How am I doing?

No niin! Maanantaina iltapäivällä pääsin tosiaan lähtemään töihin, tosin vähän epätavallisella kyydillä. Vanhalla armeijan autolla köröteltiin kiertotietä pitkin, ja mukana oli totta kai toimittaja paikallisuutisista. Jo samana iltana poikaystävän isä bongasi minut nettisivuilta, ja seuraavana päivänä minut saattoi nähdä paikallislehdestä. Että sellainen seikkailu heti ensimmäisenä työpäivänä!

Elämä rullailee muutenkin  kivasti tällä hetkellä. Minulla on suunnitelmia syksyksi, jo tulevaksi talveksikin, mutten ota stressiä mistään sen kummemmin. Minulla on pitkä, ihana ja tapahtumarikas kesä takana ja paljon muistoja taskussa (ja kameran muistikortilla). 

Kesä on mennyt melko pitkälti haikkaillessa. Kaikki vapaa aika on vietetty vuorilla, mikä sinänsä on kivaa, sillä olen nähnyt paljon hienoja paikkoja ja tavannut kivoja ihmisiä. Siitä lähtien, kun olen näillä leveyksillä oleillut, olen tähdännyt siihen, että tekisin joka vuosi yhden vaelluksen enemmän kuin edellisenä. No, tänä vuonna on tullut tuplattua edellisvuodesta, ja sen kyllä huomaa pienenä kyllästymisenä. Ensi vuonna ajattelinkin hankkia kausikortin tänä kesänä uudelleen avattuun maauimalaan ja panostaisin vaikka vesijumppaan.;) Tietenkin riippuu, millainen kesä ensi vuonna sattuu olemaan. 

Isoimpiin viimeaikaisiin muutoksiin kuuluu ehkä se, että irtisanoin salisopimukseni. Pariin viime kuukauteen en ole ehtinyt kunnolla käymään treenailemassa, ja koska en enää ole edes opiskelija, kuukausimaksu nousuu yli kymmenellä eurolla. Ja kun hintaa oli jo ennestään se päälle viisikymppiä, eikä siihen edes kuulu ryhmäliikuntatunnit. Omistaja ei ollut kovin mielissään kun ilmoitin sopimuksen irtisanomisesta (alkoi tivaamaan että miksi sä nyt eroat, meille tulee solariumkin syksyllä) ja jouduin jopa pyytämään poikaystävän tueksi keskusteluun. No, olinhan mä siellä jo reilun vuoden hikoillut. Time to move on.

Toinen iso juttu oli ehkä se, että kävin hammaslääkärillä. Se oli ensimmäinen kerta Itävallassa tai ulkomailla ylipäätään, ja sinnekin oli pakko ottaa poikaystävä tulkiksi. (Ja hyvä että otin; en olisi tajunnut puoliakaan, mitä ne minulle sanoivat.) Lääkäri siinä sitten naureskeli, että eipä ole ennen suomalaisia hampaita nähnyt, vaan valkoisilta näyttävät nämäkin, hehheh. Jälkeenpäin olin vähän pettynyt lääkärikäyntiin, nimittäin jo muutama vuosi sitten YTHS:llä minulle oli sanottu, että minulla olisi pari alkavaa reikää, ja nyt siitä ei ollut sanallakaan puhetta. Ei ne alkavatkaan reiät tuosta noin vaan katoa... Juttelin vielä myöhemmin tutun kanssa ko. lääkäristä, ja hänellä oli vastaavia kokemuksia: lääkäri sanoi että kaikki kunnossa, hampaat ehjiä, ja kun tuttu viimein vaihtoi hammaslääkäriä (kävi joka vuosi kontrollissa), olikin hänellä hampaissa viisi reikää. Tällä hetkellä pohdin, pitäisikö käydä vielä toisella hammaslääkärillä tarkistuttamassa, mikä on oikea tilanne.

Tällä hetkellä majailen mökillä, omassa rauhassa. Sinänsä vähän jännittää asua "yksin" pitkästä aikaa, ja vielä näin isossa talossa, mutta toisaalta ei mulla ole mitään pelättävää, kun melkein joka päivä on vieraita käymässä, ja täällä aika moni jo tietää minut ja tietää, että olen töissä kioskilla ja että kenen perheeseen kuulun, joten aina on joku huolehtimassa, että saan syötävää ja että kaikki on kunnossa.  :)