sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Go to a hair dresser they said, it will be fun they said

Pieni avautuminen tähän alkuun. Mua masentaa vieläkin viime viikkoinen kampaajakäynti, joka oli ihan täys katastrofi. Kampaaja kysyi, että leikataanko kerroksittain vai tasaisesti, ja sanoin aivan selkeästi tasaisesti, koska haaveena on saada pitkät hulmuavat hiukset vielä edes kerran tässä elämässä. Vastaukseksi sain: “Ich mache es trotzdem stufig” ja napsasi järkyttävän palan hiuksista. Siinä meni puolentoista vuoden kasvatus hukkaan, että varmaan arvaatte, että vituttaa. Ai saatana. Hiuksia ei saa ponnarille kunnolla, kun puolet hiuksista yltää just ja just leukaan ja repsottaa sitten hölmösti tuossa sivuilla. Sitten vielä jälkikäsittelyissä kampaaja kysyi, tupeerataanko vai annetaanko olla. Sanoin että “Tupieren, bitte” ja hän vastasi “Also naturell, alles klar“. Ei jumalauta!! Kuuroko se on! Kaiken huippu oli vielä kun kysyin, oisko heillä myydä mulle silvershampoota. "Für dich?", kehtasi kysyä. No kuka tässä just blondasi hiuksensa, hä?! En mene enää ikinä kampaajalle, ainakaan leikkaamaan hiuksiani. Tosin kai tällainen jyrämäisyys on tapana täällä Keski-Euroopassa: kerran kävin Saksassa kampaajalla ja halusin ruskeat hiukset. Vastaus oli “Nein, Sie werden jetzt Blondine”. Jos on vinkkejä, miten hiukset saa kasvamaan nopeasti, niin kertokaa! Hiukset pysyvät tästä eteenpäin tiukasti pannalla kiinni siihen asti, kunnes tuo ylikerros on kasvanut ainakin viisi senttiä. 



Vähän kivempiin aiheisiin sitten! Täällä landella perhe pitää ihastuttavalla tavalla yhtä vielä senkin jälkeen, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä. Harva kuitenkaan haluaa muuttaa kovin kauas lapsuudenkodistaan. Vorarlbergiläiseen mentaliteettiin kuuluu vahvana oman talon omistaminen tai jopa rakentaminen (schaffa schaffa Hüsle baua), ja meidänkin kadulle kohoaa tällä hetkellä jopa kaksi uutta taloa. Toinen on jo edennyt niin pitkälle, että perjantaina päästiin viettämään harjakaisia.






Olen ollut kaksi kesää raksalla töissä, eli vähän on tuntemusta siitä, miten homma toimii ja etenee. Olen seurannut tämän kyseisen talon valmistumista pohjapiirrustuksista asti, ja on ollut tosi mielenkiintoista nähdä, miten todellisuus vastaa mielikuvaa. Voin sanoa, että on hyvin onnistunut. Ainakin täällä (en tiedä muusta Itävallasta) on ihan hullun paljon erilaisia sääntöjä, minkälaiseksi talo pitää rakentaa, jotta saa valtiolta tukea, mutta niistä huolimatta talosta tulee ihana. Isot ikkunat on mun mieleen, mä rakastan luonnonvaloa! Meidän kodissa mua ärsyttää eniten juurikin pienet ikkunat ja paksut seinät, minkä takia päivänvaloa ei kummemmin heru... Mutta nyt ainakin tiedän, kenen luona tulen viettämään monet illat ;)





Mä en ole koskaan ennen ajatellut asuvani omakotitalossa, tai ajatus ei ole koskaan houkutellut yhtään, olenhan koko ikäni asunut pienissä asunnoissa ja muuttanut vähintään joka viides vuosi pienestä pitäen. Omakotitalossa on iso työ jo pelkästään siivoamisen takia. Nykyisessä kodissani ei käytännön syistä kuitenkaan siivota kuin hiekat ja mullat lattioilta, minkä vuoksi joka nurkka on täynnä hämähäkinseittejä ja ties mitä elukoita. Lisäksi meillä on kaksi tallikissaa, jotka kantavat sisälle toisinaan vaikka minkälaista moskaa. Mähän haluaisin koiran, mutta se nyt ei olisi yhtään parempi (siistimpi) vaihtoehto.:D Mutta saa nähdä mitä tapahtuu seuraavien parin vuoden aikana. Luultavasti meilläkin on pieni remppaprojekti edessä.;) 



//I had a really bad experience at the hairdresser's and now my hair is ruined for the next one and a half years. Any hints how to make them grow faster?
I got invited to a Firstfeier of a friend's house. It's interesting to follow the building process of a house from the very beginning and to see the results of the hard work. I have been now living two months in a "Eigenhaus", and I've noticed it's still a lot of work also afterwards, not just building it. ;) 

6 kommenttia:

  1. Voi helvetti!! >:O Mä olisin varmaan jättänyt maksamatta tollasesta "palvelusta"! Siis mitä vittua. Anteeks kiroilu, mut keittää. Ymmärrän sun suuttumuksen tosi hyvin, oon kolmisen vuotta yrittänyt kasvattaa hiuksia ja huolimatta siitä, että mulla on oma sisko kampaajana ja todellakin tasoittaa vaan just sen verran mitä on pakko, nää on nyt ehkä joku 35 cm pitkät. Mikä voi tehostaa hiustenkasvua, on nää biotiinitabletit ja sinkki.

    Mua ärsyttää myös pienet ikkunat! Sen tajuan, että tosi vanhoissa taloissa ikkunat on pienet, mutta ainakin täällä päin ihan uusiinkin tehdään mun mittapuulla ihan naurettavan pieniä ikkunoita siihen nähden mihin olis "seinätilaa" :o Murun porukoilla tykkäänkin olla tosi paljon, kun käytännössä koko talon eteläseinä on lasia :) Ja mulle omakotiasuminen on sellanen "pakollinen unelma", oon niin tottunut siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin olisi tehny mieli vaan olla maksamatta, siis se ei tehny mitään mitä mä halusin! Ja lopuksi olisin halunnu vielä että se kampaaja vähän kihartais hiuksia kun oltiin menossa ulos illalla, mutta loppujen lopuks lähin sieltä sellasen mummolookin kanssa, ku suoraan jostain 50-luvun amerikkalähiöstä! Biotiinitabuja oon vedelly tässä parisen kuukautta lähinnä kynsien takia, mutta ehkä mä kaipaan vähän enemmän kalsiumiakin siihen lisäks. Pitääpä käydä apteekissa..

      Mun pitää tosiaan totutella tohon omakotiasumiseen :D musta tuntuu että sellaisessa on liikaa vastuuta...tosin meillä on siinä kaupan päällisiksi vielä sukutila, että kyllä siinä sitä vastuuta riittääki.:D vähän moderni asumus kyllä olis enemmän mun mieleen, jos sellanen koko seinän kokoinen ikkuna ois kyllä unelma! Tai ees standardikokoinen suomalainen ikkunaki ois jo luksusta täällä :D

      Poista
  2. Oi, kuulostaa ihan painajaismaiselta kampaajakäynniltä! Mä kävin vaihdossa ollessani Itävallassa kampaajalla, mikä kadutti kyllä pitkään :D Lähdin sieltä ihan uskomattoman tipunkeltasilla hiuksilla, ne näytti oikeesti siltä kun ne olis värjätty kirkkaankeltasella maalilla :D Mä taas olisin halunnu, että latvoja olis leikattu vähän reilummin (mulla on siis melkosen pitkät hiukset), mutta siihen ei se kampaaja suostunu. Hiustenkasvatusvinkkejä en kyllä valitettavasti osaa antaa, mulla itelläni kasvaa hiukset ihan tosi nopeesti vaikken edes syö mitään ravintolisiä tms.

    On muuten tosi kiva kun kirjottelet näin usein :) Sun blogi kuuluu ehdottomasti mun suosikkiblogeihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua!! Se on yks munkin pahimmista painajaisista, että hiukset olis ihan keltaset kampaajakäynnin jälkeen!! :D Lohduttavaa kuulla, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia näistä kampaajista täälläpäin... Jotenkin täällä on vissiin ihan erilainen kampaajamentaliteetti ja -moraali kuin Suomessa, haha :D Suomessa pystyn helposti sanomaan kampaajalle että saa tehdä mitä lystää, mutta täällä en todellakaan luota enää kenenkään taitoihin!

      Hei kiitos, kiva kuulla!! Yritän kirjoitella mahdollisimman usein, tää on niin kivaa hommaa. Ja ihanaa lukea tällaisia kommentteja! :)

      Poista
  3. Tässä syy miksi en mene kampaajalle, mulla aina sisko tai äiti napsii vähän latvoista :D Max. kerran vuodessa menen kampaajalle ja joka kertaa ärsyttää lähteä sieltä yhtä paljon, en tajua miten vaikeaa on ymmärtää että mitä asiakas haluaa... jopa täällä Suomessa! Vinkkejä en kyllä osaa antaa, mulla on puoleen selkään asti melkein hiukset ja jotenkin oon ne onnistunut polkasta kasvattamaan, tosin latvat rupee taas olemaan semmoista kuivaa korppua, että pitää varmaan mennä napsasemaan :'( Mä oon ostanut jo 4 väriainepakettia mukaan Turkkiin, kun siellä nyt en ainakaan mee blondaamaan tukkaani kampaajalle tai se tippuu seuraavaksi päästä kokonaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se aika hurjaa antaa toiselle sellainen valta, hiukset kun on aika olennainen osa ulkonäköä ja mikä tahansa voi mennä pieleen! Mutta lohdullista kuulla sekin, että oot saanu kasvatettua niin pitkät hiukset; ehkä mullakin on vielä toivoa..! joskus mulla oli tosi pitkät hiukset, mutta äiti meni napsaisemaan ne lyhyiksi minkä jälkeen on tuntunut ettei ne enää kasva kunnolla. :/

      Poista