Passin uusiminen ulkosuomalaisena

Kerrankin ihan vain faktatekstiä! Ja vieläpä jokaiselle reissaajalle tärkeästä asiasta, nimittäin passin uusimisesta. Siitä alkoi olla jo viitisen vuotta, kun hankin edellisen passini. Vanhassa passissa olisi ollut vielä voimassaoloaikaa ihan runsaasti, mutta jostain syystä vaihtoonlähtiessä minulta vaadittiin biometristä passia - no mikäs siinä, hankin sitten uuden. Uusi passini olisi ollut voimassa helmikuun loppuun asti, mutta näin ulkosuomalaisena on ihan hyvä ennakoida hieman. Mietin jo alkuvuodesta vaihtoehtoja, miten sen hakisin: tekisinkö viikonloppureissun Wieniin, vai kävisinkö katsomassa entistä harjoittelupaikkaani Bernissä ja hakisin passin sieltä, vai ajoittaisinko passin haun jonkin Suomen-matkan ajaksi. Vaikka ensimmäiset vaihtoehdot houkuttivat, tulisi passin hakeminen Suomessa taloudellisesti kannattavammaksi. 

Niinpä kävin otattamassa täällä viralliset (ja törkeän rumat) passikuvat ja varasin ajan Jyväskylän lupapalveluihin näppärästi netissä mahdollisimman aikaiseen aamulla, niin ei tarvitse kauaa odottaa, vaikka olisikin jonoa. Jyväskylän lupapalveluissa oli kuin olikin "taas koneet kaatuneet eikä pystytty sanomaan, kuka on seuraavana vuorossa... Minulla taisi käydä tuuri, sillä minut otettiin vastaan juuri oikeaan aikaan hoitamaan asiaani. 

Olin jo varautunut maksamaan postimaksuja (n. 10e Euroopassa), mutta taas minulla kävi tuuri, nimittäin passi valmistuisi noin viikon sisään, ja ehtisin saada sen vielä reissuni aikana. Olin loppureissusta menossa Turkuun, ja sinne se myös luvattiin lähettää. Aluksi mietittiin mahdollista R-kioskia, jonne sen voisi toimittaa ja mistä voisin sen hakea, mutta en muistanut osoitetta, minne olin menossa, joten päätettiin suosiolla ohjata passini pääpoliisiasemalle. Tietenkin oli pieni huoli siitä, mitä jos passi ei ehtisikään perille ajoissa, ja uusi passini jäisi kotiin minun lentäessä takaisin Itävaltaan.  

Hain uutta passia keskiviikkoaamuna, ja seuraavan viikon päästä tuli tekstari, että passini olisi valmis ja voisin hakea sen Turusta. Perjantaina sitten marssin poliisilaitokselle ja sain uuden hienon passini näteillä eläintenkuvilla ja juoksevalla hirvellä - ja sain vielä pitää vanhan passini! Ja tästä maksoin 48 euroa (plus passikuvat). Ulkomaillahan suurlähetystöstä haettuna passi maksaa triplasti tuon määrän, nopeasti vilkaistuna 140 euroa. Eli ihan hyvä diili näin, ja tällä mennään seuraavat viisi vuotta :) 

Graavilohi-guacamole

Ehdittiin Jyväskylässä käydä myös ystävien luona päivällisellä. Meitä hemmoteltiin uunilohella ja tuoreilla kasviksilla - sekä mielettömän hyvällä guacamolella! Ohessa ohje, jota tulen varmasti käyttämään vielä useasti.

1 avocado

1 omena

1 punasipuli

200g graavilohta

yhden sitruunan mehu

pippuria

Hienonna avocado. Leikkaa omena, punasipuli ja graavilohi kuutioiksi. Yhdistä ainekset, lisää sitruunan mehu sekä pippuria ja sekoita. Koristele persiljalla.

Minusta on ihanaa käydä ystävien luona syömässä - se, mitä he kokkaavat, kertoo yllättävän paljon henkilöstä itsestään. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta itse en ole vielä koskaan kokannut useammalle kuin yhdelle ystävälle (yleensä poikaystävälle), mikä johtuu kyllä siitä, ettei minulla ole (ollut) kunnollista omaa keittiötä käytettävissä. Yksi niistä isoimmista asioista, minkä vuoksi odotan sitä oman asunnon hankkimista, onkin juuri se keittiö, jossa voi tehdä omia taikojaan. :)

Jyväskylä once a year

Live-moikat pitkästä aikaa! Palailin juuri kotikoneen ääreen ja pääsen kirjoittelemaan ajankohtaisempia juttuja ajastettujen tekstien sijaan - tosin näitäkin joudun ajastamaan, sillä keskiviikkona alkaa seuraava työrutistus vuorilla, jossa ei hirveästi netissä surffailla.

Syksyinen Suomi-loma tuli päätökseensä eilen, ja menneiltä kahdelta viikolta riittää paljon muisteltavaa ja hieman pureskeltavaakin - sanan monessa merkityksessä. Reissu alkoi Jyväskylässä, jonne saavuttiin vasta puolen yön jälkeen. Kaupunki on kuitenkin ihanan eloisa vuorokauden ajasta riippumatta - ja olihan korkeakoulujen syyslukukausikin jo alkanut. Jo Tikkakosken lentokentällä ehdin taksijonossa bondailla parin saksalaisen ja sveitsiläisen messuvierailijan kanssa, ja seuraavat pari iltaa tuli laulettua karaokea ja naurettua tyhmille vitseille keski-ikäisessä seurassa. Ihanaa tavata uusia ihmisiä noin spontaanisti!

Tehtiin me paljon muutakin. Ei ehditty kiertää ihan kaikkia lempipaikkoja tai nähdä kaikkia lempi-ihmisiä, mutta satamassa ja Jyväsjärven tuntumassa oli pakko käydä pitkällä kävelyllä. Pari vuotta Jyväskylän keskustassa asuneena voin sanoa, että oli jo vähän ikävä noita maisemia. Veden läheisyyttä olen ehtinyt kaivata! Sääkin suosi, ainakin hyvin pukeutunutta lenkkeilijää.

Moni asia oli kuitenkin ehtinyt muuttua vuoden aikana, jonka olin poissa. Kävelykatua on päätetty jatkaa Kirkkopuiston toiselle laidalle saakka, mikä on ihan huippu juttu! Tykkään ajatuksesta, että keskusta on yksi iso olohuone, jossa on helppo löytää paikka, johon istahtaa kahville. Kuka muu tykkää Jyväskylästä?

Sisilian tuliaisia vol. 2

Sisilian makumuistoista olen päässyt nauttimaan aamiaisen lisäksi lounaalla. Matkalta toin kasan tuliaisia keittiöön, joista ollaan nyt ehditty kokeilla jo jokaista. Reissulla käytiin joka päivä uudessa paikassa syömässä - lukuunottamatta yhtä paikkaa, jossa oli käytävä kahdesti. Heidän erikoisuutensa oli busiate al pesto di pistacchi, eli pastaa pistaasipähkinäpestolla. Ihan mielettomän hyvää! Paikallisesta erikoisherkkuliikkeestä oli tietenkin ostettava kokkaustarpeet kyseistä annosta varten, mutta kotona en saanut ruokaa näyttämään yhtä hyvältä kuin ravintolassa - ylläri, siksi ei kuvaa - mutta siitä huolimatta maistui hyvältä! Tätä voin suositella kaikille pestonystäville, kivaa vaihtelua perus pesto genoveselle ;) 

Sisilian ruokakulttuuri koostuu kuitenkin lähinnä merenelävistä, minkä vuoksi joka ravintolasta ei löytynyt pasta-annoksia. Jälkiruuissakin saari on kunnostautunut, ja erilaisia leivonnaisia (kuten cannoli-leivonnaisia makeilla tuorejuustotäytteillä) löytyi joka kioskilta, ravintolasta sekä jäätelöbaarista. 

Kaiken kaikkiaan saarella oli heinä-elokuussa niin kuuma, että ruokapuoli jäi väistämättä vähän taka-alalle...ehkä siitä johtuen ykköspaikkaa ruuan suhteen pitää edelleen Genova sekä muu Ligurian alue. Suosittelen tekemään makumatkoja Italiaan!  

Muistoja kesältä

Tänä kesänä olen... 

...käynyt uusissa paikoissa

...käynyt tutuissa paikoissa

...ollut merellä

...ja järvellä

...käynyt vaeltamassa ja ollut ulkona

...tehnyt kesätöitä

...nauttinut herkuista ja hyvästä seurasta

...ja ylipäätään ottanut ilon irti kesästä.

Ensi kesää odotellessa! :)

Sisilian tuliaisia

Moi! Halusin vähän kertoa vielä heinäkuisesta Sisilian-reissusta, jonka muistoja on maisteltu pitkin elokuuta. Löysin San Vito lo Caposta paikallisia erikoisuuksia myyvän pikku puodin, ja totta kai minun oli pakko saada laatikollinen tavaraa mukaani – oikeasti, pyysin omistajalta vanha viinilaatikon, jotta sain ensinnäkin kaikki ostokset kannettua hotellille, toisekseen, jotta sain pakattua ne fiksusti matkalaukkuun. Öljyjä en viitsinyt tuoda, sillä minulla on vielä vajaita pulloja jäljellä Genovan reissulta.

Yksi Sisilian lemppareista oli nämä marmelaadit: purkit olivat niin pieniä ja söpöjä, että oli pakko ostaa! Mun lempi sunnuntaiaamupala on nykyisin vaalea sämpylä hunajalla, mutta ajattelin kokeilla hilloa hunajan sijaan. Meidän b&b:ssä aamupalaan kuului aina hillolla tai vaniljavaahdolla täytetty croissantti, ja oli ihan kivaa vaihtelua siihen tavanomaiseen voisarveen. Näistä hilloista mandariini oli ehkä vähän hapan omaan makuuni, mutta muut menettelee.

Aamupalaherkkuihin kuuluu myös kahvi. En juo kahvia väsymykseen eikä sitä ole pakko saada joka päivä enkä varsinkaan hifistele sen kanssa, vaan juon vain lähinnä silloin kun on aikaa tai tekee mieli. Kuvassa näkyvää kahvia join vuosia sitten Udinessa kaverini luona, ja oli pakko ostaa nytkin purkki, kun sellaisen satuin marketissa bongaamaan. Miten voikin perus kahden euron valmiskahvi olla niin hyvää? 

Näihin kuviin ja tunnelmiin – leppoisaa lauantaita!

Syksyn alussa

Moi! Tulin vain kirjoittamaan pikaheipat, ennen kuin lähden ajelemaan Zürichiin päin. Finland is calling! Kiva päästä taas käymään siellä, vaikka siellä onkin tullut käytyä tänä vuonna enemmän kuin kehtaa myöntää. Silti kalenteri on buukattu täyteen ja paljon tekemistä tiedossa – kuten passinuusinta ja kampaamokäynti. Monta eri kaupunkia ja satoja kilometrejä junassa puutumista. Perus ulkosuomalaisjuttuja tulee varmaan tehtyä; mulla on monta uutta jäätelömakua kokeilematta! :P Erityisen innostunut olen tästä reissusta sen vuoksi, että ensinnäkin lennän suoraan Jyväskylään! Harmi vain, että tiedossa on pelkkä pikavisiitti, sillä siitä pitäisi sitten lähteä Turkuun, jossa en ole oikein koskaan puolta päivää pidempään aikaa viettänyt. Vaan nyt on aikaa!

Eilen kävin katselemassa vähän ”työvaatteita” seuraavaa työrupeamaa varten. Tykkään Itävallan Trachten-tyylisestä pukeutumisesta, ja oikeasti voisin pukeutua näin vaikka joka päivä! Harmi, että kesällä ei tullut töissä käytettyä hirveästi lederhoseneita, vaikka kuinka uhosinkin pitäväni niitä joka päivä – aina oli joko liian kylmä tai kuuma. Ja kun tänä vuonna missaan oktoberfestitkin ihan täysin.  

Mutta nyt Suomeen! Olen vakaasti päättänyt internetin puutteesta huolimatta aktivoitua blogin kirjoittamisessa ja päivittämisessä, ja olenkin ajastanut reissun ajaksi muutaman pienen postauksen. Stay tuned!