tuntuu, että kaikki on taas ihan niin kuin pitääkin. Hyvää onnellisuuspäivää vaan kaikille! :)

Viime viikolla kävin siis Helsingissä etnologien kanssa. Arkistovierailut imi kyllä kaiken energian, ja kamerankin jaksoin kaivaa esiin vasta juuri ennen lähtöä. Oli ihan nätti sää, mutta merituuli puhalsi kylmästi. Lisäksi oli pieni jännitysmomentti lopuksi, kun meinasin myöhästyä junasta, ja siinä sitten kirmasin Senaatintorilta päärautatieasemalle kaikkien kantamuksieni kanssa. Onneksi kuitenkin ehdin junaan, olin nimittäin päättänyt tehdä havainnointiharjoituksen ravintolavaunussa. Myyjä oli ihan viikonloppufiiliksissä ja hauskuutti kaikkia espanjankielen taidoillaan: cerveza de viernes - perjantaibisse!



Viikonloppu meni siis Kouvolassa, mitä nyt kävin vähän shoppailemassa Lahdessa. Sunnuntaina palasin melko aikaiseen Jyväskylään, siinä toivossa, että saisin tehtyä koulujuttuja. Ja eihän se nyt ihan niin mennyt: tulin huonovointiseksi ja pari päivää menikin tässä vähän heikonoloisesti. Mutta, kuten jo sanoin, nyt menee paremmin. Varsinkin, kun tänään sain hoidettua nuo kauhulla odottamani puhelut pois alta: kesäksi on nyt harjoittelupaikka!! Tai no, multa vain kysyttiin, että milloin haluaisin aloittaa ja onko kysyttävää. Lisäksi mulle soitettiin uudestaan sieltä headhunter-firmasta, ja olen nyt sitten heidänkin listoillaan. Ja sitten vielä pääsin sen tentinkin läpi, eli enää yksi edessä... So life is good :)  

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Pikaset

Musta tuntuu, että tää viikko on jo ohi, vaikka keskiviikkoahan tässä vasta eletään! Olen jännittänyt tentin tuloksia, joita ei ole vieläkään kuulunut... Mutta sen verran kuuluu, että apuraha-asiat on nyt selvillä ja pääsen sittenkin sinne harjoitteluun! Vielä kuitenkin on luvassa puhelinhaastattelu, jossa nää varmistaa mun kielitaidon... Vähän jännittää: vaikka saksaa osais kirjoittaa kuinka hyvin tahansa, on se aina ihan eri asia puhua sitten. Tai ei sekään ole mikään ongelma, en vain välttämättä ymmärrä, mitä mulle puhutaan. No, sama se. Ei aina suomeksikaan mene perille :)


Tällä viikolla ollaan saatu nauttia auringosta, ja jottei liikaa kuitenkaan saisi sitä D-vitamiinia, niin takatalvi on iskemässä jo tänä viikonloppuna! Toivottavasti ne olisi viimeiset lumet tänä keväänä, mä en nimittäin enää jaksa yhtään!

Huomenna on aikainen lähtö Helsinkiin arkistomatkalle etnologien seurassa. Miten musta tuntuu, että mä en ihan kuulu siihen porukkaan... No, ehkä mä nyt pari päivää kestän. Ja tänään oli muuten keskustelu graduohjaajan kanssa. Yritin sanoa, etten millään tule saamaan gradua valmiiksi ennen mun muuttoa, mutta luotto on sen verran kovaa että mun pitäis saada se esitarkastukseen jo toukokuun alussa :D Joo vissiin!!! 

Nyt nukkuu niin jaksaa olla skarppina museoissa ja arkistoissa. Tack och adjöö!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Itävalta-ruokaa

Eilen teki lenkin jälkeen mieli jotain makeaa (yllättäen), ja päätin sitten keitellä riisipuuroa! Olen yleensä tosi laiska keittelemään puuroja, ja pikapuurotkin onkin usein mun aamun pelastus, mutta ajattelin, että pitää nuokin riisit jossain kohtaa käyttää. Itävallassahan "meillä" syödään Milchreisia joskus lounaaksi, ja sen takia multakin löytyi paketti puuroriisiä kaapista. Mun ehdoton lemppari on Müllerin riisivanukkaat (joita jotkut lämmittää? En tajua), joita maistettuani ei enää riisifrutit maistuneet millekään. 



Ja nyt kun kerran aloitettiin niin jatketaan vielä ruoka-aiheesta.:D "Meillä" syödään siis välillä ns. makeita lounaita, eli just jotain puuroa tai muuta. Toinen mun lemppareista on Kaiserschmarrn, jota en itse osaa valmistaa mutta joka on tosi hyvää! Mä en oikein tiedä miten tätä ruokaa kuvailisi. Vähän niinkuin pannari tai omeletti, mutta sitten ei kuitenkaan. Mun ei ole vielä tarvinut opetella tekemään noita, niin en ole ihan perillä kuinka tämä valmistuu.:D 


Lisäksi yksi mun suosikeista on tietenkin Brezelit. Sokoksen Mestarin Herkussa on nyt ollut jonkin aikaa myynnissä "pretzeleitä", ja tänään pääsi ostoskoriin yksi sellainen. Bernin rautatieasemalta Brezelkönigestä ostin aina junamatkoille mukaan vähintään yhden Butterbrezelin, siis ihan taivaallista! 


Ykkösherkuksi nousee kuitenkin Kässpätzle. Ehkä täyttävin ruoka ikinä! Mä en ikinä unohda, kun söin tätä ensimmäisen kerran ollessani vaihdossa. Mä luulin, että mä halkean jo sen parin haarukallisen jälkeen :D Näitä mä pääsin muuten kokkailemaan viime kesänä Nenzinger Himmelin hotellin keittiössä: pääkokki tuli kysymään multa, josko mä haluisin päästä kokeilemaan niiden tekoa ja totta kai mä halusin... Voi niitä raukkoja, jotka joutu syömään mun tekemän annoksen :D Tämä tai edellisetkään mainitsemani herkut eivät ehkä ole siitä terveellisemmästä päästä, joten pakko pitää jatkossa huoli, ettei näitä mutustele liikaa. Kuitenkin ihan kiva syödä näitäkin välillä :) 




lauantai 8. maaliskuuta 2014

Viikkokatsaus

Ihanaa naistenpäivää! Tämä viikko on mennyt hurjaa vauhtia, ja mä oon niin onnellinen, että nyt on viikonloppu! Eilisestä tentistä on selvitty, ja nyt alkaa jännääminen, että pääsenkö läpi... Jos pääsen, niin ensi kuussa mulla olisi sitten opiskelu-urani viimeinen tentti!

Syy siihen, miksi päivät ovat tuntuneet vaan hujahtavan ohi, on mun ihanat ystävät, joiden kanssa olen nyt viettänyt aikaa enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kävin kaverin luona leikkimässä hänen ihanan taaperonsa kanssa, ja pakko myöntää, että löysin ihan uuden puolen itsestäni... Oiskohan se nyt niin kamala ajatus, jos itselläkin joku päivä olisi sellainen pikkuinen ihme tuossa :)


Lisäksi olen ollut kolmena iltana "ulkoilemassa", muun muassa Poikkitieteellisissä haalaribileissä eli tuttavallisemmin poikkareissa. Taisivat olla viimeistä laatuaan minun kohdalla! Noi on kyllä niin nähty, ja alan minäkin olemaan jo aika "vanhus" noissa piireissä, ainakin siltä pohjalta, että opiskeluvuosia on kohta jo viisi täynnä. Haalarit vedän jalkaan seuraavan ja ehkä viimeisen kerran vappuna, joten sitä odotellessa. 



Yhtenä päivänä sain puhelun tuntemattomasta numerosta, johon vastattuani ei toisesta päästä kuulunut mitään. Hetken aikaa siinä huutelin haloota ja lopetin sitten puhelin, kun kukaan ei reagoinut. Kotiin päästyäni vilkaisin sähköpostiin, ja siellä oli tullut viestiä Itävallasta yhdeltä headhunterilta, että mun puhelinnumero ei kuulemma toimi ja kyseli että miten mut tavoittaa. Menipä noloks :D No, ehkä sitä kohta saa tämän työnhaun kunnolla käyntiin, eletäänhän nyt jo kuitenkin maaliskuuta!! 

Ensiviikolla on myös aika kiirettä. Mulla alkaa uusi (viimeinen!!!) kurssi, ja samalla alkaa myös se tutkimus, johon osallistun. Siitäkin osaan kertoa sitten enemmän ensi viikolla. Lisäksi on tapaaminen graduohjaajan kanssa, ja torstaina lähden Helsinkiin arkistomatkalle yhden kurssin kanssa. Perjantaina lähden Helsingistä luultavasti Kouvolaan, missä pyrin viettämään aikaa kavereiden ja perheen kanssa. Sen jälkeen onkin vajaa neljä viikkoa Itävallan-reissuun! <3



tiistai 4. maaliskuuta 2014

Onni on...

Minulla on ollut motivaatio vähän nollan tuntumassa, ja päässä pyörinyt niin paljon ajatuksia, että on ollut täälläkin vähän hiljaista. Mä oon pohdiskellut tosi paljon ja miettinyt synkkiäkin juttuja. Oon piiskannu itseäni vanhoista jutuista ja teen niistä edelleen ehkä entistäkin isomman numeron. Ja jopa tenttiin lukiessa olen miettinyt, mikä kaikki mussa on vialla - pitikin valita kauneusleikkauksia ja syömishäiriöitä käsittelevät kirjat! Ei ihan parasta luettavaa, mutta mielenkiintoista kylläkin. 


Oon antanut mun onnellisuuden olla liian riippuvainen muista ihmisistä. Tai ajatellut sen olevan riippuvainen muista. Ihan periaatteesta en halunnut olla lauantai-iltana yksin kotona, joten lähden yksille - ihmisen kanssa, jota tapailin joskus ja jonka kanssa ei silloin oikein natsannut. Eikä natsaa kyllä nytkään, edes kaveripohjalta. Loppujen lopuksi odotin vain koko ajan, että pääsisin takaisin kotiin (lukemaan tenttiin). 

Musta tuntuu, että elän koko ajan odottaen jotakin. Seuraavaa tenttiä, seuraavaa deadlineä, seuraavaa lomaa, kesää... Mun maailma romahti taas eilen, kun en saanutkaan yliopistolta apurahaa harjoittelua varten, jota suorastaan tyrkytettiin mulle. Olin jo ehtinyt suunnitella kivaa kesää ja uutta elämää, ja nyt sitten ollaan taas lähtöpisteessä, tyhjän päällä. 


Mulla on pari kaveria, ne on tosi ihania ja pohtivia tyyppejä. Heiltä kuulen usein kysymyksen, olenko onnellinen. Mun on ollut aina yllättävän vaikeaa vastata suoraan, yleensä kiertelen ja välttelen kyllä/ei-vastauksia. Mä jotenkin kiellän sen onnellisuuden itseltäni - etten vaan pety. Mutta juuri pettymysten kautta oon löytänyt hyviä juttuja, uskaltanut kokeilla uusia asioita ja heittäytyä. 

Mua harmitti, kun eilen alkoi sataa lunta - olin jo odottanut, että kevät olisi tulossa. Ehkä mä jaksan odottaa sitä vielä kuukauden. Kyllä se sieltä tulee.