perjantai 31. tammikuuta 2014

Sveitsin reissun loppuhuipennus

Saavuin äsken Zürichiin hotellille, ja en voi ku ihmetellä miten ihminen voi olla niin itsepäinen, ettei viitsi hankkia itselleen karttaa/taksia/ratikkaa vaan pitää omin avuin kävellä kolme kilometriä koko omaisuutensa kanssa... No, ei ole ensimmäinen kerta kun seikkailen Zürichissä pelkästään sen perusteella, että on vilkaissut päämääränsä googlemapsista. Suunnaton ketutus päällä vaan ja ärsyttää koko maailma!


Ensinnäkin, mun koko oleskelu Fribourgissa tällä viikolla meni pieleen sen hotellin takia, jonka hintaan olisi kuvitellut kuuluvan limited access langattomaan nettiin - mitä vielä! Puolen tunnin bloggerin selailu kulutti kaiken käytettävissä olevan datan. Eli siinä ei paljoo datailtukaan :) No, tulipahan kirjotettuu gradua ja luettua tenttiin. 


Eilen kuitenkin raahasin itseni yhdeksän tunnin mittaiseen workshoppiin. Mun gradunohjaaja siis tuli pitämään yhteen instituuttiin tohtoriopiskelijoille työpajaa, jonne mä sitten änkesin mukaan. Oli kuitenkin oman alan juttuja, ja oli kiva nähdä, että niinkin pitkälle ehtineet painivat ihan samojen juttujen kanssa kuin minäkin! :D Die kochen auch mit Wasser, vai miten Gerhard asian ilmaisi. Pitkän päivän päätteeksi mentiin Sveitsin proffan luokse syömään Röstiä. Olin tosi yllättynyt, miten kaikki oli niin kiinnostuneita mun graduaiheesta, ja mun ohjaajakin ylisti mua ja mun oma-aloitteisuutta. Mulla kuitenkin on jo aineisto kasassa :D Että kyllä mäkin ehkä valmistun pian!! Illemmalla palkitsin itseni vielä huonepalvelun antimilla. Ei jääny ainakaan nälkä...


Yhdentoista maissa lähtiessäni Fribourgissa taisi olla jopa miinusasteita, mutta täällä ollaan jo plussan puolella. Onneks Suomessakin on taas lauhempi sää, ihan niinkuin vuosi sitten tähän aikaan. (Muistan sen ihan vain siksi, että Gerhard oli silloin Suomessa ja sitä harmitti liian lämpimät kelit.) Eli huomenna taas murheellisten laulujen maassa! Tästä se lähtee, seuraavan kerran reissaan varmaan vasta pääsiäisenä ja sen jälkeen kuukauden päästä toivottavasti muuttokuorman kanssa. :) Ja tätä kirjoittaessa muuten huono tuulikin katosi, jee! Nyt hakemaan vähän ruokaa ja sitten päiväunille, että jaksaa heilua Suomi-discossa illalla ;)
 


tiistai 28. tammikuuta 2014

Lomaviikonloppu

Huhhuh, pitkä viikonloppu takana, ja pakko sanoa, että nyt väsyttää! Perjantaina palloilin Zürichissä huonossa säässä, ja ehkä ihan hyväkin että kamera oli jäänyt läppärilaukun kanssa matkatavarasäilöön rautatieasemalle. Kyllä siinä kuitenkin pari tuntia sai kulumaan käyskentelemällä ja ihmettelemällä. Toivottavasti tänä perjantaina olisi kuitenkin parempi sää, kun pääsen uudestaan Zürichiin.




No kuitenkin, lauantaina käytiin laskettelemassa! Näin kerran vuodessa kun käy niin kyllä tässä on selkeästi kehitystä havaittavissa... ;) Illalla käytiin sitten Schiballissa, tosin Gerhard unohti kameransa kotiin niin siitä reissusta ei sitten ole minkäännäköisiä kuvia. Mutta hyvä sää sattui joka tapauksessa lauantaille!




Sunnuntai menikin vain nukkuessa ja koomatessa. Jaksoin sentään käydä vilkaisemassa Aamua ja Amandaa - sain antaa toisellekin vastasyntyneelle vasikalle nimen :D Eilen aamulla olikin sitten herätys jo ennen kuutta, että ehdin junaan. Bernissä olin hyvissä ajoin ennen sovittua tapaamistani, ja ehdin fiilistellä vanhoilla huudeilla. Sää oli kyllä todella keväinen: ensin satoi vettä, sitten paistoi aurinko, sitten alkoi tuulla kovaa, sitten iski raekuuro minkä jälkeen taas paistoi aurinko. Ihan basic ilmeisesti!




Äsken saavuin takaisin Fribourgiin. Viime yön olin taas kaverin luona yötä, ja meni ehkä vähän turhan myöhään. Tuntuu, etten ole herännyt vieläkään! Heti kun tulin tähän hotellille, olisin saman tien sitä mieltä, että se edellinen hotelli oli paljon parempi, vaikka tähtiä olikin yksi vähemmän. Joo, mulla on täällä custome-made sänky ja kiva näkymä, mutta tunnelma on jostain todella syvältä ja huone haisee viehkosti tuhkakupilta. 




Anyway, taidan lähteä metsästämään ruokaa. Tähän hotelliin en kyllä aio pistää yhtää enempää rahaa kuin on pakko, niin mieluiten raahaan kolmioleipiä Coopista kuin käyn näiden ravintolassa. :P 

perjantai 24. tammikuuta 2014

Pikaset

Huomenta! Viimeinen aamuni tässä hotellissa valkeni, ja nyt olen laittamassa tavaroitani kasaan. Pääsen vielä pariksi tunniksi palloilemaan kaupungille, minkä jälkeen lähden viikonlopun viettoon - arvatkaa minne! <3 Laskiainen eli Fasching lähestyy, ja minä pääsen tänä vuonna mukaan. Ollaan Lumikki ja seitsemän pientä kääpiötä, mutta meidän Lumikki ei olekaan mikään ihan perinteinen...en malta odottaa :D Tänään kuitenkin yhdet synttäribileet sitä ennen, ihan kiva saada vähän actionia :)




Huomenna päästään ehkä laskettelemaankin. Riippuu vähän säästä, mutta ainakin näillä näkymin pitäisi olla sopiva keli. Mua vaan pelottaa että katkaisen jalkani tai vähintään telon käteni tai jotain - toivottavasti en!! Mutta maanantaista tiistaihin olen sitten taas Bernissä, ennen kuin junailen itseni taas tänne. Tiistaina menen ehkä katsomaan lätkäpeliä, vähän katselemaan millainen meno täällä on. 



Sveitsin proffa oli muuten ollut Skoteissa niin ei ollut sen takia vastannut...hmm, miksei mulle kerrottu? :D Tulin kuitenkin tänne varta vasten siksi, että tapaisin tämän tyypin... Lisäksi mun gradunohjaaja ei ole vieläkään maininnut sanallakaan, että on tulossa tänne ensi viikolla, asiasta kuulin siis tältä Sveitsin proffalta. Saa nyt nähdä mitä touhuilen täällä ens viikolla, vai touhuilenko mitään! Mun oma proffa pitää jonkun workshopin siellä instituutilla, mutta kun mua jännittää ihan lievästi olla aina jossain tohtoriopiskelijoiden porukassa noissa tapahtumissa. 

No niin, ehdin viikonlopun kuitenkin miettiä! Nyt alkaa jo maha kurnimaan ja siivoojat koputtelee oven takana, että pitäis ehkä lähtee. Seuraavan kerran kirjottelen ehkä vasta tiistaina, joten hauskaa viikonloppua! Ja Suomessa oleskelijat, älkää jäätykö!! :D


torstai 23. tammikuuta 2014

Bonjour!

Eilinen haastattelu meni kivasti, ja tällä kertaa jännitinkin paljon vähemmän. (Ja olin ehkä vähän myöhässäkin, hups...) Hyvästä päivästä inspiroituneena aloin naputtelemaan kenttämuistiinpanoja, jotka toivottavasti saan sisällytettyä graduunkin. Pitkästä aikaa kirjoitan jotain saksaksi, mutta onneksi ei tunnu ainakaan vielä takkuilevan hirveästi. Tästä se lähtee! Ensi viikon haastattelua varten pitää kuitenkin tehdä uudet kysymykset, sillä pelaajien sijaan haastattelen valmentajaa. Oon kyllä todella innoissani, kun oon saanut tällaisen mahdollisuuden, ei voi muuta sanoo!! Ja tähän mennessä ainakin haastateltavat on olleet tosi mukavia ja symppiksiä tyyppejä, ja olisin ihan mielelläni muutenkin jutellut niitten kanssa..;) 





Mutta se syy, miksi täällä Fribourgissa oikeastaan on, oli se, että halusin vierailla monikielisyysinstituutissa. Jostain kumman syystä se professori, jonka kanssa olen nyt kirjoitellut ja soitellut viimeiset pari kuukautta, ei ole ilmeisesti ihan ajan tasalla, että juuri nyt olen täällä - ainakaan ei mitenkään ole reagoinut lähettämiini viesteihin. Vähän harmittaa, mutta toisaalta ei: sain nimittäin vapaapäivän, jonka kunniaksi suuntasin Geneveen! 





Yksin reissaamisessa on niin hyviä kuin huonojakin puolia. Esimerkiksi saa matkustaa juuri silloin kuin se itselle parhaiten sopii, ja juuri siten kuin itse haluaa. Lisäksi luksusta on, kun voi mennä syömään mitä ja milloin haluaa, ja katsella juuri niitä paikkoja ja nähtävyyksiä kuin itseään huvittaa. Nämä olivat siis niitä hyviä puolia: huonoiksi puoliksi lasken pienen heittäytymiskyvyn puutteen, yksin on nimittäin "vähän noloo" ottaa jotain selfie-kuvia, ja saattaa tulla vähän yksinäistäkin. Olisi kivaa kokea uusia paikkoja jonkun toisen kanssa, ja olisi vähän enemmän motivaatiotakin kierrellä nähtävyyksiä. Mä olin tänään vähän laiska, ja keskityin vain Geneven toiseen puoleen. Toivottavasti Gerhard lähtisi mukaan joku kerta, ehkä jonain kesänä tai keväänä. Näkyisi ehkä vuoretkin paremmin, nyt oli nimittäin aika pilvistä.





Lähtiessä aurinki kuitenkin alkoi pilkottaa pilvien takaa, ja Geneve-järvi näytti Lausannen viinitarhojen kohdalla upealta. Mun vieressä istui joku toinen turisti, joka järven nähtyään kaivoi paniikissa kameransa esiin ja suorastaan hyppäsi mun syliin ottamaan kuvia :D Mua jotenkin väsytti ihan hurjasti, eikä kahvikaan piristänyt yhtään. Junassa jaksoin kuitenkin esittää, että ymmärsin mitä konnari pöpötti ranskaksi. 





Hei muuten! Mulla on VIIMEINKIN mun kandin tutkinto kasassa!! :D Kun pääsen takaisin Suomeen niin pistän kyllä koontihakemuksen saman tien menemään. Jee :))   



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Opintoretkeilyä

Takana on taas yks vähän pätkittäin nukuttu yö, mutta ei voi valittaa! Sain itseni suihkun kautta aamupalan metsästykseen vasta puolen yhdentoista aikaan. Yritin ottaa yhteyttä siihen proffaan täällä Fribourgissa, jos tavattaisi joku päivä tässä, mutta ei ole tullut vastausta. No, ei se mitään, aamupäivä meni ihan mukavasti vanhassa kaupungissa seikkaillen. Pari symppistä mormonipoikaa tuli juttelemaan, ja antoivat mulle käyntikorttinsa, jos tarvin vaikka apua ranskan kertaamisessa hahah :D 



No mutta! Lupailin joskus aiemmin, että kertoisin tästä mun opintoretkestä vähän tarkemmin. Mä siis olin viime kesänä Bernissä töissä, ja mun työtehtäviin kuului muun muassa paikallisen median ja ajankohtaisten aiheiden seuraaminen ja niistä raportointi. Sveitsissä on tapetilla jatkuvasti maahanmuutto ja maahanmuuttajat, ja aloinkin ottaa asiasta tarkemmin selvää, mutta se jäi vähän kesken kun tuli muita kiireitä. Aihe jäi kuitenkin mieleen muhimaan loppukesäksi, kun suuntasin Itävaltaan. Siellä ollessani töissä huomasin, että vaikka Hochdeutsch menee ihan ongelmitta, niin paikallista murretta en sitten tajunnut paljon mitenkään, ja se vaikutti vähän siihen, miten pääsin mukaan porukoihin. Tosin suurin osa työkavereista luuli aluksi, että olen itävaltalainen mutta muuten vain vajaa kun en aina oikein tajunnut mitä ihmiset mulle puhui. Muut työntekijät oli niin ikään maahanmuuttajataustaisia hyvin pitkälti, mutta olivat oppineet puhumaan murretta. Mulle oli aika kova kolaus, että vaikka olin "korkeammin koulutettu" kuin kukaan muu sillä mun osastolla, niin silti tunsin itseni harvinaisen tyhmäksi. 




Aloin sitten kiinnostua siitä, että miten kielitaito ja -resurssit vaikuttaa maahanmuuttajien elämään niin työssä kuin työn ulkopuolellakin. Edelleen mielessä oli Sveitsi, sillä siellä maahanmuuttajia on hyvin paljon kaikissa yhteiskuntaluokissa. Palasin Suomeen ja aloin pohtia tätä juttua, josko siitä saisi graduaiheen. Juttelin aiheesta gradusemmani vetäjän kanssa, ja hän antoikin minulle aiheen, jota pääsen toteuttamaan Sveitsissä! Lisäksi graduohjaajani tekee yhteistyötä tutkimushankkeensa merkeissä sveitsiläisen proffan kanssa, joka vaikuttaa Fribourgin monikielisyys-instituutissa. 




Samaan aikaan Suomen ystävät Sveitsissä-järjestö (SVFF) oli avannut apurahahaun. Apurahaa jaettiin Sveitsiin suuntautuneisiin opinto- tai tutustumisretkiin kahden, kolmen tai neljän viikon ajaksi. Minulla kävi tuuri, sillä olin yksi niistä kolmesta onnekkaasta, jolle apuraha jaettiin. Olisin luultavasti joka tapauksessa lähtenyt tänne reissuun nyt, mutta kivempihan se on, että ihan  kaikki ei mene omasta pussista.;)  





Sain yhteyshenkilöni yhteystiedot, ja olin häneen yhteydessä heti kun olin saanut tietää apurahasta. Reissun suunnittelulla oli vähän kiire, sillä nämä tammikuun kaksi jälkimmäistä viikkoa olivat ainoa rako, jolloin pääsin lähtemään tänne, mm. kurssien ja tenttien takia. Mutta tiukasta aikataulusta huolimatta sain kaiken ainakin joten kuten suunniteltua, lennot ostin samantien ja olivat vielä ihan kohtuu hintaisia, mutta hotellien kanssa olin jo myöhässä, sillä kaikki halvimmat oli buukattu kaikilta booking-sivustoilta jo loppuun, niin jäi sitten nää neljän tähden hotellit jäljelle... No joo, tällä hetkellä budjetti on pitänyt, mutta olin taas ehtinyt unohtaa, miten kallista ruoka onkaan täällä. :D



Nyt alan henkisesti valmistautumaan seuraavaan haastatteluun! Ilta varmaan menee sitten kirjoitellessa gradua, hihii :) Pariin kuukauteen en ole riviäkään kirjoittanut, oiskohan nyt taas aika...
  

tiistai 21. tammikuuta 2014

Parlez-vous français?

Saavuin tänään iltapäivällä Sveitsin Freiburgiin - Saksassakin on nimittäin Freiburg ja tänään multa kysyttiin lipunmyyntiluukulla että kumpaan haluan mennä. :D Mulla on aika fancy hotellihuone, tai ainakin verrattuna siihen aikaisempaan huoneistohotellimajoitukseen, vaikka oli sekin aika hyvä, ainakin hinta-laatusuhde oli siellä kohdillaan :) Olette varmaan huomanneet, että mun kamera on kyllä vuosimallia ensimmäinen maailmansota, ja kuvat on muutenkin rakeisia, mutta haitanneeko tuo. Mikään muoti/lifestyle/valokuvablogi tää ei ole, joten sallin itselleni amatöörikuvat :) 



No, eilen mulla oli melkoisen jännä päivä! Treffasin Zürichin Hauptbahnhofilla mun opintoretken tukihenkilön, jolta sain mun apurahan, ja lähdin siitä melkein saman tien takaisin Kloteniin tekemään haastattelua. Olin tosiaan ottanut yhteyttä yhteen hotelliin ja kysynyt josko niiltä liikenisi joku huone haastattelua varten, ja siellä olikin sitten varattu meille kokoushuone :) Mun haastateltavakin tuli ajoissa ja ajattelin, että tässä menee varmaan joku vartti, mutta nauhalle sain vähän yli puoli tuntia ja yhteensä juteltiin jonkun tunnin verran :D 




Haastattelun jälkeen hain matkatavarani säilöstä Zürichistä ja matkoin jatkaa Berniin. Siellä ei ollut kyllä muuttunut mikään! Paitsi että ratikalla pääsi suoraan vanhankaupungin läpi, mikä vielä kesällä oli rempassa. Entinen työkaverini, nykyinen hyvä ystävä oli pysäkillä vastassa ja kaupan kautta lähdettiin kokkauspuuhiin. Ilta meni kuulumisia vaihtaen, ja oli ihan kiva rentoutua rankan päivän jäljiltä viinilasillisen kera. 

Supersuihku!

Tänään sitten vielä ennen matkani jatkumista ehdin käydä entisellä työpaikalla moikkaamassa koko jengiä ja syömässä lounasta. Mikään ei ollut muuttunut sielläkään, varsinkaan siellä ruokalassa - ruoka oli yhtä mautonta kuin ennenkin... Mutta oli ihan kiva käydä Bernissäkin, ja ensi viikolla olen taas pari yötä siellä. Toivottavasti sääkin muuttuisi parempaan suuntaan; koko Sveitsi näyttää olevan ihan pilvien peitossa. Sen takia en ole mitään kuviakaan ottanut, kun edes vuoria ei näy! Se on kyllä harmi, sillä niiden näkemistä odotin kovasti.



Kävin aikaisemmin hakemassa vähän evästä kaupungilta. Tosi terveellinen päivällinen/iltapala mulla! Ja kaikki puhuu vaan ranskaa täällä. Ei ihan luonnistu multa, tietenkin tervehdykset ja kiittämiset menee mutta ei sitten mikään muu. Tämän illan ajattelin vaan rentoutua tässä tv:n ääressä ja dataillen, ja ehkä vähän alan kirjoitella noita kenttämuistiinpanoja. Mulla on jo huomenna seuraava haastattelu, mutta uskon että sekin menee ihan hyvin. Ja tuo ensimmäinen haastattelu oli ihan succee, joten lähinnä haen vain vertailupintaa tältä ranskankieliseltä alueelta. Mietin yhä, josko olisin mennyt Luganoon tsekkaamaan italiankieliset piirit, mutta taitaa jäädä väliin. 



Mutta joka tapauksessa yritän olla vähän ahkerampi kameran kanssa. Hönttiä tulla tänne asti enkä ole ottanut kuin muutaman hassun kuvan.:D Kivaa alkuviikkoa kaikille!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

I will survive!

Hei uskokaa tai älkää, mä oon nyt Sveitsissä ja yhtenä kappaleena! Voin sanoa, että eilisestä iltapäiväangstista on selvitty täysin ja nyt voi jo nauraa sille omalle hätäilylleen. Milloin mä opin luottamaan itseeni ja siihen, etten mä ihan saamaton ole? Luku- ja kielitaitoisena ei pitäis olla kovinkaan huolissaan, ainakaan Sveitsin kaltaisessa järjestyksen ja ojennuksen maassa.

Tosiaan, saavuttiin Kööpenhaminaan ajallaan, ja pääsin skypettelemään Gerhardin kanssa. Netti toimi siis moitteettomasti, kun olin viime kerralla saanut aikaiseksi rekisteröityä jäseneksi lentokentän verkkoon. Sain lähetettyä muutamat sähköpostit, ja meinasin uppoutua internetin jännittävään maailmaan vähän liian pitkäksi aikaa..onneksi sitten tajusin lähteä ajoissa kävelemään portille, nimittäin se oli aika kaukana! Kone oli Swiss airlinesin kolmanneksi isoin, mutta matkustajia oli kyydissä vain parisen kymmentä. Juuri sen takia ärsyttikin, kun eteeni kävi istumaan kolmekymppinen nainen uhmaikäisen  lapsensa kanssa... Olisivat voineet istua ihan minne tahansa muuallekin paitsi siihen! Lisäksi se äiti oli todella töykeä ja omahyväisellä asenteella liikkeellä, sillä esim. lentoonlähdön aikana hän laski tahallaan selkänojan alas niin että varmasti mun polvet rusentuivat... Ja lisäksi hän kävi koko ajan pyytämässä lentoemoilta jotain, peittoja, suklaata, limsaa, lisää voileipiä, ja antoi äänekkään ipanansa juoksennella vapaasti käytävällä. Eikä tajunnut ottaa lasta penkille istumaan vaikka lentäjä varoitti turbuloinnista, joka olikin aika voimakasta. 



No joo, oltiin Zürichissä etuajassa, matkalaukku tuli ehjänä perille ja lähdin suunnistamaan bussipysäkkejä kohti. Mulla oli verensokerit ihan hullun alhaalla ja huimasi, eikä painavan läppärilaukun ja matkalaukun raahaaminen ainakaan helpottanut menoa. Päätin kuitenkin, että helvetti pakko mun on nyt jaksaa, niin kauan kun en oikeasti pyörry niin menen suomalaisella sisulla pyytämättä apua! :D Onneksi oltiin niin paljon etuajassa, niin ehdin bussiin jonka olin etukäteen suunnitellutkin ottavani. Parin minuutin bussimatkan jälkeen suuntasin hotellille - miettikää, olin kerran vilkaissut karttaa ja osasin kävellä oikeaan paikkaan :D Toisaalta, Kloten on niin pieni paikka että täällä jos eksyy niin saa olla aika tumpelo. No, sain avaimeni ongelmitta "avainautomaatista", ja huoneeni oli melkeinpä heti ulko-oven vieressä. Huone oli just sellainen, kun olin odottanutkin, ja tänä aamuna heräsin sitten tällaiseen näkyyn:




Voin oikeasti suositella tätä paikkaa! Varsinkin, jos on aikeissa viettää aikaa Zürichissä, tämä on ihan unelmapaikka (mitä nyt nuo lentokoneet on aika äänekkäitä näin päiväsaikaan ainakin...), sillä S-bahnalle menee kävellä viisi minuuttia, ja siitä vartti Zürichin päärautatieasemalle. Äsken kävinkin koittamassa onneani, jos asemalla olisi joku kauppa auki, ja ai että olin niin onnellinen kun palasin kotiin ja pääsin saman tien kokkailemaan lempiruokaani! Kävin myös vähän ihmettelemässä tätä lähiympäristöä, ja huomaa kyllä että täällä ollaan ylpeitä näiden omasta jääkiekkojoukkueesta. Eilen ois ollut peli SC Bern vs. Kloten Flyers, mutta harmikseni en ehtinyt mennä. (Tosin eipä vaikuttanut peli jännältä tai muutenkaan yllättävältä, peli päättyi 6:0... :D)  




Eli so far so good! Ja ihanaa kun pääsi hetkeksi pois Suomen pakkasista, kuten kuvista näkee, täällä ollaan plussan puolella :)

lauantai 18. tammikuuta 2014

Pikapäivitys

Pikapäivitys Helsinki-Vantaalta! Tänne asti matka on sujunut jokseenkin nihkeästi, junasta oli Jyväskylä-Tampere-Tikkurila välillä ihan tukossa, samoin sitten bussi tänne kentälle. Jokunen muukin oli kai lähdössä reissulla, vähintäänkin Helsingin suuntaan. Uskollinen mutta isokokoinen matkalaukkuni oli kaikkien tiellä, mihin ikinä sen tyrkkäsikään. Edellisellä kerralla, kun matkustin, olin pistänyt business-lookin viimeisen päälle ja oikeasti, joka käänteessä oli joku auttamassa laukkujen kanssa tai pitämässä ovea auki tai muuta vastaavaa. Nyt olin pukeutunut rennon letkeesti, ja jostain syystä kenelläkään ei käynyt edes mielessä auttaa mua :D Mutta mua on tänään arvuuteltu norjalaiseksi, saksalaiseksi, itävaltalaiseksi(?) tai britiksi. No mikäs siinä, hassua vaan että joutui ihan erikseen pyytämään esim. lähtöselvityksessä että puhutaanko suomea :)

Pitkä päivä vielä edessä! Lento Kööpenhaminaan lähtee vasta kahden tunnin päästä, ja siellä saan odotella taas sen pari tuntia ennen jatkolentoa kohti Zürichiä. Jään Zürichissä heti lentokentän viereen huoneistohotelliin, toivottavasti kaikki menee hyvin ja saan oman avaimeni (avain saadaan sellaisesta automaatista henk.koht. pin-koodilla, mitään receptionia siellä ei nimittäin ole). Jos kaikki menee niin kuin pitää ja selviän hengissä huomiseen, annan itselleni luvan pitää lepopäivän huomenna! Maanantaina alkaa sitten tiukka sykkiminen. Otin kyllä lenkkivaatteet mukaan, mutta en oikein tiedä olenko lenkkituulella. Sääennustuksetkaan eivät lupaile hyvää. Onneksi maanantaina kuitenkin pääsen entisen työkaverini tykö, hän lupasi illalliseksi Racletteja! 

Mulla on ihan hirvee ahdistus päällä. Aamulla lähtiessä teki vaan mieli pistää pystyyn samanlainen itkupotkuraivari kuin takana istuva uhmaikäinen pikkuneiti. Mua väsyttää ihan hulluna, ja otan kaikki pienetkin vastoinkäymiset tosi raskaasti. Eikä mulla ole ketään kelle puhua...sekin vielä. Mä en vaan enää jaksais mitään ylimääräistä stressiä nyt. Pohdin vaan koko ajan, miks oon näin hellänä nyt koko ajan ihan kaikesta, mutta se vaan tekee kaikesta entistä pahempaa. Mutta toivottavasti teillä on kiva viikonloppu! Jos on jotain vinkkejä tai kokemuksia (tutkimus)haastatteluihin liittyen niin jakakaa ihmeessä, kaikki tulee tarpeeseen :)

torstai 16. tammikuuta 2014

Hätähousuilua

En ole viime päivinä (öinä) saanut oikein nukutuksi kunnolla. Viime viikosta asti mua on härnännyt lonkkakipu, joka johtuu ilmeisesti siitä, kun pitkän tauon jälkeen olen taas alkanut liikkua enemmän. Tässä kohtaa luotan siihen, että sillä se lähtee millä se on tullutkin, mutta harmittaa popsia särkylääkkeitä jatkuvasti ja pyöriä puoli yötä sängyssä etsien asentoa, jossa ei sattuisi. Ja lähenevä reissu on toinen juttu, mikä valvottaa öisin. Pari päivää sitten sain sähköpostia yhdeltä toivomaltani haastateltavalta, ja meillä on tapaaminen jo heti maanantaina! Mua alkoi jännittää niin paljon, että lähetin keskellä yötä viestiä mun ohjaavalle proffalle. Hän sitten aamulla rauhoitteli ja sanoi käyvänsä läpi mun haastattelukysymykset yhden sveitsiläisen proffan kanssa, joka on tällä hetkellä Suomessa mutta jonka tapaan myös ensi viikolla Sveitsissä. Niin, sekin vielä...!



Lisäksi mua jännittää edelleen se apurahasäätäminen. Mulla on tapaaminen mun sveitsiläisen "tukihenkilön" kanssa - myöskin maanantaina - ja vasta silloin selviää nämä käytännön asiat. Toivon vaan, että kaikki menee hyvin! Vasta maanantai-iltana aikaisintaan pystyn huokaisemaan helpotuksesta, joten luultavasti silloin myös pystyn kertomaan vähän tarkemmin tästä mun opintoretkestä ja muista.  



Mä en oikein tiedä kenelle mä näistä asioista avautuisin, kun ei kukaan oikein tunnu ymmärtävänkään. Siispä avaudun täällä! Toisaalta joo, olen aina tällainen jännittäjä, mutta toisaalta ei sitä joka päivä lähdetä ulkomaille haastattelemaan maajoukkuetason jääkiekkoilijoita... Tänään kävin hakemassa nauhurin, ja se assistenttikin varoitteli että on muuten kallis vehje, että pidä hyvä huoli siitä! Ihan kuin en muutenkin aina stressaisi tavaroideni perään, julkisissa puristan käsilaukkua aina henkeni uhalla ja tarkistan miljoonaan kertaan, onko matkalaukku vielä tallella. 


Joo, eli tässä podetaan pahemman luokan hermoromahdusta! Mutta kuten tähänkin mennessä, niin kaikki kääntyy varmasti parhain päin, tavalla tai toisella. On mulla siellä ihmisiä tukemassa jos hätä tulee (ja presidentti Niinistökin saapuu pari päivää mun jälkeen ensi viikolla Davosiin, että enköhän mä pärjää haha :D ) ja aina mä voin paeta Saksan tai Itävallan suuntaan, jos tulee isompi hätä. Ja kaiken lisäksi mun gradun ohjaaja tulee nyt tammikuun lopussa pitämään seminaaria Sveitsiin, niin pääsen sille sitten avautumaan kanssa :D Kaksi viikkoa on kuitenkin lyhyt aika, ja mä kuitenkin teen tätä vain mun gradun takia, mutta hei koskaan en voi tehdä mitään sieltä missä aita on matalin vaan kaikki pitää tehdä tälleen kansainvälisen kaavan mukaan :D Itepähän oon tieni valinnut!!