sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Öissä töissä

Yksi syy siihen, miksi halusin muuttaa juuri edellisviikonloppuna, oli tänä viikonloppuna järjestettävä vapaapalokunnan Night Cup-tapahtuma. Jo tammikuussa oli puhetta, että me tytöt - minä, siskot ja veljen tyttöystävä -  mentäisiin tiskin taakse myymään juomia juhlijoille. Eilen päästiin sitten hommiin, ja jo alkubriiffauksessa olin ihan varma, että ryssin koko jutun: enhän mä tajua mistään mitään :D Jos jo meidän kouluttajat puhui niin jäykkää murretta, niin miten mä ymmärtäisin mitään mitä asiakkaat mongertaa, varsinkin kun niitä oli tulossa joka puolela provinssia? Lisäksi meillä oli muutamia drinkkejä myynnissä, joita en ollut kuullutkaan, eikä meillä ollut mitään ohjelistoja apuna. Ja siihen kun vielä lisää mun huonon matikkapään, niin katastrofi oli kasassa.



Oli suoraan sanottuna järkyttävää nähdä tiskin toiselta puolelta, miltä humalainen juhlakansa oikeasti näyttää. Okei, baarissa oli aika valikoitunut asiakaskunta eli kaikista pahimmat kännääjät ja juomat oli halpoja, joten ei pitäisi ihmetellä. Pari tappeluakin siinä syntyi, ja se olin aina minä joka olin siinä vieressä että kaikki tiskillä olleet juomalasit varmasti kaatui just mun päälle :D 

En mä nyt sanois että se mitenkään erityisen hauskaa oli, hyvä kokemus pikemminkin. Halusin mennä sinne alun perin vain sen takia, että ajattelin sen olevan tärkeää mun "integroitumisen" kannalta, mutta loppujen lopuksi mulle jäi vaan paha olo koko illasta. Sen lisäksi, että jalat on nyt kuin norsulla ja mulla on myötätuntokrapula, niin tajusin entistä selkeämmin sen, että mä en ole täältä. Mulla oli toisinaan isoja vaikeuksia ymmärtää, mitä asiakkaat selitti mulle, jos ne erehtyi puhumaan jotain muuta sen lisäksi että tilasivat juomia. Yhdelle tyypille mulla oli aikaa selittää että olen Suomesta mutta myöhemmin illalla mä en voinu ku purra huulta ja pyytää toistamaan niin monta kertaa että meni perille. Tuli jotenkin paha mieli, kun en saanut suojautua "sori, en tajua, oon vaan suomalainen"-muurin taakse, oli pärjättävä niin kuin kaikki muutkin. Sellanen, tiedättekö, epäonnistumisen tunne. Mulla on vielä paljon opittavaa, mutta tuulta päin vaan, eihän tässä muuta voi! Itse oon tieni valinnut, ja mun on vaan jaksettava niellä ylpeyteni toisinaan ja näyttää heikot puoleni, vaikkei se kivaa olekaan. :D 



Suomalaisuuttani en ole hylännyt, joten kone kiinni ja urheilukanava auki! Suomi voittoon MM-kisoissa! 

1 kommentti: