Tämä kevät on ollut tosi kiireinen. Opiskelut ja reissaaminen ovat ahmaisseet suurimman osan ajastani, minkä takia en ole ainakaan turhan usein nähnyt ystäviäni. Sen takia päätin pitää pienimuotoiset juhlat, läksiäiset kaikille läheisimmilleni täällä Jyväskylässä. Oli onnea, että myös joensuulaistuneet opiskelukaverit pääsivät mukaan! Kaikki tärkeimmät oli paikalla. :)
Mulla oli itku herkässä koko illan, ja mun sydän vaan suli niiden ihmisten kanssa. Mä tajusin ehkä ensimmäistä kertaa todella, miten mahtavia tyyppejä mulla on mun elämässä, jotka välittää musta ja jotka lukevat minut ystäväkseen. Mua muistettiin ihanilla lahjoilla, jotka pääsevät todellakin mukaan uuteen kotiini, kunniapaikalle kirjahyllyyn (johon Gerhard viimeinkin raivaa tilaa mullekin. Mä en enää kestä katsella niitä miljoonia kisoissa sponsoreilta saatuja juomapulloja ja pokaaleja jne :D).
Oon ollu aikamoinen partygirl jo fuksivuonna! Sain lahjaksi albumin, joka oli täynnä kuvia vuosien varrelta. Mulla ei taida kovinkaan montaa kuvaa olla entuudestaan mistään Germanisti-reissuilta tai bileilloilta (ehkä ihan hyvä), joten oli ihana katsella miten on muuttunut vuosien varrella. Oma tyyli on ollut selkeesti rokimpi aiemmin, onneksi oon ehkä vähän naisellistunut :D Monessa kohtaa kyllä nauratti, ja ehkä hävettikin :D
Arvokkainta, mitä opiskeluajalta olen saanut, on ehdottomasti mun ystävät ja kokemukset heidän kanssaan. Mä niin toivon, että nää ihmiset pysyy mun elämässä läpi elämän. Ah, ja nyt alkoi taas itkettää. :') Mitä mä tekisinkään ilman heitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti