lauantai 16. marraskuuta 2013

Pitkä vuodatus hyvinvoinnista

Kehon ja mielen hyvinvointi on ollut mulle tämän vuoden teema. Viime syksynä kaamosmasennus vei minut mukanaan, ja sitä vastaan olen kamppaillut tänä syksynä kaikin voimin. Työpaikkailmoituksiin vastaan lähes poikkeuksetta stressinsietokykyni olevan laatuluokkaa, ja töissä pieni paine toimii aivan loistavana motivaation lisääjänä, mutta pakko myöntää, että siviilielämässä stressi saa minut usein turhan lamaantuneeksi. Murehdin tulevaa, murehdin mennyttä, enkä loppujen lopuksi saa mitään aikaiseksi. Tämänkin vuoksi se aiemmin mainitsemani mindfulness olisi tutustumisen arvoinen työkalu tietoiseen läsnäoloon ja stressinhallintaan. 





Mutta se kaamosmasennus. Voin ylpeänä todeta, että tässä kohtaa, marraskuun puolessa välissä, mulla on aika jees fiilis! Olen välttänyt pahimmat stressipiikit, ja sängystäkin olen päässyt joka aamu ylös. Siihen on monia syitä, joista osan esittelen tämän virkeän lauantain kunniaksi. 

  • Takana mahtava kesä. Siitä riittää muistoja vielä pitkälle, varmasti muistan sen vielä vanhana mummonakin! (Niille, jotka eivät minusta vielä mitään tiedä, voivat kurkata mun viime kesään tästä linkistä.) Mutta erityisesti nuo muistot lämmittävät synkkinä syysiltoina, jolloin on hyvä unelmoida kauniista maisemista, auringonpaisteesta, lämpimästä sateesta, merivedestä, hiekkarannoista, lumihuippuisista vuorista, uusista haasteista, omasta työhuoneesta, laatuajasta rakkaan kanssa... No niin, saitte ehkä juonen päästä kiinni. Viime kesästä riittää vielä virtaa, mutta toisaalta, kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä silloin, että sitä alkoi kaipaamaan ihan normaalia, "tylsää" arkeakin välillä. (Ja tässä sitä juuri eletäänkin!) 
  • Joustava aikataulu. Viimeisiä lukukausia yliopistossa opiskelevana ja lähes kaikki pakolliset kurssit suorittaneena enää ei tarvitse heräillä kahdeksaksi luennoilla ja nököttää saleissa vielä myöhään illalla. Kalenterissani lukee tällä hetkellä vain gradu-, ryhmätyö-, essee- ja kirjatenttideadlineja, joten vapautta ja vastuuta omasta ajankäytöstä on paljon. Edellämainitusta listasta huolimatta tunnen olevani etuoikeutettu, sillä yleensä saan nukkua aamuisin niin pitkään kuin huvittaa ja päiväunet ovat päivittäistä herkkua. Tähän tulee kuitenkin muutos parin viikon ajaksi, sillä pääsin Itellalle kiireapulaiseksi, ja jostain ihmeen ja kumman syystä halusin välttämättä aamuvuoroon... 

  • Ei kahvia. Sen jälkeen, kun palasin syyskuussa Suomeen, en ole koskenutkaan kahvinkeittimeeni! Kesällä työskennellessäni toimistossa join kahvia aluksi lähes päivittäin, mutta yleensä vasta aamu- tai iltapäivällä: töihin piti herätä ilman kahvia, myös silloin, kun olin suklaatehtaalla töissä, ja töihin piti alkaa valmistautua jo neljän aikoihin. Yleensä poikaystävä sekoitti minulle instant-cappuccinon aamupalapöytään, mutta harvoin sitä ehdin juomaan, kun piti jo juosta junalle. Kirpeä alkusyksyn ilma herätti hyvin pimeydestä huolimatta! Ja palattuani takaisin Suomeen, ei enää ollutkaan niitä aikaisia aamuja. Kahvista on jälleen tullut luksusherkku, jota nautin mieluiten kivassa kahvilassa hyvässä seurassa.



  • Parempaa ruokaa. Viime syksynä annoin laiskuudelle vallan, ja ruokavalioni koostui lähinnä makaronista, jauhelihasta ja ketsupista. Ei ihme jos väsytti ja motivaatio oli hukassa! Lisäksi painoakin kertyi lisää viitisen kiloa, ja tästähän se kierre oli sitten valmis. Viime kesänäkin ruokavalioni oli vähän outo, varsinkin Sveitsissä asuessani: en pitänyt pienestä keittiöstä, jonka jouduin jakamaan niuhon perulaisnaisen kanssa, joten kokkaaminen ei ollut mielipuuhaani. Söin kaikkea, minkä sai valmistettua nopeasti ja minkä pystyi syömään säilytysrasiasta: söin töissä oman lounaan, kun ei huvittanut kymmentä frangia maksaa joka päivä ruokalassa, ja kotona en olisi saanut viedä ruokaa omaan huoneeseeni, mutta koska kämppikseni vietti suurimman osan ajasta olohuoneessa tai keittiössä tupakoiden, ei tehnyt mieli viettää aikaa hänen kanssaan vaan salakuljetin ruuan laukussani huoneeseeni. Itävallassa sain vaikuttaa hyvin vähän siihen mitä söin, joten tänä syksynä olen ottanut ohjat omiin käsiini ja panostanut siihen, mitä kaappiini ostan ja luukkuuni lapan: paljon kasviksia, puuroa, kanaa, kalaa, maustamatonta jugurttia, hedelmiä... Vaikka tähän meneekin paljon rahaa, on se kyllä sen arvoista. Hyvä olo lähtee sisältäpäin, vai miten se meni. 


  • En pakota itseäni mihinkään. Tällä en tarkoita, ettenkö hoitaisi velvollisuuksiani tai tekisi jotain ei-niin-hauskaa, vaan perustelen itselleni, miksi teen tämän tai miksi minun pitää tehdä tuo. Samalla vältän sen, etten tee mitään turhaa(n). Tätä voi soveltaa moneen asiaan: liikuntaan, terveelliseen syömiseen, luennolle lähtemiseen, lattiakaivon putsaamiseen ja niin edelleen. Samalla vähenee stressi, kun ei ota liikoja paineita! Jos roskapussin vieminen hoituu paremmin huomenna luennolle lähtiessä, voi sen hyvällä omallatunnolla lykätä aamuun eikä tarvitse lähteä kymmeneltä illalla niitä viemään. 

  • Vietän aikaa ihmisten kanssa, jotka saavat minut tuntemaan oloni hyväksi. Niin yksinkertainen ohje, jota joskus on kuitenkin vaikea toteuttaa: ystävillä on omat menot ja aikataulut, ja välimatkaakin on usein välissä. Viime syksynä ajattelin, että parempi viettää aikaa ihan sama kenen kanssa, mieluummin kuin istuisin yksin kotona. Pyrin muuttamaan ajattelutapaani siten, että mieluummin vaalii sitä aikaa, jonka saan viettää hyvien ystävien kanssa, enkä kuluta voimavarojani asioihin tai ihmisiin, joista en loppujen lopuksi saa mitään takaisin. 




  • Alkoholin käyttö. Tämä liittyy jonkin verran edelliseen kohtaan. Vuosi sitten viiniä tuli nautittua muulloinkin kuin aterian yhteydessä. Baariin tuli lähdettyä vaikka väkisin ja joskus myös sellaisessa seurassa, jossa piti laskea yhdestä kymmeneen ettei menettäisi malttiaan. Lisäksi se seuraavan aamun olo oli kirjaimellisesti päätä huimaavaa, muttei todellakaan hyvällä tavalla. Viime kesänä tutustuin keskieurooppalaiseen, vastuuntuntoisempaan alkoholikulttuuriin, ja voin sanoa, että I like it! Viini silloin tällöin ruuan kanssa samoin kuin illanistujaisissa tai olut työpäivän päätteeksi maistuvat hyvässä seurassa, ja ei se määrä vaan se laatu, uskokaa pois. ;)


  • Päivästä palkitseminen ja hyvien asioiden listaaminen. Hyvää tänään-päiväkirjaa aloin pitää jo muutama vuosi sitten, ja se toimi! Opin arvostamaan ihan uusia asioita, kun jokaisesta päivästä oli kirjoitettava ainakin yksi hyvä asia. Lisäksi kun palkitsee itsensä joka päivä, vaikkapa saunalla, kasvonaamiolla, hauskalla elokuvalla, kahvitteluhetkellä tai makeilla päiväunilla, tulee väkisinkin listattua jotakin hyvää. Kannattaa kokeilla!

  • Suunnitteleminen. Rakastan suunnittelua, projektia ja to do-listoja. Lyhyen ajan suunnitelmat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin pidemmän tähtäimen suunnitelmatkin. Katselin eilen kalenteria, ja huomasin suunnitelleeni kaikki viikonloput helmikuun puoleen väliin saakka. Tähän sisältyy ainakin kolme ulkomaanreissua, minkä jälkeen olen jo kaavaillut alustavia mahdollisia lentoja Keski-Euroopan suuntaan. Suunnitelmissa olisi myös nykyisestä asunnostani luopuminen kesäkuuhun mennessä, eli kaikkien kurssien suorittaminen sitä ennen...mikä vaatii huolellista suunnittelemista!

  • Tavoitteet. Edellinen kohta on olennainen tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi mielestäni elämässä tulee olla jonkinlaisia tavoitteita, joihin tähdätä. Minulla lista on pitkä ja melko selkeä seuraavien 12 kuukauden ajalle, ja teen kaikkeni, jotta saavutan nämä kaikki asiat. Tavoitteet voivat olla konkreettisia, kuten tentistä läpipääsy tai rahan säästäminen, mutta tavoitteita voi myös olla abstraktimmalla tasolla. Olen tehnyt itselleni ajatuskarttaa julisteen muotoon, mihin sain idean lempiblogistani. Leikkasin lehdistä kuvia ja sanoja ja muodostin niistä pahville mielekkään kokonaisuuden, joka kuvastaa tavoitteitani ja toiveitani. Ripustin tämän seinälle, ja olen ottanut tavaksi katsella sitä aina iltaisin hampaita harjatessani. Ettei vain unohtuisi. :) 


2 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Sulla on tossa todella hyviä pointteja!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Välillä on ihan tervettä tuijottaa omaan napaansa ja miettiä omaa hyvinvointiaan ja kehittää sitä parempaan päin :)

    VastaaPoista