maanantai 6. lokakuuta 2014

Monday morning inspiration



Huomenta! Se olisi sitten maanantai ja uusi viikko edessä! Päätin, että tästä tulee hyvä viikko, joten aloitan sen yhdellä mun lempiharrastuksista, eli kirjoittamalla tänne. Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa, kun oli niin paljon tekemistä ja menoja, ja ei ehtinyt sillä tavalla rentoutumaan. Eli samoilla sykkeillä mennään!

Lauantaina oli vähän enemmän aikaa aamupalalle kuin yleensä, joten käytin 15 minuuttia pistaasipähkinöiden kuorimiseen, jotta sain lisättyä niitä jugurtin sekaan. Turkin reissulla jäin koukkuun suolattuihin pähkinöihin, eli ei mitään huipputerveellisiä snackseja tullut siellä harrastettua, mutta rannalla hikoillessa ne oli ihan huippuja välipaloja. Kaupasta piti sitten napata mukaan muutama pussi kotiinviemisiksi, ja yksi niistä oli juuri pistaasipähkinöitä. Ihan kiva lisä muuten ehkä tylsään jugurttiin.




Nyt kun päästiin aiheeseen, niin lauantaina kävin Feldkirchissä pyörähtämässä markkinoilla. Mä rakastan paikallisia markkinoita – en sellaisia suomalaisia jossa myydään villasukkia ja hernekeittoa, vaan kunnon ruokakojuja ja paljon maistiaisia sekä iloisina metelöiviä myyjiä pitää olla. Joka keskiviikko työmatkani varrella on markkinat, jonne paikalliset maatilayrittäjät tulevat myymään tuotteitaan, mutta ikinä en ole ehtinyt siihen sattuneesta syystä pysähtymään. Lauantaisin näitä markkinoita on vähän joka puolella, mutta Feldkirchissä on mun mielestä paras fiilis. 

Oikeastihan mun olisi pitänyt käyttää iltapäivä gradun kirjoittamiseen, mutta halusin hengailla vähän meidän alueen vaihtareiden kanssa, vaikka vähän väärältä tuntuikin tuppautua joukkoon, kun en kuitenkaan periaatteessa enää ole opiskelija...ja ikääkin mulla on - uuh - varmaan kolme vuotta enemmän kuin yleensä vaihtoonlähtijöillä! Mistä taas johtuikin mieleen, perjantaina meillä oli Gerhardin ja mun tapaamisen vuosipäivä. Aamulla ihmettelin miks toinen hihkuu "Honey, it's our anniversary!" enkä ollut ihan heti kärryillä, että miten niin... Pelkistetty tarinahan menee niin, että tavattiin ESN:n järjestämässä Cafe Linguassa Jyväskylässä ja siitä se sitten lähti, mutta se oikea tarina ei ole ihan niin simppeli, eikä se kyllä edes kestäisi päivänvaloa. Yli puolitoista vuotta siinä ihmeteltiin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kissa sai hiirensä, eiku prinssi ja prinsessa saivat toisensa ja elävät elämään onnellisina eteenpäin. 




Ja arvatkaa, minne vein vaihtarit syömään! Kyllä, oli pakko viedä ne maistamaan sitä aitoa ja alkuperäistä Crepe Casimiria. Ja kaikki ketkä sitä maistoi tykkäsivät! Mun versio on ihan mitätön tämän rinnalla, joten mulla on vielä paljon petrattavaa. ;)

Mitä kivaa te aiotte tehdä tällä viikolla?

4 kommenttia:

  1. Herkullisen näkönen jugurtti. Ja pakko maistaa tota crepejutskaa, se kuulostaa niin hyvältä! Mulla on jääkaapissa öbaut valo ja kaks tölkkiä olutta maaliskuulta kun Muru oli täällä. Kauppaan siis?

    Haha mua kyllä kiinnostais kaikki diiteilssit tästä teidän tutustumisvaiheesta ^^

    Mun viikko ei alkanut noin energisesti, kun menin eilen illalla spontaaneille sunnuntaihömpsyille kavereille ja valvoinkin sitten puol neljään. Pakotin itteni kymmeneltä ylös sängystä, ettei unirytmi mee ihan sekasin. Mutta jumittaa. Viikon ohjelmassa dippaadippaadippaadippaa... You wish, en mä ihan noin ahkerasti kirjota :/ Lisäksi geokätköilyä ja MeAndI-kutsut. Tänään illalla skypetreffit jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän jatkaa tätä mun positiivista linjaa siitä huolimatta, että mun juna jätti tulematta ja sitten mentiin tädellä bummelzugilla noin miljoonan teinin kanssa se 45 min..ja pomo palasi lomilta just tänään, onneks sekin oli jumissa samassa junassa haha.;)

      No jos ees yhden tehokkaan iltapäivän vietät sen parissa niin sekin on jo paljon ;) mäkin tähtään siihen! Ollaan supertehokkaita yhdessä! :D

      Mä voin kertoa sulle sitten enskerralla kun nähdään :D

      Poista
  2. Heheh, muakin alkoi kiinnostaa teidän tutustuminen:D
    Olisitko voinut kertoilla vähän millaiset varusteet tuolla vuorilla liikkumiseen tarvitaan? Niin ja mitenköhän kokematon jaksaisi tollasta? Olisi ihan huippua päästä liikkumaan tuollaisissa maisemissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyesti jos vastaan, niin riippuu hyvin paljon millaista reittiä lähtee kävelemään, ja varustus vaihtelee jos on kyse parin tunnin, puolen päivän vai päivän reissusta tai yön yli vaelluksesta. Perus hiekkateillä voi mennä ihan lenkkareilla, mutta jos aikoo lähteä polkuja vetelemään niin kevyet hiking- tai trekkingkengät/suomalaiset vaelluskengät olis hyvät olla, ja vaatetus sään mukaan. Ja jostainhan sitä pitää aloittaa! Mä itse tein ekan hiking-tripin 1700metrin korkeuteen ihan kylmiltään, ja kyllä siinä oltiin jännän äärellä kun alkoi korkeusero ja rasitus tekemään pahaa :D Mutta itse asiassa voisin tehdä tästä aiheesta erillisen postauksen!

      Voi ei :D Ehkä mä sen tarinan joskus kehtaan kertoa :D

      Poista