perjantai 6. joulukuuta 2013

Ekstravapaapäivä

Tänään on itsenäisyyspäivä. Ehkä yksi vuoden masentavimmista päivistä, ellei ole saanut kutsua juhliin. Sää on aina huono, yleensä sataa vettä, ja kaikilla on enemmän tai vähemmän nuutunut olo. Kuitenkin arkipyhä on aina plussaa, ja otsikosta huolimatta aion käyttää sen vaikka johonkin hyödylliseen! Opiskeluun ehkä?




Unohdin mainita, että käytiin viime viikolla Jyväskylän näköalatornissa. Se oli ensimmäinen kertani, vaikka olen asunut yli neljä vuotta Jyväskylässä - tai no, ollut kirjoilla täällä, mutta olen esimerkiksi viettänyt vain yhden kesän täällä opintojeni aikana. Muutenkin muuttanut elämässäni aika paljon. Ehkä sen takia minun onkin aina niin helppo siirtyä paikasta paikkaan? Kun ei ole selkeää lapsuudenkotia, jonne kaipaisi tai jonne olisi juurtunut. On kyllä muutamia paikkoja, joihin olen kiintynyt, tai ainakin ne paikat toimivat usein näyttämönä monissa unissani. 




Luin kuitenkin Jaminan postauksen, ja hän mainitsi, ettei hänellä ole ollut pitkään aikaan bestistä. Minulla ei ole ihan sama tilanne kuin hänellä, sillä muutin kolme kertaa saman kaupungin sisällä, mutta kyllä sekin vaikutti siihen, kenen kanssa hengailin. Koulukin vaikutti kaveriporukan muokkautumiseen. En ole mikään huippuhyvä tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, ja siksi ehkä vähän pelottaakin ulkomaille muutto. Tai pelotti, mutta aina löysin jostain jonkun ystävän. Tällä hetkellä Gerhardin perheen ja kavereiden lisäksi minulla on kuitenkin vain yksi "oma" ystävä Itävallassa, mutta hän suunnittelee muuttavansa Suomeen opiskelemaan lähiaikoina. Mikä näitä itävaltalaisia vaivaa?? Tulevat nyt tänne. ;)







Toisaalta viime kesänä kyllä opin ainakin yhden asian, missä Itävalta alkaa olla omaa luokkaansa: uteliaisuus. Eräskin Gerhardin sukulaismies kiipesi vuorenrinteelle ihan vain sen takia, että pääsisi tenttaamaan minua tutustumaan minuun. Lisäksi yksi työkaverini näki minun juttelevan erään pojan kanssa juna-asemalla (Gerhardin siskon poikaystävän pikkuveli), ja tuli sitten töissä varta vasten kysymään kenen kanssa juttelin asemalla ja kuinka hänet tunnen. Lisäksi kaikki tietää kaikki, ainakin siellä pikkukylässä, jossa asuin Gerhardin perheen luona. Sana levisi, että heillä asuu suomalainen tyttö :D 

2 kommenttia:

  1. Hah, toi itävaltalaisten uteliaisuus on kyllä ihan tosi juttu! Silloin, kun oltiin Danielin kanssa vielä uusi pariskunta, niin niiden naapurit ja sukulaiset aina urkki kaikki mahdolliset tiedot Danielin vanhemmilta :D Lisäksi sen serkut, joita en koskaan edes ollut tavannut, lisäsivät mut fb:ssä kaveriksi, jotta koko perhe pystyisi mahd. hyvin urkkimaan... en hyväksynyt :D Eipä sillä, oon itsekin tosi utelias, mutta täällä se ei näköjään ole mitenkään outo piirre ihmisessä!

    Ai niin ja oisko mahdollista ottaa toi sanavahvistus pois? Joudun aina etsimään sopivaa tekstikohtaa kun en ikinä osaa niitä ekoja tulkita. Mulla tuli parit roskapostit itelle, kun otin sen sanavahvistuksen pois, mutta ei kuitenkaan mitään älyttömiä määriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Oon ennen paheksunut jos joku oma sukulainen on udellut "liian paljon", mutta Itävallassa liika ei oo koskaan liikaa! Gerhard aina sanoo ennen juhlapyhiä jos ollaan heidän perheensä luona että jos haluan voin esittää sukulaisille etten osaa puhua saksaa... :D

      Oi, totta kai! Hyvä kun huomautit, itseänikin ärsyttää blogissa se ominaisuus mutta enpä ollut keksinyt tarkistaa omia asetuksiani! :)

      Poista