maanantai 27. huhtikuuta 2015

Berliiniin

Pinterest

Nyt kun minulla viimein tuo yliopistoura näyttäisi olevan takanapäin, voin hyvillä mielin lunastaa itselleni lupaamani valmistujaislahjan: matkan Berliiniin! Aikoinaan koulusaksaa lukiessani opettajat kertoivat reissuistaan Berliiniin, ja yliopistossakin kävin erillisen kurssin DDR-Saksaan liittyen, ja kurssin tarinat sijoittuivat tietenkin Berliiniin. Wien on edelleen mun rakkauskaupunki, ja kaikki mahdolliset viikonloppu- ja kaupunkilomat voisin suunnata sinne, mutta kyllä se on Berliinikin nähtävä. Ajankohtaa en ole vielä päättänyt, mutta mitä luultavimmin kuitenkin tässä lähiaikoina, joka tapauksessa tämän vuoden puolella mieluiten. Kesää kuitenkin yritän vältellä, sillä ei kai kukaan jaksa hulluilla helteillä bongailla nähtävyyksiä?

Haluaisin kuulla teidän vinkkejä ja kokemuksia Berliinistä! Must-do-jutut, hyvät ravintolat, majoittuminen, mitä vain, kaikki vinkit ovat tervetulleita. Matkaseuraksikin voi tarjoutua :)

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Päivä Bodenseellä


Lähdin eilen Saksan puolelle päiväksi ihailemaan upeaa säätä. Olin edellisenä päivänä polttanut käsivarteni aika pahasti auringossa, ja oli pakko pukea vähän peittävämpää päälle, mutta sisätiloissa en missään nimessä halunnut koko päivää viettää. Siispä lähdin Lindauhun järven rannalle viilentymään!

Lindau on ehdottomasti kesäkaupunki. Tietenkin sataman joulumarkkinat ovat myös näkemisen arvoiset, mutta kesällä saari on täynnä elämää aamusta iltaan. Ihmiset söivät jäätelöä, istuivat terasseilla, ulkoiluttivat koiriaan, lähtivät risteilyille. Minunkin teki mieli hypätä yhteen paattiin mukaan, mutta en ollut varannut tarpeeksi rahaa mukaan. Mutta jonain toisena päivänä sitten!




Kuljeskelin kaduilla ja fiilistelin muistoja. Olin käynyt saarella ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten (miettikää, neljä vuotta!), mutta olin silloin aiemmin samana päivänä nähnyt Neuschwansteinin prinsessalinnan, joten päivän wow-mittari oli jo täynnä. Mutta pakko sanoa, että heti kyllä huomaa, että ollaan Saksan puolella, vaikka Itävallan rajalla on vain parin minuutin matka: ihailen Saksassa varsinkin heidän parvekekulttuuriaan. Joko parvekkeet ovat pelkistetyn tyylikkäitä metallikaiteineen, tai sitten niitä koristaa joko pienet tai suuret kasviköynnökset tai muut istutukset. Täällä kyllä osataan nauttia auringosta!





Olin jo lähdössä kotiin, kun törmäsin rautatieaseman ovella kaveriini. Mieletön sattuma, ei oltu nähty pitkään aikaan, joten päätin jäädä vielä hetkeksi ja lähteä samalla junalla myöhemmin kotiin päin. Kaikin puolin leppoisa kevätpäivä, ja vähän vaihtelua vuorimaisemien töllöttämiseen. ;)

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Illallinen Lappi-teemalla

Kiitos suuresti kaikista kommenteista toissakertaiseen postaukseeni! Ihana huomata, että teitä on niin paljon, ketkä mun juttuja vielä lueskelee. Sain hurjasti lisää motivaatiota ja luottamusta tähän kirjoittamiseen! Etsin kuitenkin vielä linjaa, jolla bloggaamista jatkan, eli saa nähdä, miltä tulevaisuus näyttää. 

Pienesti kuitenkin viikonlopusta. Näytettiin ystäväpariskunnalle kuvia Rovaniemen lomalta, ja he kiinnostuivat ennen kaikkea meidän ruokakuvista - varsinkin loimulohi-illalliselta. He lupasivat tulla seuraavalla kerralla meidän mukaan Lappiin, mutta sitä odotellessa päätimme järjestää pienet lohi-illalliset täällä Itävallassa. Tilasimme Saksasta loimutuslaudat, joiden ansiosta lohen loimutus onnistui näppärästi omalla takapihalla. Ensimmäiseksi yritykseksi lopputulos oli aivan loistava! Kala maistui juuri siltä miltä pitikin. Ja jälkkäriksi oli tietysti omenakaurapaistosta.








Poikettiin myös vuorilla. Viikonloppu oli suhteellisen lämmin, ja käytiinkin mökillä vähän availemassa ikkunoita ja tuulettamassa paikkoja. Samalla reissulla käytiin katsomassa lähistöllä järjestettäviä perinteisiä harrastelijahiihtokisoja, jotka olin ensimmäisen kerran nähnyt jo pari vuotta sitten. Rinne aina muuttui sitä mukaa joka vuosi, missä lunta sattui vielä olemaan - kisat pidetään aina sen jälkeen, kun laskettelukeskukset ovat jääneet kesätauolle. Ei se hiihto niinkään kiinnostanut, vaan minä keskityin lähinnä auringonottoon. Ihana saada väriä naamaan jo keväthangilta!





perjantai 17. huhtikuuta 2015

Muistoja

Mä olen ollut tämän aamun nostalgian vallassa. Aloin jostain syystä lueskella neljä vuotta sitten vaihtoaikanani kirjoittamaani blogia. Olin piilottanut blogin jostain syystä jo aikoja sitten, mutta toisinaan lukaisin tekstin sieltä, toisen täältä, mutta nyt yhtäkkiä huomasinkin lukeneeni sen alusta loppuun. Mitä ihmeen seikkailuja mulla oikein on ollut? Millaisia ajatuksia mulla on silloin ollut? Välillä tuntuu, että olen ollut ihanan pohdiskeleva ja syvällinen noihin aikoihin. Kaikista iskevin teksti oli kuitenkin tämä:


Tämän kirjoittamisesta on melkein neljä vuotta. Huhhuh! Olin siis vaihdossa parin tunnin ajomatkan päässä täältä, eli kovin kauas en ole siltä tieltä eksynyt. Sen vaan tietää, että tulee palaamaan jonnekin. Sen tekee mahdolliseksi, jos sitä oikeasti haluaa. Mulla oli niin hyvä olo tuona aikana, ja vaikka koinkin vastoinkäymisiä ja kolauksia, niin niistä pääsin yli. Lisäksi mä olen viime vuosien aikana oppinut sen, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Mä olen alkanut uskomaan siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Varsinkin minun lähipiirissäni täällä uskotaan siihen, ja sen myötä omankin uskoni siihen on alkanut vahvistua. Kaikki kääntyy aina parhain päin - onko se sitten kohtaloa vai mitä, mutta ei se sattumaa ollut, että nyt, neljä vuotta myöhemmin, asun Bodenseen ympäristössä, tai että ylipäätään aikoinaan alueelle päädyin. 

Halusin vain jakaa nämä fiilikset teidän kanssa. Haastan teidän muistelemaan tänä viikonloppuna kivoja asioita menneisyydestä! Kivaa perjantaita kaikille :)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

When nothing is sure, everything is possible



Moikka! Taas olen ollut pienessä hiljaisuudessa hetken. Piilotinkin blogin jo hetkeksi, mutta muutin pian mieleni ja vaihdoin statuksen jälleen julkiseksi. Olen vähän kahden vaiheilla, jatkanko tätä blogia enää. Tuntuu, että kun on alkanut kotiutua tänne, ei enää ole hirveästi mitään ihmeteltävää, eikä sitä kautta myöskään kirjoiteltavaakaan, koska en enää halua kirjoitella kovin henkilökohtaisia juttuja tänne, vaikka se tässä kirjoittamisessa juuri onkin ollut viehättävää. Haluaisin kirjoittaa tänne säännöllisesti, mutta perusarkeni ole mitään henkeäsalpaavan inspiroivaa, mistä lukijat jaksaisivat innostua. Lukijoita on kadonnut bittiavaruuteen viime kuukausien aikana, mikä tietenkin myös laskee kirjoitusinnostusta. Toisaalta en ole koskaan suurta yleisöä odottanutkaan, ja jokaisesta satunnaisestakin lukijasta olen äärettömän iloinen. Mutta mietinnässä on nyt, kumpi painaa vaakakupissa enemmän, bloggailun hyvät vai huonot puolet. Ennen kuin päätä blogini suunnan, haluaisin kysyä teiltä lukijoilta, mistä haluaisitte blogissani lukea. 


Ratkaisuja ja päätöksiä odotellessa postailen ainakin nämä kuvat viime viikolta. Pääsin viimein lentämään! Viime vuonna sain yhteiseksi synttäri-slash-tervetuliaislahjaksi poikaystäväni kanssa lahjakortin kiertoajelulle pienkoneella. Oltiin mietitty ajankohtaa tarkoin, ja palloteltiin syksyn ja kevään välillä. Loppujen lopuksi ajankohdaksi valikoitui kevät, kun laaksot jo vihertävät mutta vuorilla on vielä lunta. Ihan nappi valinta!





Tuolla lennolla maailmankuvani muuttui taas hieman. Jotenkin olen mielessäni aina kuvitellut, että Alpit ovat vain yksi pitkä helminauhamainen vuorijono, vaikka kyllähän sen kartoista olen nähnyt ja muutenkin hahmottanut, ettei näin ole. Nyt kuitenkin näin, miltä se maisema näyttää ihan livenä - vuoria maailman laidalle asti! Hurjan kaunista. Kuvat eivät tietenkään tee oikeutta maisemalle, ja katselinkin maisemaa mieluiten ikkunan kuin kameran läpi :)



Lisäinfoa saksaksi http://www.rundflugteam.at/


perjantai 3. huhtikuuta 2015

Throwback - muistoja huhtikuilta

Huhtikuusta on tullut mun elämässä tärkeä kuukausi. Edellisinä vuosina juuri huhtikuu on ollut mulla muutosten kuukausi - kuten esimerkiksi neljä vuotta sitten otin nokan kohti Saksaa ja lähdin vaihtoon. Muistan edelleen, miltä tuntui nousta koneeseen räntäsateisessa Helsingissä ja nousta sen kyydistä +20 asteiseen lämpimään alkuiltaan Zürichin lentokentällä ja ajaa pimeydessä Saksan puolelle, tietämättä ajaneensa huikeissa maisemissa vuorten keskellä. Siitä alkoi elämäni tärkeimmät kuukaudet: moni asia muuttui, mutta ennen kaikkea minä kasvoin ihmisenä. 


Facebook muistutteli tänään, minkä kuvan lisäsin tänä päivänä kaksi vuotta sitten. Kuva oli otettu Sveitsissä, lumisateen keskellä. Olin juuri ollut esittäytymässä tulevassa harjoittelupaikassani Bernissä. Kuvaa seuraavana päivänä selvisi myös, että minulle myönnettiin apuraha harjoittelua varten ja että harjoittelu alkaisi kahden viikon kuluttua. Hullua vauhtia aloin etsiä asuntoa ja buukkasin lennot ja aloin suunnitella tulevia kuukausia, jotka nekin kasvattivat osaltaan, mutta samalla opin myös, mikä elämässä on tärkeää ja mihin haluan tähdätä. 


Vuosi sitten olin niin ikään valmistautumassa muuttoon sekä pääsiäisen viettoon Itävallassa. Asunnosta oli jo myyty sitä sun tätä, ja matkalaukkujen mukana lähti jo osa kesävaatteista uuteen kotiin. Elämä oli taas suuria odotuksia täynnä, toisaalta ei tiennyt mitä odottaa, ja toisaalta taas oli suuria suunnitelmia tulevaisuudelle. 

Tänä vuonna ei ole (toivottavasti) tulossa suuria muutoksia. Ihan hyvä pitää "välivuosi" muuttamisesta ja uuteen maahan sopeutumisesta. Eihän sitä tiedä, mihin tässä vielä päätyy, mutta nyt on hyvä olla tässä!

Mistä Facebook muistutti sinua tänään?

torstai 2. huhtikuuta 2015

Schaffa schaffa - missä unelmaduuni?

Valitettavasti ette osuneet valintahaarukkaan tällä kertaa.
Kyseinen paikka on jo täytetty.
Meillä ei valitettavasti ole tarjota teille sopivaa paikkaa.
Päädyimme muihin hakijoihin.
Valitettavasti emme voi ottaa teitä huomioon paikkaa täytettäessä.
Käännyimme muiden kandidaattien puoleen.
Palaan asiaan muutaman päivän kuluessa.
Olette hakenut tätä paikkaa jo muutama kuukausi takaperin, joten teidän ei ole järkevää hakea sitä enää uudelleen.

Kuulostaako tutulta? Ehkä ei tuo viimeisin sitaatti, hain nimittäin kettuillakseni avointa paikkaa, jonka tiesin edelleen neljä kuukautta myöhemmin olevan auki, mutta muut lausahdukset saattavat muistuttaa monien muidenkin työnhakuprosessien aikana saamia sähköposteja. Vaikka kieltäviä vastauksia tuleekin paljon, on se suhteutettava siihen, kuinka montaa paikaa ylipäätään on tullut haettua. Hakemuksia on lähtenyt vähän sinne sun tänne, joistain paikoista tiedän, että tulisin kyllästymään siellä kuukaudessa, osasta paikoista tiedän, että saattaisi olla turhan isot saappaat vastassa. Jotkut paikat taas tuntuvat unelmilta, ja niistä kuuluvaa vastausta odotetaankin hengitystä pidättäen - ja kieltävän vastauksen tullessa harmittaa. Työkkäriinkin on jotenkin outoa mennä. Kävin taannoin pakollisessa ryhmätapaamisessa, ja näin siellä sellaisia tapauksia ja kohtaloita, että alkoi kurkkua kuristaa ja hiukan ahdistaakin. Mietin, että pohtiikohan kukaan, miksi minä olen siellä - pohdin sitä nimittäin itsekin. 

Työn hakeminen on todella vaikeaa, jos ei tiedä mitä haluaa. Tälle on todisteena edellinen työpaikkani sekä tulevalle elokuulle löytämäni kesätyöpesti. Olen koko alkuvuoden miettinyt, että olisipa siistiä tehdä jotain ihan muuta, kokeilla jotain erilaista, tai jossain muualla. Vaikkapa vuorilla! Perus toimistotyö ei houkuttele, tietokoneella tulee muutenkin istuttua liikaa. Aloitin raivokkaan brainstormingin ja mieleeni juolahtikin, että meidän mökkikylässä vuorilla on pieni kioski, jossa oli viime kesänä nuoria tyttöjä töissä. Etsin netistä omistajan yhteistiedot - asuvat muuten samalla kadulla kuin me - ja laitoin sähköpostia, olisiko heillä käyttöä reippaalle kesätyöläiselle. Olin kuulemma kuin taivaanlahja, he olivatkin jo nimittäin pähkäilleet, mistä löytäisivät viimeisille aukioloviikoille työntekijän, kun vakkarit eivät pääse. Eli elokuun elelen sitten mökillä, lähes puolentoista kilometrin korkeudessa. :)

Kun saisi näitä kuningasideoita useamminkin! Tiedä mihin tässä vielä päätyy. 

Näkymät kesätyöpaikan pihalta