tiistai 12. elokuuta 2014

Sporttista menoa

Moi kaikille! Mä tulin tänään töihin jo kahdeksaan - koko kesän olen siis aloittanut työt vasta ysiltä mutta ensi kuusta lähtien aloitan aikaisemmin -  ja jo tämä tunnin heitto näkyy ja tuntuu! Ihan kuin en olisi herännyt vieläkään, ja silmäpussit tuntuu roikkuvan suupielissä asti, haha. Toivottavasti tämä on vaan tottumiskysymys!

Viime sunnuntaina ei lähdetty vaeltamaan, mutta haluttiin silti olla sporttisia, joten pyöräiltiin Feldkirchiin. Matka edestakaisin oli kolmisenkymmentä kilometriä, joka ei yllättävää kyllä tuntunut juuri missään! Samalla sain tosi kivat rusketusrajat selkään, huomatkaa mun topin selkämys… Vaikka pyöräilen suunnilleen kerran vuodessa perus trekking-pyörällä, päihitin pyöräilykaverini (entisen semipro maastopyöräilijän) ylämäissä. Voi kun yläasteen liikanmaikka olis ollut näkemässä…!



Mä olen yksi niistä raukoista, jolle koulun liikuntatunnit oli yhtä tuskaa ja häpeää: mä olin se, joka ei jaksanut juosta cooperin testiä tai tonniviissatasta kokonaan (ollenkaan), ja mä olin se, joka kaatui luistinradalla tai hiihtoladulla aina vähintään kerran vartissa. Mä en ikinä osunut palloon mailalla ja jouduin pesispeleissä aina tekemään ryssät eli heitin mailan pois ja lähdin juoksemaan ykköspesälle heittäjän nostaessa pallon ilmaan, jotta olisin ylipäätään päässyt peliin mukaan. En tykännyt hippaleikeistä, koska juoksin pikkukintuillani niin hitaasti etten koskaan saanut ketään kiinni. Kerran mustaapekkaa leikkiessämme Mustaksi Pekaksi jäi se, joka kilpajuoksussa viimeisenä kosketti seinää, ja mä en sitten halunnut ottaa mitään riskejä joten en turhaan jarrutellut seinän tullessa vastaan – aina siitä asti mun nenä on ollut vähän vino :)



Ennen en voinut käsittää luokkakavereita, joista liikkatunnit oli parhaimpia. Siis kuka nyt haluaa vapaaehtoisesti hikoilla? Kuka jaksaa raahata suksia ja luistimia kouluun, tai juosta suunnistusrastien perässä, vaikkei nopeimmat saa edes mitään palkintoa? Ja entäs ne liikuntapäivät! Toiset painelee posket punaisina mäessä suksilla ja laudoilla, mä hengasin mieluiten Mielakan kahviossa kaakaon ääressä.

Nykyään ajatusmaailma on vähän toinen. Jos mulle tarjottaisiin maksuttomia (ja pakollisia!!) liikuntapäiviä työpaikalla, mä olisin ihan täysillä lähössä mukaan! Zumbatunti puistossa tai murtomaahiihtoa pellolla, oisko parempaa? Sulkapalloa, korista, jalista, sauvakävelyä, melkein mikä vaan kävisi. Uinti on ainoa, jota en bakteerikammoisena uskalla harrastaa, ja joogaan ja pilatekseen olen vähän liian levoton.




Tänä kesänä olin ottanut tavoitteekseni kohottaa kuntoa, ja siinä kyllä olen onnistunut. Salilla käynti on vahvistanut lihaksia sen verran, että enää en tunne itseäni ihan niin kömpelöksi kuin ennen. Lisäksi jalat ovat voimistuneet huikeasti; juoksu, hiking ja pyöräily sujuvat paljon paremmin kuin aikaisemmin! Seuraavaksi voisi ottaa paremmat ruokailutavat haltuun – ei sillä, ettenkö jo nyt söisi peruskotiruokaa, mutta se ruoka mitä anoppi kokkaa on sen verran hiilaripitoista, että pitää katsoa itse vähän paremmin, että saan kaiken tarvittavan oikeassa suhteessa. Omaa keittiötä tai jääkaappia kun ei ole, niin toisinaan on vähän hankala alkaa sooloilemaan, ja töiden takia kokkaaminen venyisi aina tosi myöhäiseen iltaan, milloin on jo niin nälkä että söisi vaikka kilon maksalaatikkoa rusinoilla jos se tuotaisiin lautasella mun eteen.

Mikä on teidän lemppari liikuntamuoto? (Penkkiurheilukin lasketaan…;))

15 kommenttia:

  1. Kyl siihen heräämiseen tottuu. Mä oon tosi aamu-uninen ja silti herään töihin klo 5.30. Ysiin meno ois aivan luksusta, mut ei ikinä viitti mennä kun kaikki muut tulee jo seitsemän jälkeen :D

    Mä oon ollut ihan samanlainen koululiikuntaluuseri! Onneks mullekin on alkanut liikunta maistuun aikuisiällä. Eniten tykkään ryhmäliikunnasta, viikottainen annos zumbaa on ainakin aina saatava. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneks en ole ainoa aamu-uninen täällä! Ja eikös sullakin ollut vähän pidempi junamatka töihin? Mäkin saisin kai päättää milloin menen töihin, mutta se on se 8,5 tuntia mitä siellä toimistolla pitää joka tapauksessa nököttää joten sama se sitten on. Tuntuu vaan niin kamalan aikaiselta joutua heräämään ennen kuutta..!

      Kohtalotoveri! Mäkin tykkään kovasti ryhmäliikunnasta, ja joitain vuosia sitten kävin zumbatunneilla monta kertaa viikossa, mutta yliopistoliikunnalla oli ihan surkeet ohjaajat zumbassa. Täällä taas ei meidän salilla sellaista luksusta ole tarjolla, eikä kotona viitsi yksikseen bailata.:D

      Poista
    2. Joo, mulla on sellainen 1,5h per suunta - entä sulla? Siks pitääkin herää niin aikaisin et kerkee ennen kasia töihin :D Meillä useimmat lähtee jo neljältä kotiin ja ite kykin sinne puol viiteen tosta aikaisesta aloittamisesta huolimatta, höh! Onneks sentään perjantait on lyhyempiä. Onks teillä kans?

      Poista
    3. Korjaus vielä: junamatka ei yksinään onneksi ole 1,5h vaan koko setti ovelta ovelle, sisältäen kävelyt ja sporamatkankin :D

      Poista
    4. Mulla on junamatkaa 30-40 min riippuen menenkö rexillä vai perus bummelzugilla, plus kävelymatka kotoa rautatieasemalle ja rautatieasemalta töihin 30min, eli kyllä mäkin saan sen tunnin matkata. Tietty voisin ottaa bussin asemalta työpaikalle mutta musta on ihan tervettä kävellä vähäsen, kun töissä kuitenkin saa istua koko päivän :D

      Meillä ei periaatteessa ole perjantai-iltapäivät vapaita, mutta nyt harjoittelun aikana mulla on ollut töitä perjantaisin vain lounaaseen asti ja enskuusta lähtien mulla on torstait ja perjantait yleensä vapaat :) meidän toimistossa tai koko talossa oikeastaan on vähän jännä kun kovin moni ei edes tee 100% viikkoa kun ei riitä töitä tarpeeksi... Mutta ei mua pitkät viikonloput haittaa!

      Poista
  2. Minä oon maailman huonoin heräämään aamuisin ja ajattelin, että kyllä nämä yövuorot sopii paremmin kuin aamut, kun saa ihan luvan kanssa valvoa :D Mutta ei, nyt sitten olen jo puolen yön aikaan ihan valmis kupsahtamaan nukkumaan, vaikka työpäivää on vielä 7 tuntia jäljellä... sitten silmät ristissä pyöräilen kotiin ja kaadun samantien sänkyyn. En osaa enää päättää, että mikä vuoro on paras, aamu, ilta vai yö, kaikissa joku mättää :D

    Minä oon aina rakastanut liikuntaa ja kymppi napsahti liikunnasta jokaiseen todistukseen aikoinaan :D Nykyään lemppareita on ihan vaan juoksu ja kuntosali, tanssia tykkään myös.... ja kahvakuulaa! Uiminenkin on kivaa.... ja nyrkkeily, eli siis varmaan kaikki menee! Joogaa ja pilatesta olisi varmaan venyvyyden kannalta ihan hyvä harrastaa, mutta mun mieli on hieman liian levoton semmoiseen, en malta pysyä paikoillani ja rauhoittua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yövuorot ei ole kyllä yhtään sen parempia, päivällä on inhottava korvata yöunia! Ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa näin. Paras ois sellanen aamupäivävuoro, joka kestäis viis tuntia ja sais silti palkan kahdeksalta tunnilta...;)

      Sä onnellinen! Kunpa mua olis kannustettu enemmän liikkumaan niin ei olis tälleen vanhempana pitänyt aloittaa nollasta. Mutta onneksi mäkin nautin siitä jo yli kaiken :) Nyrkkeilyä olisi kiva kokeilla! Tai pikemminkin potkunyrkkeilyä, bodycombat-tunneilla Suomessa sain aina parhaimmat kicksit, mutta ihan erikseen nyrkkeilykursseille en ole päässyt. Ja sama ongelma siis mullakin noiden lihashuoltoliikuntamuotojen kanssa :D Alkaa käymään ylikierroksilla turhan helposti!

      Poista
  3. Mä oon niin onnellinen, että oon semmosella alalla, et työajat tulee tulevaisuudessa olemaan sitä toimisto/virastoaikaa. Siihen kasiin saa kuitenkin itsensä ihan ok ylös. Tosin pitää sit yrittää hommata työpaikka/koti niin läheltä, ettei tartte istua junassa tuntia joka aamu ja ilta. Tein niin viime kesänä ja olin ihan totaalisen poikki joka työpäivän jälkeen. :D

    Miten siellä Itävallassa on Les Millsin jumppia? Oon itse ihan koukussa bodypumppiin ja etsin just salia Saksasta, että pääsisin jatkaa pumppia nyt kun meen sinne. Muuten menee kesällä kohotettu kunto ihan harakoille. Näyttää vaan aika lastenkengissä olevan toi salimeininki siellä Suomeen verrattuna. Mut siis mun ehdottomat on kyl nykyisellään just pumppi, kuntosali ja juoksu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama täällä! Mutta sehän siinä just onkin, kun mulla on se tunnin työmatka…:D Ja kun aamulla just saa parhaimmat unet! Onneks alan syyskuussa tekemään vain kolmepäiväistä viikkoa, eli ainakin aluksi saan niinä muina neljänä päivänä nukkua tasan niin pitkään kun huvittaa :D

      Ei täällä landella sellasia tunneta :( Wienin alueella on jonkun verran Les millsiä tarjolla mutta täällä ei ole varmaan sellaisesta hienoudesta kuultukaan, mikä vähän kyllä harmittaa, bodycombatic ois nimittäin ihan parasta! Pumppiakin voisi taas mennä kokeilemaan kun oon saanu vähän lihaksia kasvatettua. Crossfit on kyllä aika hyvin levinnyt joka paikkaan! Siinähän ois sulle haastetta jos ei muuta löydy ;)

      Poista
    2. Eikä. :D No, onneksi tässä on elokuu jo puolessa välissä, niin sit vähän helpottaa noi aamuheräämiset sulla.

      Joo, pitää yrittää löytää jotain, vaikka sitten tuota crossfitiä! Kuulostaa kyllä melko tappomeiningiltä. :D

      Poista
    3. Suurimmaks osaks siinä tehää kuitenkin omalla painolla kaikki liikkeet mutta siitäkin saa aika hemmetin raskasta :D kerran oon crosstrainingiä kokeillu ja huhuh! :D

      Poista
  4. Mun liikuntarakkaushistoria on vähän valitettavan päinvastoin... Mukulana en ollut hetkeäkään paikallaan, ja olen harrastanut ties mitä lajeja ja kisannutkin. Yläasteen suoritin vielä liikuntaluokalla. Liikkatunnit oli ainoita, jolloin olin "suosittu", kun kelpasin kaikkien joukkueesen. Varmaan seurustelun aloittaminen oli se suurin turmioon syöksevä tekijä, ja liikkuminen jäi. Viimeiset kolme vuotta olen koittanut kumminkin skarpata, ja ainakin tuo juoksutouhu on aika säännöllistä. Nyt on uimahallitkin taas kesätauon jälkeen auki, jee :) (Minä en kammoa bakteereja, muahaha :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, yleensä parisuhde tosiaan laiskistaa kun tykkää jäädä sohvannurkkaan :D Mulla kävi hyvä tuuri kun poikaystävä on entinen kilpaurheilija ja tykkää huidella menemään vuorilla niin itsekin on aktivoitunut vaan entistä enemmän. Niin, lueskelinkin sun blogista siitä sun juoksuharrastuksesta, onko uudet lenkkarit jo löytyny? :)

      Poista
    2. Muru on myös tsempannut mua liikkumaan :) Tai ainakin ekana seurusteluvuonna tsemppasi, nykyään on vielä laiskempi kuin minä :D En ostanutkaan Saksasta lenkkareita, kun tuntui hölmöltä kuljettaa jo valmiiksi täyteen lastatussa autossa mitään ylimääräistä. Saati jättää Murun muutettavaksi... Tarvii hakea Intersportista, tai sit tilaan netistä!

      Poista
    3. Niin joo..no toivottavasti löytyy uudet hyvät! Munkin pitäisi katsella talvelle jotain lenkkikenkiä, vedenkestävät ois aika pop näillä leveysasteilla.. vinkkinä sullekin että Genevessä on talvella vähän kehno sää, ei hirveenä lunta mutta kosteeta ja kylmää :D

      Poista