keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Schatzie schenk mir ein Foto


Pari viime päivää ovat menneet yhdessä hujauksessa. Minun muutenkin epäsäännöllinen viikkorytmi on mennyt ihan sekaisin, kun eilen oli vapaata laskiaisen (tai täällä karnevaaliajan) päättymisen takia. Maanantaina sitten töiden jälkeen nappasin pari ihanaa suomalaista vaihtaria mukaani, ja yhdessä suunnattiin St. Antoniin, Vorarlbergin ja Tirolin rajamaille. Paikka on tunnettu villistä apres-ski-menosta, ja kampaajalla Suomessa lueskelin huvikseni matkailulehteä, ja Itävallasta oli mainittu nimenomaan St. Anton ja Mooserwirt-baari. Muutama norjalainen tuttu oli matkustanut Itävaltaan niin ikään hiihtolomailemaan, ja niitä siis lähdettiin moikkaamaan. Olen monta kertaa (no, vajaa kymmenen mutta kuitenkin) kulkenut samaista reittiä junalla joko Innsbruckiin, Wieniin tai Italiaan ja ihaillut niitä mielettömiä maisemia, mutta ensimmäistä kertaa nousi St. Anton am Arlberg-pysäkillä junasta laiturille. Ei voinut muuta kuin pällistellä suu auki, ja vielä kun meidän seurueen muut Suomi-naiset näkivät paikan ensimmäistä kertaa, se into ja ihastus tarttui kyllä muhunkin. Paikka on pieni ja todella stereotyyppinen alppikaupunki, mutta mahtavinta oli se, että asemalta pääsi kävellen rinteeseen alle kilometrin matkan päähän.

Maanantai oli pyhitetty apres-skille, ja yöksi suunnattiin kotiin. Seuraavana päivänä palattiin kuitenkin laskettelemaan. Miettikää, tämä oli jo mun viides kerta tänä vuonna! Yleensä se on jäänyt siihen maksimissaan kahteen päivään. Ensi vuonna sitten ehkä pitää ostaa kausikortti. Vähän epäilytti kuitenkin aluksi lähteä rinteeseen, sillä kotona oli todella kurja ja sumuinen ilma, mutta kunhan päästiin oikeille korkeuksille niin alkoi se aurinkokin pilkottamaan. Tuli mieleen Eppujen laulun sanat "aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy..." :) Siinä se päivä sitten menikin! Mutta voin suositella St. Antonia laskettelukohteeksi ainakin sellaisille, jotka ovat huolissaan pärjäävätkö kielen kanssa (siellä rinteessä ei kuullut mitään muuta kuin englantia!) mutta jotka eivät ihan pienimmällä budjetilla ole liikenteessä.


Tänään palasin päiväksi "normiarkeen" ennen viikonlopun aloittamista. Toimistolla oli jollakin samaa hajuvettä kuin päiväkodin tädillä aikoinaan, ja piti ihan pysähtyä flashbackin pauloissa. Miten kukaan voi muistaa jonkun tuoksun parinkymmenen vuoden takaa? Ja kamalaa, että voi puhua asioista "parinkymmenen vuoden" takaa. Muita ikäkriiseilijöitä?

2 kommenttia:

  1. Siis mitä, onko teillä Faschingsdienstag vapaapäivä? Ei meillä vaan, eikä Wienissä edes huomannut, että olisi ollut perus-tiistaita kummoisempi päivä :D

    Mä en muista oikeastaan juuri mitään ajasta, jolloin olin nuorempi kuin 10-vuotias... huolestuttavaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Tai siis puoli päivää oli palkallista vapaata, mutta mä otin aamupäivän kans vapaaksi :) Täälläpäin on joka paikassa kunnon hulinat, mä tosin missasin nyt kun oltiin laskemassa, mutta jälkeenpäin huomas kaduilla serpentiinejä ja muita tällaisia :D

      Mä muistan turhankin paljon, nolojakin juttuja, jotka vois jo unohtaa :D

      Poista