(Tästä on tulossa hyvää vauhtia ruokablogi, vaikka keittiössä oon ihan täys käsi! :D ) Joku ehkä muistaa minun maininneen, etten ole koskaan ollut oikein perunafani. Asiaan on kuitenkin tullut muutos sattuneesta syystä, ja koska en ole halunnut nirsoilla, olen joutunut taas totuttelemaan tuohon ala-asteen ruokalan kauhuun. Lukion päätyttyä peruna oli pastanveroinen hiilaripommi, mutta viime kesänä aloin joustaa periaatteistani. Pikkuhiljaa siitä onkin tullut sydämen asia, ja loppujen lopuksi se on aika monikäyttöinen. ;) Viime viikolla Gerhard kokkaili meille Erdäpfellaibcheneita, joita suomalaisittain kutsuttaisiin rösteiksi. Tämä kuitenkin johtaa vähän harhaan, sillä alkuperäinen sveitsiläinen Rösti / Röschti on vähän erilainen. TÄMÄ on rösti:
Eilen päätin kuitenkin hankkiutua eroon lopuista perunoista ja pyöräyttää itse noita Erdäpfellaibcheneita. Erdäpfel tarkoittaa perunaa (=maaomena) ja Laibchen on ymmärtääkseni pieni leipänen (Laib=Brot). Eli perunaleipäsiä! Itävallassa niitä tulee aina toisinaan syötyä, ja ai että ne on hyviä... Mun taikinaan taisi kuitenkin tulla pari desiä jauhoja liikaa (piti olla ehkä pari ruokalusikallista, mutta kun en ollut nähnyt taikinantekovaihetta, niin en osannut arvioida, varsinkin kun ei ollut kunnon ohjetta), unohdin kokonaan lisätä mausteita ja kinkkusuikaleetkin olivat ehtineet pilaantua, niin piti käyttää kalkkunaleikkelettä tilalla. Ei ihan yhtä hyviä kuin Maman tekemät, tai edes Gerhardin, mutta kyllä näitä nyt tän pari päivää syö. (Mä oon muuten niin varma, että Gerhard näyttää nää kuvat äidilleen :D ) Näistä tuli vähän tällaisia peruna-pancakeseja. Enskerralla sitten etsin kunnon ohjeet!