maanantai 21. joulukuuta 2015

Käsitöitä ja ensimmäinen lento business-luokassa

Heipä hei! Olen taas ollut hieman hiljainen täällä, lukuunottamatta viimeisintä ajastettua postausta. Ninjailin edellisenä viikonloppuna eli kävin jälleen kerran pikavisiitillä Suomessa, mutta tällä kertaa pyhitin oleskeluni täysin perheelle ja sukulaisille, kun edellisellä kerralla ei ehtinyt. Kiva käydä kotona ja käydä saunassa juuri niin paljon kuin huvittaa! Vähän tietenkin harmitti, että koko viikonlopun satoi vettä, mutta toisaalta olin koko ajan menossa ja autolla liikenteessä, joten ei haitannut. Kotimatkakin sujui kyllä varsin miellyttävästi, sain nimittäin upgradauksen business-luokkaan, eli lentokentällä odottelu meni mukavasti loungessa ja lentomatka oli ehkä miellyttävin ikinä! Ruuan ja oman tilan lisäksi parasta oli varmaan se, että business-luokasta sammutettiin käytävävalot, ja jos olisi nukuttanut, olisin varmasti nukkunut makeasti. Ensimmäinen kokemus business-luokassa siis oli varsin mukava. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös samppanjaa, sillä olen aina ollut kovin pihi enkä ole sitä kymmentä euroa viitsinyt economy-luokan puolella maksaa. No, on sitä parempaakin kuoharia juotu, mutta kokemus sekin :)




Innostuin leipomaan toissa viikonloppuna, ja tuli väsättyä niin tavallisia pipareita kuin kaneliässiäkin. Piparitaikinasta sai paistettua kolme rasiallista pipareita ja rakennettua vielä kolme (!!!) piparkakkutaloa. Ulkonäöllisesti ovat jo paljon hienompia kuin viimevuotiset tekeleet, joten jotain edistystä sentään tapahtunut. Jotenkin tuntuu, että taikinakin onnistui tänä vuonna paljon paremmin. Suomesta olin raahannut kaikennäköisiä koristeitakin, mutta kärsivällisyyttä riitti vain yhden tönön verran. :D






Muitakin kädentaitoja on tullut harjoiteltua. On nimittäin tapahtunut ihme: aloin kutoa sukkaa! Tai siis sukkia, mutta tähän mennessä olen työstänyt vain yhtä.  Yläasteen pakollisten käsityötuntien jälkeen en ole puikkoihin koskenut, ja käytännössä jouduin opetella kaiken aivan aloitussilmukan teosta asti. Ja hyvä niin: koulussa meni aina hermot, kun kukaan opettajista ei osannut näyttää, miten vasenkätisten tulisi kutoa, mutta nyt netti on pullollaan tutorial-videoita sekä oikea- että vasenkätisille. 

Ennen joulua ajattelin vielä ehtiä moikata parit kaverit ja nauttia viimeiset glühweinit joulumarkkinoilla. Muuta ohjelmaa ei oikein tässä olekaan, joten voi hyvinkin olla, että saan villasukkani valmiiksi ennen aattoa ;) Mukavaa joulunodotusta!

torstai 17. joulukuuta 2015

Throwback Thursday: Wien joulukuu 2012


On Throwback-torstain aika! Nyt palataan ajassa aika lailla tasan kolmen vuoden päähän joulukuuhun 2012, jolloin kävin Wienissä ensimmäisen kerran. Sitä ennen olin viettänyt pitkän viikonlopun Vorarlbergissä (ensimmäinen virallinen visiitti nykyisillä kotikulmilla nykyisessä kotitalossa, silloin en tosin uskonut ikinä enää palaavani), ja kulkenut junalla läpi lumisen maan aina Wieniin saakka. Siellä oli jo pari kaveria Wien Westbahnhofilla vastassa, ja seuraavat pari päivää menikin tutustuessa uuteen lempikaupunkiini. Kaupunkihan oli salaisesti lempikaupunkini jo vuonna nakki ja muussi, kun katselin tv:stä Poliisikoira Rexiä. Kyseinen sarja on myös vastuussa monesta muustakin asiasta elämässäni, kuten siitä, että ikinä aloin lukea saksaa koulussa tai että haluan yhä edelleenkin saksanpaimenkoiran...





Kaupunkia tuli kierrettyä jalat väsyksiin asti, ja näin paljon hienoja paikkoja. Näin myös vaihtariaikaista ystävääni, jota en ollut nähnyt, no, sitten vaihtarikesän, ja joka oli parhaillaan tekemässä jatko-opintoja Wienin yliopistossa. Tämä tapaamiskerta jäi myös valitettavasti viimeiseksi, joten sitä suuremmalla haikeudella muistelen yhteisiä päiviä Wienissä, muun muassa Kahlenbergillä sekä Schönbrunnin joulumarkkinoilla. 

Olin muuten Wienissä juuri maya-kalenterin loppumisaikaan, eli 21.12.2012, ja joka puolella kaupunkia järjestettiin erilaisia maailmanloppubileitä. Hämäriä muistikuvia on siitä, että olisimme käyneet Praterissa Fachhochschulen joulujuhlissa sekä jossain puolityhjällä klubilla, jossa minua erityisesti ärsytti se, ettei klubilla baaritiskeillä voinut maksaa rahalla vaan ostokset kirjattiin erilliselle sirukortille, joka lähtiessä palautettiin narikan luokse ja maksettiin sitten kortille kirjatut juomat. Vielä ei ole selvinnyt, mitä kyseistä järjestelmää käyttävät baarit tekevät maksukyvyttömille.




Vorarlbergin jälkeen Wien tuntui saksanopiskelija-turistin taivaalta: kaikki puhuivat hochdeutschia tai englantia, mutta väenpaljous ja tuulisuus jäivät ehkä miinuksina mieleen. Toisaalta, toisella kerralla Wienissä käydessäni tuli todettua, että siellähän tuulee aina, eikä se väenpaljouskaan niin pahalta enää tuntunut, kun oppi kulkemaan virran mukana. 




tiistai 15. joulukuuta 2015

Moro sano poro - eli pari päivää Tampereella


Hei taas! Itävallassa ollaan touhuiltu täysillä joulupuuhien parissa, mutta vielä on muisteltavaa menneeltä viikolta ystävieni kanssa tekemäni Suomen-reissu tiimoilta. Hengailtiin pari päivää Tampereella matkan päätteeksi, sillä sieltä löytyi hyvät lennot takaisin kotiin, ja siinä pystyi siis helposti viettämään pari päivää kaupunkia kierrellen. Tampere ei ole mitenkään erityisen tuttu paikka, lapsena ja kerran aikuisiälläkin on tullut käytyä Särkänniemessä, ja kerran vaihtarituutorina toimiessani toin tuutoroitavani käymään Muumimuseossa. Tällä kertaa jäi molemmat näistä väliin, mutta nähtävää riitti muutenkin. Erityisesti Torni-hotelli ja sen ylimmässä kerroksessa sijaitseva Moro-baari olivat näkemisen ja kokemisen arvoisia. Hinnat olivat sen tasoisia, että tiesi olevansa yhdessä kalleimmista hotelleista, mutta kyllä ehdottomasti siitä maisemasta maksoi vähän ekstraa. En olisi kyllä voinut parempaa auringonlaskua turistikavereille tarjota!


Tietenkin vierailtiin myös joulutorilla. Olen kyllä joskus kuullut, että Tampereella järjestetään joulun alla tällainen tori, mutta jotenkin ei edes käynyt mielessä, ennen kuin nähtiin se sattumalta ohikulkumatkalla! Siihen aikaan illasta luukut olivat jo kiinni, mutta seuraavana päivänä käytiin kiertämässä kojut ja maistamassa suomalaista glögiä. Oli muuten vaikeaa itävaltalaisten ymmärtää suomalaista alkoholilainsäädäntöä ja anniskelualueiden ideaa... Mutta hauskin juttu oli ehkä Nakkisormet-mökki, jossa pystyi ostamaan makkaran ja grillaamaan sen itse! 





Matkaseuralaisteni mielestä Tampere oli ihan kiva paikka, mutta siellä ei ollut yhtä lämminhenkistä fiilistä kuin Jyväskylässä - ehkä johtui myös siitä, että Jyväskylä on itselleni tutumpi ja tiesin hyvät menomestat ja muutenkin. Tamperekin on mukavan kompakti kaupunki, mutta ei kuitenkaan lukeudu lemppareihini. Kesäkaupunkihan se on, ehdottomasti! Ja turistina ollessa itsekin jäi varmasti monta hienoa paikkaa näkemättä ja näyttämättä. Kokonaisuudessaan kavereille jäi mieleen varmaankin raikas ilma (koska pakkanen), Hesburger ja se makkaranpaisto. Myös asiakaspalvelijoihin englanninkielentaito yllätti monessa paikassa!  

Mitä te näyttäisitte ulkomaalaisille ystävillenne Suomessa? 

perjantai 11. joulukuuta 2015

Toivolan Vanha Piha


Jyväskylässä ehdittiin käydä tutustumassa myös Toivolan Vanhan Pihan Joulupihaan. Vaikka asuinkin Jyväskylässä viitisen vuotta, ei jostain syystä tullut koskaan käytyä kyseisessä paikassa! Nyt kuitenkin turistina teki mieli käydä katsomassa pihan meininkiä, ja kun kyseiselle päivälle sattui kaiken lisäksi aurinkoinen (tosin tuulinen) sää, niin mielellään lähdettiin fiilistelemään suomalaisia jouluperinteitä. 




Pihalta löytyi paljon käsityöpajoja ja pikkumyymälöitä, joista pystyi ostamaan käsintehtyjä vaatteita tai vaikkapa jouluisia herkkuja. Sisätiloissa tuli vietettyä melko paljon aikaa, sillä viima oli sen verran hyyvätä. Löydettiin myös pieni talli, jossa lepäili kolme lammasta, ja jäätiin sitten hetkeksi silittelemään niitä. Vaikka onhan meillä kotonakin päin vaikka minkä näköisiä eläimiä, on niitä silti aina jäätävä ihastelemaan. 


Matkaseuralaiseni hämmästelivät etenkin sitä, että näytti siltä, kuin koko kaupungin mummot olisivat olleet liikenteessä samaan aikaan. Ja nyt kun sitä miettii, niin ei täällä meillä päin kaupungilla kulkiessa kovin paljon vanhoja ihmisiä näe. Suomessa se on jotenkin ihan luonnollista, että mummot jonottavat heti kymmeneltä pankin oven takana, tai valtaavat kauppojen hyllyvälit, tai huiskivat muuten vain menemään kylillä. Kaveri sanoi hauskasti, että suomalaiset mummot ovat laumaeläimiä - mikä ei ole kyllä kovin kaukana totuudesta! :D Vai mitä mieltä olette?




Jyväskylästä suunnattiin itsenäisyyspäivän paraatin jälkeen Tampereelle. Sattuipa jännä juttu siinä junaa odotellessa: olin pari viikkoa aiemmin lukenut Facebookista, kun eräs ulkopaikkakuntalainen kaverini oli odotellut bussia Jyväskylän asemalla ja joku nainen oli tullut kysymään, heltyisikö häneltä pari euroa bussilippua varten. Hyväsydämisenä ihmisenä hän oli antanut kaikki kolikkonsa lompakon pohjalta, ja summaa kertyikin jo nelisen euroa - vaan tämä ei naiselle riittänyt, vaan alkoi kysellä, voisiko kaverini käydä nostamassa pankkiautomaatilta lisää rahaa. Siis kuvitelkaa! No, minä odottelin siis junaa yksikseni penkillä lehteä lukien (matkaseuralaiseni seisoivat kauempana), ja eräs nainen sitten tuli kysymään minulta, löytyisikö minulta pari euroa bussilippua varten. Alkoi kellot soida, ja sanoin vain lyhyesti että ei ole kolikoita. Tyyppi sitten alkoi tivaamaan, josko minulta kolikoiden sijaan löytyisi seteleitä! Mulla alkoi keittää ja sanoin, että en anna sulle mitään, ja oon muuten lukenut susta Facebookista, että tiedän millainen tyyppi olet. Hän vain kohautti olkiaan ja sanoi "vai niin" ja jatkoi mun kavereiden suuntaan. Viitoin heille että älkää puhuko tälle naiselle mitään, ja onneksi he tajusivat leikkiä tyhmiä kielitaidottomia turisteja.:D 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kahvilakulttuuria Jyväskylässä


Moi taas! Viimeinen viikko meni reissatessa - missäpä muuallakaan kuin Suomessa. Pari kaveria oli innostunut puheistani revontulista, poroista ja talven kaamoksesta, ja vaikken kaamosta kummempia ilmiöitä voinut luvata, lähtivät he silti mukaan pitkäksi viikonlopuksi. Lennettiin yhden pysähdyksen taktiikaalla Jyväskylään, jossa ystävä oli odottelemassa meitä puolen yön aikoihin Tikkakosken lentokentällä. Yö oli harmillisen lyhyt, sillä minulla oli heti seuraavana aamuna varattu aika kampaajalle, hehheh. Mutta mikä oliskaan parempi tapa aloittaa Suomi-loma kuin uudella tukalla! Kampaajakin oli aivan ihana tyyppi, ja kiikutteli mulle vähän väliä lisää kahvia, jotta pysyin just ja just pystyssä penkissä.




Jyväskylässä vietettyjen päivien aikana tuli notkuttua ennen kaikkea aika paljon kahviloissa. Coffee Housen aamupala oli aivan must, ja vaniljasiirapilla maustettua kahvia tuli santsattua useampaan kertaa. Vorarlbergistä puuttuu tällaiset rennot kahvilat, joissa voi vain istua ja lukea lehtiä pienen taustahälinän soristessa taustalla. Porukka ei seilaa paikasta toiseen, vaan jää istuskelemaan ja nauttimaan hetkestä. Itävallassa vähintään tarjoilijat tulevat suhaamaan tai häseltämään korvan juureen: tietenkin pöytiin tarjoilu on ihan kätevä ominaisuus, mutta suomalaisena tykkään olla itse siinä aloitteen tekijänä jos jotain haluan tilata, haha.:D

Tuntui, että koko kaupunki oli liikkeellä, koko ajan. Varsinkin Sokoksella oli sellainen tungos, ettei siellä tehnyt mieli pyöriä huvikseen. Tosin kaikkia sisustusjuttuja ja astioita oli kiva katsella, ja mielelläni olisinkin ostanut muutamia juttuja mukaan, mutta oltiin otettu kavereiden kanssa jaetut matkalaukut mukaan että päästii vähän halvemmalla, eli shoppailut oli rajoitettava minimiin. Keskityttiin sitten siihen ruokapuoleen sitäkin enemmän - jotenkin näillä reissuilla tuntuu, että suurin osa ajasta menee syödessä! Kahvila-konditoria Wilhelmiinakin oli siirtynyt uusiin tiloihin, ja se oli muutenkin pistetty uusiksi ihan kokonaan. Kakkuvalikoima oli kyllä pysynyt entisellään, eli valinnanvaraa riitti jokaiseen makuun. Mun glögikakku oli ehkä hieman liian makea omaan makuun, mutta pitihän sitä kokeilla. :) 





perjantai 4. joulukuuta 2015

Christmas card workshop


Huomenta kaikille! Kuka muu on tehnyt tänä vuonna joulukortteja? Eräs marraskuinen iltapäivä meni ainakin meillä joulukortteja väkertäessä. Lapsena tykkäsin askarrella ja piirtää, ja kaikennäköisiä kortintapaisia tekeleitä tuli tehtyä, ja viime vuonna iski monen vuoden jälkeen uusi kipinä askarteluun. Muutenkin tekee mieli laittaa sukulaisille kortteja, kun muuten niitä ei välttämättä joka Suomen-reissulla näe, niin ainakin jonkinlaisia elonmerkkejä näyttää. 

Tänä vuonna aloitin korttien teon - tai oikeastaan niin suunnittelun - jo ajoissa loka-marraskuussa, ja mielestäni niistä tuli ihan nättejä. Netistä löytyy ihan tajuttomasti toinen toisteen hauskempia ideoita, ja askartelun erikoisliikkeistä löytyy kivoja tarroja, joita ainakin itse tykkään käyttää tuomaan kortteihin vähän syvyyttä. 



Joulu on ehdottomasti vuoden lempijuhlani. Edes syntymäpäivät eivät vedä vertoja joululle! Siihen valmistautuminen on jotenkin rituaalinomaista, mistä erityisesti pidän. Minua ei kasvatettu erityisen hengelliseksi, minkä vuoksi suosinkin "pakanallista" joulunviettoa, enkä joulusta puhuttaessa edes yritä puhua poliittisen korrektisti. Tosin Itävallassa elämääni ovat tulleet mukaan Christkindl, rauhantuli sekä joulukirkko. Lapsena kuuntelin Suomessa vanhempieni kanssa jouluaattoaamun rauhanjulistusta, mutta ei sen kummemmin. Meillä oli tiettyjä perinteitä silloinkin jouluisin, mutta viimeisen kerran meillä juhlittiin oikeasti joulu varmaan viisitoista vuotta sitten. Sen jälkeen sen juhlinta oikeastaan jäi - kunnes muutin Itävaltaan. :) Täällä joulu on iso juttu, minkä vuoksi myös itsellekin tarttuu jo paljon ennen joulunalusviikkoja kutkuttava fiilis! 



tiistai 1. joulukuuta 2015

First of December randoms

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä, eli nyt saa hypettää joulua ihan luvan kanssa! Katselin viimevuotisia ja tämän alkutalven kuvia ja keräsin niistä itselleni kollaasin, kuinka päästä jouluntunnelmaan. 


1. Ensimmäiset joulutunnelman luojat löytyvät yleensä jostain muualta kuin omasta takaa. Jouluvalot ovat ehkä ensimmäinen asia (ehkä joulusuklaiden tulon jälkeen), joista huomaa joulun lähestyvän. 2. Ulkotulet luovat ihanaa tunnelmaa ympäri vuoden, mutta etenkin alkutalven synkkinä iltoina ne tuovat lämpöä ja tietynlaista keskitalven odotusta. 3. Lumi on tietenkin ykkönen, mutta kunnon lumia on turha enää edes haaveilla oikein missään ennen tammikuuta, paitsi ehkä Lapissa tai ihan korkeilla vuorilla.


4. Tänä vuonna seinältä löytyy itsetehty yllätysjoulukalenteri. Viime vuonna sain yllätyksenä teekalenteri, mutta tänä vuonna päätin yllättää kanssaeläjät vähän erilaisella kalenterilla. Pussit taiteilin itse suurella vaivalla, haha. Sisälle piilotan kaikenlaista suklaasta piparkakkumuotteihin. 5. Jyskistä (täällä nimellä Dänisches Bettenlager) löytyi nättejä ja lämpöisiä joululakanoita. 6. Tämän vuoden paketoinnit aloitin jo hyvissä ajoin, viime vuonna värit olivat kuparia ja kultaa, tänä vuonna jämäpaloja lukuunottamatta keskityn hopeisiin lahjapapereihin ynnä muihin. 


7. Joulun tunnelma syntyy myös makujen kautta. Suomessa erityisesti glögi maistuisi aina siitä lähtien, kun sitä kauppojen hyllyiltä löytyy, mutta täällä sen korvaa glühwein, erityisesti se valkoinen versio. Glögistäkin tykkään vaniljanmakuisesta valkoisesta glögistä! Lisäksi kirsikkainen kinderpunsch on ollut viimeaikainen lemppari. 8. Viimevuotinen piparkakkutalo ei ollut näöllä pilattu, mutta ekaksi yritykseksi ainakin syötävä. 9. Lisäksi ilmojen viiletessä alkaa huulet kaipailla kosteutusta, ja tänä vuonna ostin mustikanmakuisen labellon. Jos tykkää mustikkajugurtista, niin tämä on ehdottomasti paras valinta!



10. Koristeet tulevat meidän taloon pikkuhiljaa, ensimmäisenä adventtina tietenkin ensimmäiset koristeet talon emännän käsialana. Kahtena edellisenä jouluna olen saanut koristella täällä alakerran kuusen, mikä on ollut ihan kivaa hommaa. 11./12. Omia koristeita tai mitään muutakaan en ole vielä ostanut, vaan vasta sitten, kun minlla on se oma asunto. Sitä on tullut nyt etsittyä ja katseltua puolivakavissaan, mutta aion odottaa kunnes työpaikkajutut selviävät. Tämänhetkisillä tuloilla asun vielä ihan mielelläni toisten nurkissa.