sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Sonnwendfeuer - juhannus itävaltalaisittain

Keskikesän juhla ei ole pelkästään suomalaisten etuoikeus, vaan täälläkin juhlistetaan vuoden lyhintä yötä. Viime vuonna koin täkäläisen "kesäntaittumisjuhlan"  (en tiedä miten muutenkaan kääntäisin mahdollisimman sanatarkasti, sorry) ja samalla siihenastisen elämäni haastavimman vaelluksen. Jäin kyllä totaalisesti koukkuun, niin vaeltamiseen, itseni haastamiseen kuin Itävaltaankin. Ja tässä sitä taas oltiin! 


Sonnwendfeuerin ideana on, että Vorarlbergin alueella (tai ainakin näissä mun "kotiseudun" laaksoissa) jokainen kaupunki sytyttää kokon yhdelle vuorelle kesäpäivänseisauksen aikaan. Tänä vuonna ei kuitenkaan päästy vuorelle ihan suunnitelmien mukaan: alun perin oli tarkoitus tehdä kolmen päivän vaellusretki ja kiivetä ensin melkein 2000 metriin ja palata sitten toisena päivänä alemmalle kokkopaikalle auttamaan kokon rakentamisessa. Perjantaina sää oli kuitenkin niin kurja, ettei silloin kyllä viitsinyt lähteä kiipeämään minnekään. Lisäksi sään takia lauantaille kasaantui niin paljon töitä kotona, minkä takia sitten lähtö venähti vielä enemmän. Matkaan päästiin taas vasta joskus neljän jälkeen iltapäivällä, ja normaalisti matkaan olisi mennyt vajaa neljä tuntia (mun vauhdilla) mutta nyt saatiin parinsadan korkeusmetrin verran hyvitystä, kun saatiin kyyti vähän matkaa ylöspäin. Vuorelle, minne oltiin menossa, ei saa ajaa autolla (eikä periaatteessa millään muullakaan paitsi polkupyörällä) luonnonsuojelusyistä. Jotkut rikkoo tätä sääntöä, mutta me ei haluttu ottaa riskiä, että saataisiin jonkun vihat päällemme, eli kamat kantoon teltta ynnä muut mukaan lukien :D




Mä olin taas liikkeellä pelkillä lenkkareilla, vaikka tiesin, että alastulo oikopolkuja pitkin olisi tuskaa, mutta pysyinpähän ainakin ylämäessä poikien vauhdissa! Välillä piti tietenkin pysähtyä nauttimaan auringosta ja leikkimään upouudella kameralla... :D Huipulle päästessä jaksoi vieläpä hymyilyttää, ja näkymä alas laaksoon oli edelleenkin yhtä henkeä salpaava ja todellakin ponnistelujen arvoinen. Sään kanssa meillä oli jälleen kerran onnea, ei voi kuin ihmetellä mikä tuuri edellispäivän sateiden jälkeen. 




Paikalla oli ehkä vähän liikaa porukkaa, ja jostain syystä siellä oli paljon peruskouluikäisiä (jotka olivat niin ikään sääntöjen vastaisesti tulleet autokyydillä), mikä vähän latisti mun mielestä tunnelmaa, muunmuassa sen takia, että ihmisiä oli yksinkertaisesti liikaa niin pienellä alueella, ja lisäksi kaikki teinit näpräsi puhelimiaan ja valitti ettei ole verkkoyhteyttä :D  Voi tietenkin olla, että mä olen hyvää vauhtia muuttumassa kukkahattutädiksi! Toisaalta mekin oltiin koko ajan kamera kädessä, että ei me yhtään sen parempia oltu :)




Kymmenen maissa alkoi olla jo pimeää, ja me oltiin yksi viimeisistä, jotka sytyttivät kokkoon tulen. Kuulemma näkyi hyvin alas asti! Vaikka järvimaisema ja yötön yö puuttuivatkin, oli fiilikset korkealla ja juhannusmeininki muutenkin. Kierrätettiin kestosuosikkia Minttua vanhempien paikallaolijoiden kesken ja sain taas moneen kertaan kertoa tarinani, että mitä ihmettä mä Itävallassa teen ja miksi puhun saksaa niin hyvin. Mites muilla ulkosuomalaisilla, kyselläänkö teiltä usein, miten olette päätyneet missä lienettekin? Enkä sitten tiedä, minkä tasoista kieltenopetusta täällä annetaan vai onko se vain ihme että joku osaa puhua saksaa? Ehkä se sitten on niin täällä landella.:D






Mua alkoi väsyttää jo yhdentoista jälkeen ja kömmittiinkin pian telttaan makuupusseihin. Yö oli hiukan levoton ja kylmä, mutta yllättävän hyvin silti tuli nukuttua. Luonnollisesti aurinko alkoi porottaa huipulla täydeltä terältä jo ennen viittä, ja kuudelta mekin oltiin jo pistämässä kamoja kasaan. Edessä oli vielä kolmen tunnin kotimatka, sellainen kevyt aamulenkki ;) (Btw, bongasin kotimatkalla mun paidasta punkin! Voitte vaan kuvitella että oon nyt ihan hysteerinen ja tekis mieli polttaa koko vaellusvarustus ja valella itsenikin bensiiniin.)



Ei osaa kyllä harmittaa yhtään, etten ollut Suomessa juhannuksena. Mulla on kahdenlaisia kokemuksia suomalaisesta juhannuksesta: joko lapsena mökillä suvun kanssa tai perus dokaamista hyvässä/huonossa seurassa, ja yleensä vielä koko viikonloppu putkeen - eli ei ihan mun juttu. Tosin Suomessa juhannuksessa on ihan omanlaista fiilistä, ja on se yötön yö kuitenkin aina se ykkösjuttu. 

6 kommenttia:

  1. Kysytään aina ja joka paikassa miten oon päätynyt tänne. Ainakaan Danielin kavereista kukaan ei oikein osaa englantia, että kai se on ihme jos joku puhuu sekä englantia että saksaa oman äidinkielensä lisäksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, joo tuttua :D ja yleensä mun pitää vielä olla perustelemassa miksi olen täällä, mutta tänään uusi tuttavuussa sanoi ymmärtävänsä heti että miksi. Tuntuu ettei kaikki paikallisetkaan aina tajua mitä hienoa Itävallassa on :)

      Poista
  2. Mulla on ollut niin kauhea kiire viime aikoina etten oo ehtinyt kommentoimaan mitään, vaikka oonkin sun postaukset lukenu! Kyllä mun saksantaitoja aina ihmetellään ja kehutaan myös, kummastellaan miten näin lyhyessä ajassa oon oppinut paremmin kuin monet maahanmuuttajaperheistä tulevat, jotka on koko ikänsä asuneet Saksassa. Saksassa olemisen syyt yleensä saankin selitettyä siinä ohessa, ennen kuin niitä erikseen kysytään :D

    Ihan äärettömän hienoja kuvia oot saanut räpsittyä :) Mä palauduin maanantaina Saksaan ja odotan että pääsiin vähän vaeltelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että oot pysynyt langoilla! Ja päivitäthän sitten kuulumisia Saksasta ;)
      Saksankieliset sanoo usein että saksa on vaikea kieli, mikä ei kyllä mun mielestä ole totta. :D

      Ja uudella kalliilla kameralla on hyvä ottaa kuvia koko rahan edestä :D Kokeilin pari päivää sitten mun vanhaa kameraa, tekis mieli heittää se pois :D

      Poista
    2. Joo, työn alla onkin jo :) Vielä on parin kesäviikonlopunkin tapahtumat takautuvasti tuloillaan... Mun olis tarkotus myös hankkia joku järkkärinsukuinen, nykyinen kamera on ainakin 5v vanha pokkari ja elättelin jo toiveita väriestejuoksussa että se leviäisi lopullisesti kun värijauhetta meni joka rakoon. Mut näillä mennään toistaseks x)

      Poista
    3. Hyvää kannattaa odottaa! :D

      Poista