keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

When nothing is sure, everything is possible



Moikka! Taas olen ollut pienessä hiljaisuudessa hetken. Piilotinkin blogin jo hetkeksi, mutta muutin pian mieleni ja vaihdoin statuksen jälleen julkiseksi. Olen vähän kahden vaiheilla, jatkanko tätä blogia enää. Tuntuu, että kun on alkanut kotiutua tänne, ei enää ole hirveästi mitään ihmeteltävää, eikä sitä kautta myöskään kirjoiteltavaakaan, koska en enää halua kirjoitella kovin henkilökohtaisia juttuja tänne, vaikka se tässä kirjoittamisessa juuri onkin ollut viehättävää. Haluaisin kirjoittaa tänne säännöllisesti, mutta perusarkeni ole mitään henkeäsalpaavan inspiroivaa, mistä lukijat jaksaisivat innostua. Lukijoita on kadonnut bittiavaruuteen viime kuukausien aikana, mikä tietenkin myös laskee kirjoitusinnostusta. Toisaalta en ole koskaan suurta yleisöä odottanutkaan, ja jokaisesta satunnaisestakin lukijasta olen äärettömän iloinen. Mutta mietinnässä on nyt, kumpi painaa vaakakupissa enemmän, bloggailun hyvät vai huonot puolet. Ennen kuin päätä blogini suunnan, haluaisin kysyä teiltä lukijoilta, mistä haluaisitte blogissani lukea. 


Ratkaisuja ja päätöksiä odotellessa postailen ainakin nämä kuvat viime viikolta. Pääsin viimein lentämään! Viime vuonna sain yhteiseksi synttäri-slash-tervetuliaislahjaksi poikaystäväni kanssa lahjakortin kiertoajelulle pienkoneella. Oltiin mietitty ajankohtaa tarkoin, ja palloteltiin syksyn ja kevään välillä. Loppujen lopuksi ajankohdaksi valikoitui kevät, kun laaksot jo vihertävät mutta vuorilla on vielä lunta. Ihan nappi valinta!





Tuolla lennolla maailmankuvani muuttui taas hieman. Jotenkin olen mielessäni aina kuvitellut, että Alpit ovat vain yksi pitkä helminauhamainen vuorijono, vaikka kyllähän sen kartoista olen nähnyt ja muutenkin hahmottanut, ettei näin ole. Nyt kuitenkin näin, miltä se maisema näyttää ihan livenä - vuoria maailman laidalle asti! Hurjan kaunista. Kuvat eivät tietenkään tee oikeutta maisemalle, ja katselinkin maisemaa mieluiten ikkunan kuin kameran läpi :)



Lisäinfoa saksaksi http://www.rundflugteam.at/


14 kommenttia:

  1. Et saa lopettaa! Samoja ajatuksia oon itsekin aika ajoin pyöritellyt päässäni, mutta päätin silti jatkaa - mielummin kirjoittelen harvemmin kuin en ollenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ehkä siinä ei ole mitään pahaa, jos vähän harventaa kirjoitusväliä.:) kiva kuulla, että olet siellä päässä kuulolla!

      Poista
  2. Voi, minä itävallankaipuineni ainakin toivon, että jatkaisit blogia. 😊 Mikäli juttuaiheita kaipaat, niin Itävallan tavat, perinteet, ruoka, kummallisuudet ja ihan uudet kiinnostavat aina. Kaikki se, mikä sinussa herättää tunteen, että asia on toisin, kuin Suomessa. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan alkaa etsimään jutun aiheita ja ihmetellä avoimemmin tätä maata! Tai ottaa enemmän kuvia sun iloksi ;) ps. eilen oli muuten 27 astetta parhaimmillaan täällä! Kesä!

      Poista
    2. Eikä!? 27 astetta? Joko voin muuttaa sinne..? 😀

      Sitä piti sanomani, että mielettömiä kuvia onkin (taas)! Ja ettei se harvempi kirjoitusväli haittaa. Bloggaamisenhan kuitenkin pitää olla itselle mieluinen harrastus, josta ei kannata liikastressiä ottaa. 😉

      Poista
  3. Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia ollut kuule. Välillä mietin mitä järkeä tässä koko touhussa on, mutta sitten taas löytyy jostain inspiraatiota. Tosaalta sitä kirjottelee kuitenkin niin pienille piireille , että ei tarvi todelakaan pelätä että "koko kansa" lukee hehe! Toivottavasti jatkat kirjoittelua. Musta on kiva lukea ihan arkisista jutuista, töistä, urheilusta, Itavallasta ja itävaltalaisista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin sulle muuten haasteen:
      http://yksimenolippukiitos.blogspot.com/2015/04/kaksitoista-toivetta.html

      Poista
    2. No sitä minäkin! Välillä riittää tarmoa kirjottaa, mutta sitten alkaa taas miettimään ehkä liikaakin. Kun miettii että joillain bloggareilla on kymmeniä tuhansia lukukertoja per postaus, ja itsellä samaan menee se kaks vuotta :D Pitää vaan tosiaan löytää taas uusia ihmetyksen aiheita, eiköhän niitä ala löytyä kunhan saan taas ajatukset kasaan tän suhteen.

      Ja kiitos haasteesta! Siinä riittääkin pohdittavaa :)

      Poista
  4. Jatka ihmeessä kirjoittelua, jos yhtään siltä tuntuu! :) On tosi kiva käydä lukemassa ihan arkipäiväisiä juttujakin ja käyn joka kerta tsekkaamassa, että mitä teille ulkosuomalaisille kuuluu! Kivempi näitä teidän "tavallisia" juttuja on lukea, kuin jotain tunnetumpien bloggareiden kiillotettua arkea, johon ei voi itse samastua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta! Ja on näitä kirjoituksia kiva lukea itsekin sitten jälkikäteen vuosia myöhemmin. :)

      Poista
  5. Älä lopeta, paitsi jos se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Ainakin toivon, että jatkat! On mukava lukea ihan arkipäiväisistäkin asioista, varsinkin kun sun arkipäivä vaikuttaa niin unelmalta :) Saisinpa omaankin postailuun jotain syvällisempää sisältöä maalausten rinnalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun maalauksia kehtaakin esitellä! <3
      Niin no, mutta arkea se on tämäkin :D Välillä tulee näitä eksistentiaalikriisejä, kun miettii onko missään mitään järkeä. Kai se on ihan tervettä välillä miettiä näitä. :)

      Poista
  6. Minäkin oon vielä täällä, oon vaan tosi huono kommentoimaan joten siitä iiisot pahoittelut! Mulla vähän samoja fiiliksiä, ei oikein tiedä mitä blogin kanssa tekisi. Ei tunnu että ois mitään kirjoitettavaa enää, mutta en nyt ainakaan vielä oo blogia sulkenut. Ei kyllä oo motivaatiota ollenkaan, mutta saa nähdä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samassa veneessä ollaan! :) Kai se tulee sitten aina välillä sellainen suvantovaihe, kun miettii itsekriittisesti ja pohtii onko mitään järkeä kirjoitella. Nyt mulla on taas ihan jees-meininkin kun mietin blogia, mutta kohta varmaan taas olen ihan toista mieltä. Mutta näitä kommentteja lukiessa tulee kyllä hyvä mieli! :)

      Poista